MITÄ ON PIILOTAJUNTA

MITÄ ON PIILOTAJUNTA

osa 1.

Tämän aiheen olen halunnut ottaa tarkasteluun, vaikka ammatilliset tietoni fysiologina sivuavat psykologiaa vain aivojen solubiologian ja fysiologian osalta. Psykologia on kuitenkin kuulunut harrastusteni piiriin. Näin monimutkaisen ja huonosti tunnetun asian lyhyesti esitettyyn tarkasteluun jää kuitenkin aina myös vääriä tulkintoja ja siten tilaa kritiikille.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Jo paljon ennen modernin psykologian kehittymistä ymmärrettiin, että osa ihmisen psyyken toiminnasta on tiedostamatonta. Vasta 1800-luvulla asiaa ruvettiin tieteellisesti tutkimaan ja muodostettiin käsite Unterbewusstsein, suomeksi alitajunta. Sillä tarkoitettiin aivotoiminnan tiedostamatonta osaa, jonka toiminnat tapahtuvat erillään tietoisen mielen eli tajunnan taustalla tai alla.

    Termi vakiintui aluksi suomen kieleen. Myöhemmin alettiin käyttää mieluummin termiä piilotajunta tai tiedostamaton (tiedostumaton). Termit vastaavat saksalaisen psykiatrin Sigmund Freudin 1800-luvun lopulla käyttämää käsitettä Unbewusste. Siinä korostuu se, että toiminta on tiedostamatonta eli tapahtuu piilossa tietoiselta mieleltä, tajunnalta.

   Psykologian alan ammattikirjallisuudessa käytetään eniten termiä tiedostamaton tai tiedostumaton. Termiä piilotajunta käytetään eniten yleistajuisissa kirjoissa ja lehdissä, joten käytän sitä myös tässä kirjoituksessa.

Dynaaminen piilotajunta

Erityisesti Sigmund Freud korosti piilotajunnan merkitystä ihmisen persoonallisuuden muokkautumisessa. Hän kehitti teorian, jonka mukaan psyykkisten sairauksien hoidossa on pyrittävä käsittelemään erityisesti tiedostamatonta aivotoimintaa ja siinä erityisesti sen voimakkaasti muuntelevaa osaa, jota hän kutsui dynaamisesi piilotajunnaksi.

    Tähän piilotajunnan osaan hän sisällytti vietti- ja vaistotoiminnat, tunteet sekä näihin pohjautuvat himot ja halut. Nimenomaan tällä osalla näytti olevan erityisen tärkeä rooli ihmisen psyykkisessä kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Freudin mukaan lapsen huonosta kohtelusta syntyvät traumat häiritsevät piilotajunnan dynaamista tasapainoa, mistä seuraa persoonallisuuden vinoutumista ja jopa mielisairautta.

   Havaintojensa perusteella Freud kehitti psykoterapeuttisen hoidon, jossa tärkeää oli päästä pureutumaan etenkin potilaan dynaamiseen piilotajuntaan. Lapsuudesta kumpuavat häiriön syyt pyrittiin ensin selvittämään psykoanalyysillä. Sen perustana oli potilaan unien tulkinta sekä vapaaseen assosiaatioon perustuvat mielleyhtymät, jota selvitettiin sanatestillä eli kyselemällä, mitä merkityksiä yksittäiset sanat toivat potilaan mieleen.

Kognitiivinen piilotajunta

Piilotajunnassa Freud näki myös vietti- ja vaistotoiminnasta erottuvan osan. Sen toiminnan hän katsoi liittyvän aivojen tiedostamattomaan tietojen käsittelyyn. Sitä hän kutsui kognitiiviseksi piilotajunnaksi.

    Siihen Freud sisällytti elämänkokemusten tuottamien aistimusten ja mielikuvien muokkaamisen ja suodattamisen piilotajunnassa sekä sen jälkeen oleellisen tiedon siirtämisen muistiin. Muistivarastosta vain osa on palautettavissa tietoisuuteen ja sekin vain pienissä erissä.

