PIILOTAJUNTA JA TERVEYS

Piilotajunnan ja tietoisen mielen tasapaino edistää terveyttä

Samaa aihetta käsittelevissä aikaisemmissa blogikirjoituksissani (Mitä on piilotajunta ja Piilotajunnan voima) olen pyrkinyt osoittamaan, että normaalisti elintoimintamme tapahtuvat lähes täysin automaattisesti piilotajunnan ohjaamina. Vasta kun niiden toimintaan tulee vikoja, tulemme enemmän tietoisiksi niistä.

    Järjen tehtävänä on ottaa huomioon piilotajunnasta kumpuavat signaalit ja luoda niiden mukaan eri tilanteissa olosuhteet sellaiseksi, että piilotajunta voi ylläpitää mahdollisimman itsenäisesti elintoimintamme hyvässä kunnossa.

Piilotajunnan kehittyminen riippuu kasvuympäristöstä

Mielen tasapaino syntyy siitä, että tietoinen mieli, järki, opettelee kuuntelemaan piilotajunnan ääntä ja ottamaan sen huomioon käyttäytymisessään.

    Vastasyntyneen elämä alkaa pelkästään piilotajunnan synnynnäisten vietti- ja vaistotoimintojen varassa. Vauvaa hoitaessaan äidin tehtäväksi jää lapsen antamien sanattomien viestien oikea tulkinta. Etenkin luonnonvaraisissa yhteisöissä elävillä ihmisillä

se toteutuu suureksi osaksi äidinvaiston varassa.

   Lapsen varttuessa järjen ja piilotajunnan tasapainoisen toiminnan ylläpitäminen nyky-yhteiskunnassa ei ole helppo tehtävä. Vaikka lapsen omat valinnat tulevat vähitellen vaikuttamaan hänen psyykkiseen kehitykseensä, vanhemmat ja muu sosiaalinen ympäristö määräävät pitkälti sen, minkälaisista kokemuksista lapsen kehittyvä piilotajunta täyttyy. Tämä vaikuttaa edelleen siihen, minkälaiseksi yksilön elämänasenne, tietoinen ajattelu ja muut henkiset ominaisuudet muokkautuvat.

Mielen tasapainon ylläpito on piilotajunnan ja järjen yhteensovittamista

Vielä aikuisiässäkin sosiaalisen ryhmän jäsenen on käytöksessään otettava huomioon ympäristön asettamat vaatimukset. Eri tilanteissa ne on järkeä käyttämällä sovitettava yhteen piilotajunnasta tietoisuuteen nousevien signaalien kanssa. Koska kokemukset, äly ja ympäristön vaatimukset ovat jokaisella erilaiset, kunkin psyykkiset ominaisuudet kehittyvät hyvin yksilöllisiksi. Se näkyy niin tiedoissa, taidoissa ja tunne-elämässä kuin myös moraalisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä.

    Kaikissa toiminnoissa taustalla on vaikuttamassa piilotajunta, joka kantaa mukanaan henkilön koko elämänhistorian. Järjen tehtävänä on siis piilotajunnan signaalien sovittaminen elämän haasteisiin. Tehtävä sisältää nykyhetken valinnat ja tulevaisuuden suunnittelun niin, ettei sisäisiä ristiriitoja pääse syntymään.

Terveys vaatii tiedostamattoman ja tietoisen mielen sopusointua

Tilanne on yksilön terveyden kannalta hyvä, jos tiedostamaton ja tietoinen mieli pysyvät tasapainossa eli ohjaavat ajattelemaan ja toimimaan sopuisasti ja mahdollisimman pitkälti samaan suuntaan. Jos näin ei tapahdu, syntyy ristiriitoja. Usein toistuessaan ne aiheuttavat stressitilan, joka ilmenee mm. unihäiriöinä, ilottomuutena, ahdistuksena ja pahimmillaan masennuksena. Se haittaa koko kehon toimintaa.

    Toisin sanoen kaikki elintoiminnat voivat hyvin, jos ihminen kuuntelee sisäistä ääntään eikä toimi pelkästään järjen tai pelkästään piilotajunnan yllykkeiden mukaan.

    Monet ilmaisevat saman asian niin, että ihminen voi hyvin, jos hän ajattelee ja toimii omantuntonsa mukaan. Eri asia on, onko tulos paras muiden ihmisten kannalta. Toisin sanoen ratkaisevaa on, minkälainen omatunto yksilössä toimii, eli vaikuttaako siellä voimakkaammin rakkauden henki kuin vihan ja koston henki. Sen tähden muiden kanssa toimiessaan yksilön on kuunneltava myös järjen ääntä, jolla on kyky harkita myös syitä ja seurauksia.

