RYPSIÖLJY JA OLIIVIÖLJY TAPPELI - KUMPI VOITTI

Kiistely ja epävarmuus eri kasviöljyjen paremmuudesta terveydelle on käynyt vilkkaana jo pitkään. Etenkin rypsiöljyn ja oliiviöljyn paremmuudesta taitetaan peistä. Enimmäkseen asiassa on kiinnitetty huomio eri öljyjen omega-3 ja omega-6-rasvahappoihin. Näitä ihmisen elimistö ei kykene itse tuottamaan, joten niitä on välttämättä saatava ravinnosta. Tärkeä öljyjen laatukriteeri onkin nimenomaan näiden kahden rasvahapon keskinäinen määräsuhde, ts. niiden määrällinen tasapaino ravinnossa.

Kahden välttämättömän rasvahapon pitoisuus keskimäärin eri kasviöljyissä g:na per 100g

(kasvilajista ja öljyn valmistuksesta riippuen rasvahappojen pitoisuuksissa on suuria eroja)                          

                     

pellavaöljy    soijaöljy        rypsiöljy       oliiviöljy

                                                                

alfalinoleenihappo, ALA                60g                7g                  11g                0,5g

(on omega-3 –rasvahappo. Siitä

syntyy EPA ja DHA, jotka

vaikuttavat elimistössä

hormonien tavoin)

linolihappo, LA                                          15                  52g                22g                10g

(on omega-6 -rasvahappo, josta

syntyy arakidonihappoa

ja niistä edelleen monia hormonin

kaltaisia aineita, kuten prostaglandiineja)

-          EPA = eikosapentaeenihappo

-          DHA = dodekaheksaeenihappo

Ideaalitapauksessa omega-3:n ja omega-6:n suhteen ravinnossa on arvioitu olevan vähintään 2:1 . Siten omega-3:a pitäisi saada ravinnosta kaksinkertainen määrä omega-6:een verrattuna.

    Tasapainoa ajatellen pellavaöljyssä suhde on omega-3:n hyväksi jopa yli suosituksen eli noin 4:1, joten tässä suhteessa se on paras näistä. Pellavaöljy ei kuitenkaan kestä kuumentamista, joten sen käyttö on vähäistä. Monien mielestä se ei myöskään maistu hyvältä. Lisäksi se härskiintyy helposti pahanhajuiseksi (vrt. pellavaöljymaalit). Kasvaessaan pellava kerää siemeniinsä maaperästä tavallista runsaammin myrkyllistä kadmiumia, mikä saa monet karttamaan myös öljyä, vaikka tätä raskasmetallia ei siemenistä eristetyssä öljyssä olekaan.

Muista kasviöljyistä omega-3:a on suhteellisesti eniten rypsiöljyssä. Sen sijaan oliiviöljyssä omega-3:a on erittäin vähän, joten kahden em. rasvahapon tasapaino on oliiviöljyssä erittäin huono.

Niinpä pelkästään näiden kahden tärkeimmän rasvahapon tasapainoa tarkasteltaessa rypsiöljy päihittää kovimman kilpakumppaninsa oliiviöljyn. Kuitenkin ravitsemuksen ideaalitulokseen pääsemiseksi kummatkin tarvitsevat omega-3-rasvahappojen osalta täydennystä eläinrasvoista.

Tasalämpöisten eläinten rasva on huono omega-rasvahappojen täydentäjä

Kotieläinten, kuten riistaeläintenkin, rasvat sisältävät enimmäkseen kovia rasvoja, jotka koostuvat suurimmaksi osaksi tyydyttyneistä rasvahapoista (kovimmissa niitä on enemmän kuin pehmeissä). Pehmeässä voissakin omega-3:a ja omega-6:a on yhteensä vain runsaan prosentin verran. Kovia rasvoja elimistö käyttääkin lähinnä energian tuottamiseen.

Kotieläimistä paras rasvakoostumus on kanassa ja etenkin sen munassa. Munien rasvakoostumusta on saatu entistä paremmin ihmiselle sopivaksi lisäämällä rehuun pellavansiemeniä. Tällaisella spesiaaliruokinnalla on ns. omega-munissa saatu etenkin EPAN pitoisuus korkeaksi.