    Hänen mukaansa kognitiivinen piilotajunta muokkaa myös käyttäytymiseen liittyviä toimintoja automaattisiksi. Sen tuloksena erilaiset toimintamme muuttuvat rutiininomaisiksi. Siten mm. tapakäyttäytyminen, työtavat, urheilusuoritukset, soittotaito yms. tulevat harjoittelun myötä automaattisiksi.

Muut tutkijat ovat hyväksyneet Freudin perusajatukset

Vaikka Freudin käsityksiä etenkin psykoterapeuttisen hoidon osalta on melko tavalla kritisoitu, hänen perusajatuksensa piilotajunnasta on säilynyt.  Vähän myöhemmin sveitsiläinen psykiatri Carl Jung käsitti piilotajunnan toiminnat suunnilleen Freudin ajatusten mukaisesti, mutta käytti niistä termejä kollektiivinen piilotajunta sekä persoonallinen piilotajunta. Ensiksi mainittuun hän sisällytti vietti- ja vaistotoiminnat (arkkityypit) ja jälkimmäiseen hän sijoitti muistiin painuneet elämänkokemukset.

     Vasta sen jälkeen kun on opittu tuntemaan paremmin aivojen ohjaamat eri elinten säätelyjärjestelmät, on näihin perusajatuksiin saatu runsaasti uutta materiaalia ja piilotajunnalle uusia merkityksiä.

Aivotoiminnan kaikki osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään

Hyvin monimutkaisia biologisia prosesseja kuvatessa toimintojen kaikenlainen jyrkkä jaottelu ja lokerointi ei useinkaan vastaa todellisuutta. Jäsentelyä ja luokittelua tehdään kuitenkin mielellään, koska sen avulla asioiden ymmärtäminen helpottuu.

    Aivojen toiminta on kokonaisuutena hermosolujen erittäin monimutkaista yhteistoimintaa, jossa eri osat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Siinä informaation vaihtoa tapahtuu niin piilotajunnan eri osien välillä kuin myös piilotajunnan ja tietoisen mielen välillä.

    Esimerkiksi piilotajunnassa piilevät muistot ja tunteet ovat yhteydessä paitsi tiedostamattomaan vietti- ja vaistotoimintaan, myös tiedostettuihin älyllisiin toimintoihin.

Aivotoiminnasta pääosa tapahtuu piilotajunnassa

Emme useinkaan tule ajatelleeksi, että aivotoimintamme koostuu valtaosaltaan tiedostamattomista piilotajunnan prosesseista. Onkin arvioitu, että aivojen energiankäytöstä ne kuluttavat yli 99 prosenttia. Valveillaolon aikainen intensiivinenkin pohdinta kuluttaa kokonaisenergiasta vain murto-osan ja nukkumisen aikainen aivotoiminta on kokonaan tiedostamatonta.

    Tiedostetut mielenliikkeet (tajunta), kuten ajatteluun perustuva järjen käyttö ja havaitut aistimukset, tarvitsevat energiaa hyvin vähän, koska ne käyttävät kerrallaan vain melko rajoittuneita aivokuoren hermoverkon ratoja.

Piilotajunnan prosessit tapahtuvat aivokuoren alla olevissa rakenteissa

Aivokuoren alla sijaitsevista rakenteista piilotajunnan kannalta tärkeä alue on ns. limbinen järjestelmä. Se muodostuu pääosin isoaivojen syvistä alueista, jotka toimivat mm. muistiaineksen prosessoimisessa (hippokampuksen alue) sekä tunteiden tuottamisessa ja säätelyssä (etenkin mantelitumake).

    Tiedostamatonta aivotoimintaa on laajalti myös muualla aivoissa.

Esimerkiksi väliaivojen pohjan, hypotalamuksen, aivoalue säätelee elimistön toimintoja autonomisen hermoston ja hormonien avulla. Pienetkin häiriöt siellä ovat kohtalokkaita, sillä sen säätelypiiriin kuuluvat monet elinjärjestelmät, kuten verenkierron, hengityksen, lämpötilan, ruuansulatuksen ja vuorokausirytmin säätely.