    Taistelu ihmisten ”sieluista” on nykyisessä globaalimaailmassa ankaraa, joten jokaisen piilotajuntaan iskostunutta omaatuntoa on takomassa monen monta seppää kaikilta maailman kolkilta.

Hyvä itsetunto kumpuaa piilotajuntaan kerääntyneistä hyvistä kokemuksista

Hyvä itsetunto on tärkeä niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin ylläpitäjänä. Myös itsetunnon juuret ovat piilotajunnassa. Sen mukaan minkälaisia kokemuksia sinne on kasaantunut, se antaa joko hyvät tai huonot mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun ja omatoimiseen työskentelyyn.

    Hyvä itsetunto vähentää piilotajunnan ja järjenkäytön välistä ristiriitaa, mikä suojelee yksilöä pahalta stressiltä. Sillä tavalla se edistää terveyttä.

    Siksi hyvä, muita kunnioittava itsetunto on tärkeä ominaisuus, johon hyvän tiedollisen, taidollisen ja emotionaalisen kehittymisen lisäksi pitäisi hyvän kasvuympäristön avulla pyrkiä. Helppo tehtävä se ei ole nyky-yhteiskunnassakaan, vaikka teoriassa tiedetään paljon siitä, millä tavalla tähän päämäärään parhaiten voitaisiin päästä.

Hyvä itsetunto kehittyy osana yksilön tunne-elämän kokonaisuutta

Ihmisen tunne-elämän kirjo on suuri. Se sisältää myös kiukun, vihan, koston ym. aggressioon johtavia tunteita, joilla on ollut suuri merkitys etenkin perheen ja heimon suojelulle ja siten ihmislajin säilymiselle muinaisissa luonnonvaraisissa olosuhteissa.

    Jos ympäristö kieltää lapselta kokonaan negatiivisten tunteiden näyttämisen, hyvä itsetunto ei pääse kehittymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteisön tulisi hyväksyä ja sallia mielivaltainen aggressiivinen käyttäytyminen muita kohtaan.

    Kiellot ovat siis välttämättömiä, mutta niitä ei ole syytä viljellä tarpeettomasti ja kieltoja olisi käytettävä pikemminkin ohjaukseen kuin komenteluun. Lisäksi lapsen varttuessa kiellot pitäisi hänelle myös perustella.

    Hyvällä ohjauksella lapsella ja nuorella on mahdollisuus opetella vähitellen negatiivisten tunteiden hallintaa. He voivat myös oppia ohjaamaan aggressionsa korvaaviin toimintoihin (ks. blogi Primitiivisestä raivoreaktiosta nykyihmisille vain pelkkää haittaa).

     

 

Tunteiden torjumisesta voi olla haittaa

Jos lapsi joutuu jatkuvasti torjumaan ns. negatiivisia tunteitaan, hänen koko tunnemaailmansa latistuu. Niin käy siis myös positiivisille tunteille. Ihmisestä tulee tunneköyhä ja kylmä eikä hän osaa myöskään kunnolla tunnistaa tunteitaan eikä etenkään puhua niistä.

    Haitalliseksi tilanteen tekee se, että torjutut tunteet eivät häviä minnekään, vaan patoutuvat piilotajuntaan. Lapsesta tulee epävarma, kun hän joutuu jatkuvasti miettimään, tekeekö hän nyt ko. asian varmasti oikein, tai eikö aggressiivinen puolustautuminen ole sallittua missään tilanteessa.

    Tämä rasittaa terveyttä, sillä epävarmuus kuluttaa runsaasti psyykkistä energiaa ja pitää stressireaktiot ylikuormitettuina. Siitä voi lopulta ahdistua niin paljon, että patoutuneet tunteet purkautuvat esiin jollain järjettömällä käyttäytymisellä, jopa silmittömänä tappamisena.

Piilotajunta kerää sekä hyviä että huonoja elämyksiä

Piilotajunta kerää kaikenlaisia elämänkokemuksia. Suurimman osan niistä se suodattaa heti alkuunsa, osan se painaa aktiivisesti unohduksiin ja osan se säilyttää kestomuistissa.

    Voimakkaimmat ja toistuvat kokemukset kiinnittyvät muistiin tiukimmin. Negatiiviset kokemukset pyrkivät purkautumaan piilotajunnasta tietoisuuteen spontaanisti vähän väliä ja jäävät usein pyörimään ajatuksissa. Siten ne kuormittavat ja rasittavat mieltä ja kaikenlaista psyykkistä toimintaa.

   Jopa hyvin vanhat voimakkaat kokemukset voivat pulpahtaa mieleen pienistäkin ympäristön antamista vihjeistä, kuten hajuista, mauista, kuvista, sanoista jne.