Vaihtolämpöiset vesi-eläimet parhaita omeg3:n lähteitä

Parhaimmat kasviöljyjä täydentävät rasvahapot saadaankin kalasta ja muista vaihtolämpöisistä vesieläimistä. Esimerkiksi kalojen monityydyttyneet rasvahapot ovat suurimmaksi osaksi omega-3-rasvahappoja.

     Tärkeä etu kalassa on myös se, että sen rasvassa omega-3-rasvahapot ovat jo valmiiksi aktiivisia muotoja eli EPA- ja DHA-rasvahappoja. Vastaavasti omega-6 on arakidonihappoa. Ne ovat siis jo valmiiksi niissä muodoissa, jonkalaiseksi kasviöljyissä olevan omega-3:n ja omega 6:n pitää elimistössä ensin muokkautua. On esitetty epäilyä siitä, että nämä muokkautumisreaktiot eivät tapahdu riittävän tehokkaasti, eivät etenkään ikääntyneillä ihmisillä.

    Suositusten mukaan tämän kasviöljyjen jättämän puutoksen poistaa parhaiten yksi tai kaksi kala-ateriaa viikossa. Kaloista eristettyjen kalaöljyjen nauttimisessa lisäravinteena kannattaa olla tarkkana, sillä niiden laatu vaihtelee erittäin paljon. Lisäksi niiden nauttimisessa on otettava huomioon mahdollinen lääkitys, etenkin yhteisvaikutus verenohennuslääkkeiden kanssa. 

Uutta kritiikkiä kasviöljyistä

Aivan viime aikoina eräät suoliston toimintaa tutkivat lääkärit ovat esittäneet mahdollisuuden, että runsaasti käytetystä kasviöljystä saamme liikaa linolihappoa. He epäilevät, että sen suuri pitoisuus ruuassa olisi ainakin osasyyllinen viime aikoina lisääntyneeseen suolen sisäpinnan tulehtumiseen. Erityisesti he syyllistävät rypsiöljyä, jossa linolihappoa on oliiviöljyyn verrattuna kaksinkertainen määrä. Pätevää, tutkimuksiin perustuvaa näyttöä tällaisesta vaikutuksesta ei toistaiseksi kuitenkaan ole.  

Oliiviöljy lyömässä pöytään uuden valttikortin, yhdisteen nimeltä oleokantaali

Tämän aineen löysivät amerikkalaiset tutkijat runsas kymmenen vuotta sitten. He eristivät raakapuristetusta ekstraneitsytoliiviöljystä yhdisteen, jolle antoivat nimen oleocantal  (lat. oleo < oliivi, cant < polttava). Suomeksi nimi on väännetty muotoon oleokantaali.

   Tutkijoita kiinnosti aine, joka kylmäpuristetussa oliiviöljyssä aiheuttaa polttavan tunteen kurkussa. He havaitsivat myös sen, että tämä polttava aine väheni jyrkästi öljyä prosessoitaessa.

    Kemiallisissa enalyyseissä he selvittivät aineen rakenteen ja totesivat, että se on hyvä antioksidantti eli siis yhdiste, joka suojaa solurakenteita hapettumiselta. Sen jälkeen aine alkoi kiinnostaa monia muitakin tutkijoita.

    Kun ainetta on tutkittu ihmisestä eristetyillä soluilla,  sen on huomattu vaikuttavan monella tavalla. Yllättävin löytö ehkä on ollut oleokantaalin tulehdusreaktioita hillitsevä vaikutus, jonka mekanismi on samanlainen kuin tulehduskipulääkkeillä (esim. Burana).  Niiden tavoin oleokantaali ehkäisee syklo-oksygenaasin toimintaa. Tämä on entsyymi, jota tarvitaan tulehdusreaktioissa toimivien yhdisteiden tuottamisessa ihmisen elimistössä.

    Näin oleokantaali mm. estää veren liiallista hyytymistaipumusta ja siten vähentää sydän- ja aivoinfarktin riskiä. Aineella on saatu myös viitteitä siitä, että jatkuva käyttö voisi alentaa veren kolesterolitasoa.