    Lisäksi myös luustolihasten liikkeiden säätely on suurimmaksi osaksi tiedostamatonta. Tahdonalaisesti annamme liikkeille oikeastaan vain aloituskäskyn ja liikkeen päämäärän. Lihastoiminta tapahtuu sen jälkeen automaattisesti isoaivojen pohjassa olevan alueen, tyvitumakkeiden, kontrolloimana.

    Myös keskiaivot ja avorungon sisäosat toimivat tiedostamattoman osana. Ne mm. säätelevät vireystasoamme ja vaikuttavat näkö- ja kuuloradan toimintaan.

    Myöskään pikkuaivojen kuorikerroksen toiminta ei ole tietoista. Se osallistuu erilaisten automaattisten liikeratojen säätelyyn kontrolloimalla kehon tasapainoa ylläpitävien lihasten toimintaa.

Piilotajunta on vuorovaikutuksessa aivokuoren tietoisten toimintojen kanssa

Isoaivojen pinnalla on melko ohut aivokuori (neocortex), joka erottuu selvästi sen alla olevista rakenteista.

    Aivokuori sisältää tiheät, monista miljardeista aivosoluista ja niiden haaroista muodostuneet aivosoluverkostot. Etenkin aivokuoren etuosa (otsa- ja ohimolohkot) on ennen kaikkea tietoisen mielen eli ajattelun, oppimisen ja siihen perustuvan henkisten ominaisuuksiemme keskus.

    Aivokuoren toimintaan kuuluu siis järjen käyttö ja tahto. Siihen kuuluu mm. ajattelu, ympäristön tarkka havainnointi, tilanteiden arviointi, käskyt liikkumiseen, puhe, kuullun ja luetun ymmärtäminen, ajatteluun liittyvän tiedon käsittely, moraalinen arviointi sekä tahdonalaisten liikkeiden aloitus ja hienosäätely.

    Kaikki nämä aivokuoren tuottamat tietoiset toiminnat tapahtuvat kuitenkin koko ajan vuorovaikutuksessa piilotajunnan prosessien kanssa. Piilotajunnan vuorokausirytmiä ja vireyttä säätelevistä järjestelmistä nousevat impulssit ylläpitävät tietoisuutta eli pitävät aivokuorta aktiivisena.

    Aivokuori on evolutiivisesti nuorinta aivojen osaa. Selkärankaisista se on laajin nisäkkäillä; kaloilla ja sammakoilla sitä ei ole lainkaan. Matelijoilla ja linnuilla se on heikosti kehittynyt. Siksi useimmat eläimet elävät ja toimivat enimmäkseen piilotajunnan varassa.

    Ihmisellä, ihmisapinoilla ja delfiineillä kuorikerros on suhteellisen laaja ja eniten poimuttunut, mikä näkyy myös hyvin kehittyneenä älykkyytenä ja ainakin ihmisellä myös muina henkisinä ominaisuuksina.

Vain piilotajunnassa prosessoitu informaatio pääsee tietoisuuteen

Eri aistimista aivoihin saapuvan informaation määrä on valtava, mutta se suodattuu ja valikoituu piilotajunnassa niin, että vain pieni murto-osa siitä pääsee aivokuoreen ja tulee siten tiedostetuksi havaintona.

   Piilotajunta muokkaa ja karsii aivoihin saapuvan informaation ja siirtää olennaisen osan siitä kestomuistiin. Nykykäsityksen mukaan hippokampus vain prosessoi muistiaineksen, minkä jälkeen se siirtää vain oleellisen tiedon säilöön aivokuoren etuosaan. Sieltä mielikuvia ja muuta tietoa pääsee tietoisuuteen vain hyvin pieninä erinä.

    Informaation siirtymistä piilotajunnan kestomuistista tietoisuuteen tapahtuu osittain spontaanisti, osittain halumme mukaan muistiainesta tietoisesti etsien. Myös ulkoiset aistinärsykkeet (näkö-, kuulo-, haju-, tuntoaistimukset) ja unet voivat auttaa tuomaan mielleyhtymiä muistivarastosta tietoisuuteen. Osa jää lopullisesti unohduksiin.