    Piilotajunnasta kokemukset saattavat tulla mieleen muistikuvina tapahtumasta tai sanallisina ilmaisuina. Ne myös muuttuvat ajan mittaan henkilön itse sitä huomaamatta, mikä on koettu esimerkiksi oikeudessa todistavien henkilöiden kertomuksista.

Piilotajunta luo tunteet elämyksiin

Pahatkaan kokemukset eivät sinänsä muodosta taakkaa piilotajunnalle. Sen tekevät tunnereaktiot, joita kokemukset melkein aina synnyttävät piilotajunnassa. Elämänkokemukset eivät siis siirry muistiin pelkästään faktatietona, vaan tunneperäisinä muistoina, elämyksinä. Mitä useammat aistit rekisteröivät tilanteen, sitä paremmin muisto niistä säilyy.

Hyvä stressi ei rasita piilotajuntaa vaan edistää terveyttä

Yleisessä kielenkäytössä puhutaan stressistä pahana asiana. Koko kehon elintoimintoja ajatellen voidaan kuitenkin puhua erikseen sekä pahasta että hyvästä stressistä.

     Hyvässä stressissä erilaiset stressihormonit ja aivojen hyvää oloa synnyttävät aineet erittyvät tehostamaan yksilön suoriutumista rasitustilanteessa.

    Hyvä stressitilanne voi olla jopa hyvin ankara. Silloin sen pitää olla lyhytaikainen, kuten lyhyessä kamppailussa tai urheilusuorituksessa. Siitä selviytyminen tuntuu hyvältä, ja siksi sitä kokemusta monet hakevat jopa ns. ekstreemilajeista. Niissä voimakas hyvän olon tunne herää nopeasti ja kestää päivän tai pari vielä suorituksen jälkeen.

   Siis ankarakin kokemus aiheuttaa hyvän stressin, jos tilanne purkautuu nopeasti toiminnalla ja elimistö pääsee siten nopeasti palautumaan rasituksesta. Sellaista voi sanoa hyväksi stressiksi myös siksi, että se antaa mielihyvää, pitää yksilön vireänä jonkin aikaa ja tehostaa elimistön kohtaamaan uudet haasteet entistä voimakkaampana.

Paha stressi rasittaa piilotajuntaa ja terveyttä

Paha stressitila elimistössä syntyy rasittavista tilanteista, joita ei päästä purkamaan luontaisella toimintatavalla eli fyysisesti ”taistele tai pakene” käyttäytymisellä. Paha stressitila syntyy myös, jos stressitilanteet seuraavat toisiaan niin, että väliin ei jää lepoaikaa.

    Jos koettu tilanne on erittäin järkyttävä, voi melko lyhytkin kokemus aiheuttaa elimistössä pahan stressitilan. Pahimmillaan se aiheuttaa ns. posttraumaattisen stressireaktion. Se on monioireinen sairaus, josta kärsivät esimerkiksi monet sodan kauhut kokeneet ihmiset.

    Jatkuva stressitilanne johtuu nykyään usein henkisestä rasituksesta tai se voi aiheutua jäytävästä taudista. Myös pitkäkestoinen ankara fyysinen rasitus voi aiheuttaa pahan stressitilan. Nyky-yhteiskunnassa yleisimpiä syitä ovat kiivas ja kiireinen psyykeä rasittava työtahti (informaatioähky) ja työn korkea vaatimustaso, jotka voivat johtaa vähitellen työuupumukseen eli työperäiseen ”burn outiin”.  Lisäksi ristiriitaa aiheuttava tekijä voi syntyä myös työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen vaikeudesta.

     Pahan stressin aiheuttamat haitat terveydelle tulevat näkyviin sekä psyykkisinä että kauttaaltaan kehossa ilmenevinä sairauksina. Viimeksi mainittuja sairauksia nimitetään psykosomaattisiksi. Nimi viittaa siihen, että psyykkinen rasitus heijastuu hermojen ja hormonien välityksellä koko kehoon.

   Suurin osa ihmisen kaikista sairauksista on sellaisia, joissa stressin aiheuttama rasitustila on ainakin osatekijänä.

Minua on muistutettu siitä, että kiireiset ihmiset eivät jaksa lukea kerralla 4-6 sivua pitempiä asiatekstejä. Siksi lopetan tällä kerralla tähän. Toisaalta joudun toteamaan, että esittämäni pintapuolinenkin selitys piilotajunnasta vaatii vielä jatkoksi neljännen osan. Yritän kirjoittaa sen otsikolla ”Piilotajuntaa kannattaa hoitaa”.