    Lisäksi oleokantaalin on osoitettu ehkäisevän eristettyjen syöpäsolujen toimintaa.

Aine näyttää vaikuttavan näiden solujen solulimassa oleviin pieniin rakkuloihin, lysosomeihin niin, että niistä purkautuu solua tuhoavia entsyymejä, jotka tappavat syöpäsolut.  Samoilla annoksilla käsiteltynä terveet eristetyt solut säilyvät elossa.

    Kiinnostava tulos oleokantaalin vaikutuksista on myös se, että se muuttaa aivojen tau-proteiineja sellaiseen muotoon, että niistä ei synny plakkeja, aivokovettumia. Siten kysymyksessä voisi olla aine, joka ehkäisee Alzheimerin taudin kehittymistä.

Yllä mainitut tulokset on toistaiseksi saatu laboratoriokokeista. Siksi ruuassa nautittujen oliivien tai oliiviöljyn mukana tulevat mahdolliset oleokantaalin terveysvaikutukset jäävät toistaiseksi vain oletusten varaan.  Vasta uudet koko ihmisellä tehdyt ravintotutkimukset voivat selvittää, minkälaisesta aineesta on kysymys.

Yhteenveto

On valitettavasti todettava, että tutkimustulokset omegarasvahappojen osalta ovat toistaiseksi aika keskeneräisiä. Niiden merkitys nimenomaan ihmisen ravinnossa on hyvin vaikea tutkimusalue, mutta siitä huolimatta niitä koskeva selvittely jatkuu edelleen hyvin intensiivisesti.

    Kun arvioin oliiviöljyn ja rypsiöljyn tappelun tulosta, en panisi kumpaakaan voittajaksi. Vasta aika näyttää esimerkiksi sen, miten suuri terveydellinen vaikutus esimerkiksi oleokantaalilla on. Sitäpaitsi emme voi olla toistaiseksi lainkaan varmoja siitä, etteikö muistakin kylmäpuristetuista kasviöljyistä voisi löytyä oleokantaalia tai joitain muita sen kaltaista aineita, jotka edistäisivät terveenä pysymistä. Siksi kasviöljyistäkin olisi parasta käyttää erilaisia öljyjä ja todennäköisesti vielä mieluimmin mahdollisimman vähän puhdistetussa muodossa.

Voidaan myös kysyä, onko väitetyissä välimerellisen ruokakulttuurin terveyttä ja pitkäikäisyyttä edistävissä tekijöissä kysymys

-          kasvieöljyjen välisestä erosta eli oliiviölyn erinomaiseedesta muihin verrattuna, vai

-          runsaasta merieläinten, kuten kalojen mustekalojen, simpukoiden, päivittäisestä nauttimisesta, vai

-          esimerkiksi runsaasta hedelmien, marjojen ja muiden kasvisten, mausteiden ja yrttien käytöstä.

Vai olisiko kysymys aivan muista tekijöistä, kuten

-          ihmiselle parhaiten sopivasta säästä, vai

-          henkisestä ilmapiiristä, vai

-          joistain muista näiden ihmisten elämänolosuhteista, vai

-          väestön perintötekijöistä.

Nämä kysymykset antavat käsityksen siitä, miten vaikea on saada varmuutta ihmisen hyvinvointia koskeviin tekijöihin.

KAUNIIKSI LOPUKSI

Itse ainakin yritän edelleen ravita itseni mahdollisimman monipuolisella ravinnolla, jossa mukana on lihan, kalan ja viljatuotteiden lisäksi myös runsaasti monenlaisia kasviksia hivenaineineen, vitamiineineen, ja välttämättömine rasvahappoineen.  Monipuolinen sekaravinto on ollut ihmisen hengenpitimenä jo satojen vuosituhansien ajan, joten eiköhän se ole myös meille nykyihmisille sopivin. Mielestäni se voisi olla ainakin osasyy siihen, että itse olen pysynyt elossa ja kohtalaisen terveenäkin koko pitkän elämäni ajan.

Elämä on täynnä kysymyksiä, joihin ei löydy vastausta (RT)

Blogini lukijoille oikein hyvää alkavaa kevättä toivottaen

Rauno Tirri