    Tunteita sääteleviltä alueilta impulssit tulevat tietoisuuteen spontaanisti ympäristöärsykkeiden tai erilaisten ajatusten ja muistikuvien indusoimina. Emme siis voi tunnetilojen syntymistä ajattelemalla juurikaan estää, vaan ainoastaan kontrolloida siihen liittyvää käyttäytymistä.

    Piilotajunnasta tietoisuuteen nouseva informaatio on annosteltu pieniin eriin, sillä liiallinen informaatiotulva piilotajunnasta (esimerkiksi ristiriitaa aiheuttava tunneryöppy) sekoittaa helposti tietoista järjen käyttöä.

 

Piilotajunnasta tietoisuuteen saapuva informaatio auttaa tekemään oikeita päätöksiä

Aivokuoren tehtävänä on piilotajunnasta saamansa tiedon yhdisteleminen ja arviointi. Siten se kykenee antamaan saamalleen informaatiolle merkityksen, jonka perusteella ihminen voi tehdä eri tilanteisiin parhaiten sopivat järkevät ratkaisunsa. Siten kuuntelemalla järjen käytössä myös ”piilotajunnan ääntä” me voimme elää ja käyttäytyä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.

Piilotajunta ei juurikaan kuuntele järjen ääntä

Tietoisesti kykenemme kuitenkin vain vähäisessä määrin säätelemään piilotajuntaa tahdonalaisesti.  Tunteitamme emme pysty juuri lainkaan säätelemään. Niitä on vaikea alistaa tahtoomme. Aikuistumisen myötä se onnistuu jossain määrin vain pitkän henkisen kasvun ja erilaisten mentaaliharjoittelujen avulla.

    Yhtä vähän kykenemme kontrolloimaan niitä piilotajunnan prosesseja, jotka säätelevät eri elinten hermostollisia ja hormonaalisia toimintoja. Ne toimivat tahdosta riippumattoman hermoston sääteleminä.

    Nämä toiminnat ovat kuitenkin sidoksissa tunteiden säätelyyn, joten erilaiset stressin hallinnan menetelmät voivat parantaa tiedostamattoman ja tietoisen mielen tasapainoista toimintaa.

Piilotajunnan viestit antavat tärkeitä ohjeita elintavoillemme

Kuten edellä esitetystä käy ilmi, kykenemme tiedostamaan vain hyvin pienen osan piilotajunnan toiminnasta. Onneksi kehon ja eri elinten säätelyjärjestelmien normaalit toiminnat tapahtuvat automaattisesti, sillä tietoisesti niiden ohjaaminen olisikin aivan mahdotonta.

    Vasta kun elimistön toiminta häiriintyy, tietoisuuteemme alkaa piilotajunnastamme tulla kemiallisten aineiden ja hermoston välittämiä viestejä.

Ne ovat hälytyssignaaleja, joiden merkitystä terveyden ylläpidossa, sairauksissa ja mielialan säätelyssä on alettu paremmin ymmärtää vasta viime vuosisadan loppupuolelta lähtien. Viestit me tunnemme kipuna, särkynä, kuumeena, väsymyksenä tai yleisenä pahanolon tuntemuksena. Niillä alitajunta viestittää meille muutoksen tarpeesta ajattelussamme, ravinnossamme, käyttäytymisessämme ja ympäristön olosuhteissa.

Tämän hyvin pintapuolisen kuvauksen piilotajunnan olemuksesta olen kirjoittanut pohjustukseksi seuraavaa blogiani varten. Sen olen nimennyt alaotsikolla ”Piilotajunnan voima”. Siinä pohdin mm. piilotajunnan merkitystä ihmisen persoonallisuuden kehityksessä, oppimisessa, spontaanissa käyttäytymisessä sekä terveyden ylläpidossa.

Hyvää kevään odotusta blogini lukijoille!