PIILOTAJUNTA JA TERVEYS

Piilotajunnan ja tietoisen mielen tasapaino edistää terveyttä

Samaa aihetta käsittelevissä aikaisemmissa blogikirjoituksissani (Mitä on piilotajunta ja Piilotajunnan voima) olen pyrkinyt osoittamaan, että normaalisti elintoimintamme tapahtuvat lähes täysin automaattisesti piilotajunnan ohjaamina. Vasta kun niiden toimintaan tulee vikoja, tulemme enemmän tietoisiksi niistä.

    Järjen tehtävänä on ottaa huomioon piilotajunnasta kumpuavat signaalit ja luoda niiden mukaan eri tilanteissa olosuhteet sellaiseksi, että piilotajunta voi ylläpitää mahdollisimman itsenäisesti elintoimintamme hyvässä kunnossa.

Piilotajunnan kehittyminen riippuu kasvuympäristöstä

Mielen tasapaino syntyy siitä, että tietoinen mieli, järki, opettelee kuuntelemaan piilotajunnan ääntä ja ottamaan sen huomioon käyttäytymisessään.

    Vastasyntyneen elämä alkaa pelkästään piilotajunnan synnynnäisten vietti- ja vaistotoimintojen varassa. Vauvaa hoitaessaan äidin tehtäväksi jää lapsen antamien sanattomien viestien oikea tulkinta. Etenkin luonnonvaraisissa yhteisöissä elävillä ihmisillä

se toteutuu suureksi osaksi äidinvaiston varassa.

   Lapsen varttuessa järjen ja piilotajunnan tasapainoisen toiminnan ylläpitäminen nyky-yhteiskunnassa ei ole helppo tehtävä. Vaikka lapsen omat valinnat tulevat vähitellen vaikuttamaan hänen psyykkiseen kehitykseensä, vanhemmat ja muu sosiaalinen ympäristö määräävät pitkälti sen, minkälaisista kokemuksista lapsen kehittyvä piilotajunta täyttyy. Tämä vaikuttaa edelleen siihen, minkälaiseksi yksilön elämänasenne, tietoinen ajattelu ja muut henkiset ominaisuudet muokkautuvat.

Mielen tasapainon ylläpito on piilotajunnan ja järjen yhteensovittamista

Vielä aikuisiässäkin sosiaalisen ryhmän jäsenen on käytöksessään otettava huomioon ympäristön asettamat vaatimukset. Eri tilanteissa ne on järkeä käyttämällä sovitettava yhteen piilotajunnasta tietoisuuteen nousevien signaalien kanssa. Koska kokemukset, äly ja ympäristön vaatimukset ovat jokaisella erilaiset, kunkin psyykkiset ominaisuudet kehittyvät hyvin yksilöllisiksi. Se näkyy niin tiedoissa, taidoissa ja tunne-elämässä kuin myös moraalisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä.

    Kaikissa toiminnoissa taustalla on vaikuttamassa piilotajunta, joka kantaa mukanaan henkilön koko elämänhistorian. Järjen tehtävänä on siis piilotajunnan signaalien sovittaminen elämän haasteisiin. Tehtävä sisältää nykyhetken valinnat ja tulevaisuuden suunnittelun niin, ettei sisäisiä ristiriitoja pääse syntymään.

Terveys vaatii tiedostamattoman ja tietoisen mielen sopusointua

Tilanne on yksilön terveyden kannalta hyvä, jos tiedostamaton ja tietoinen mieli pysyvät tasapainossa eli ohjaavat ajattelemaan ja toimimaan sopuisasti ja mahdollisimman pitkälti samaan suuntaan. Jos näin ei tapahdu, syntyy ristiriitoja. Usein toistuessaan ne aiheuttavat stressitilan, joka ilmenee mm. unihäiriöinä, ilottomuutena, ahdistuksena ja pahimmillaan masennuksena. Se haittaa koko kehon toimintaa.

    Toisin sanoen kaikki elintoiminnat voivat hyvin, jos ihminen kuuntelee sisäistä ääntään eikä toimi pelkästään järjen tai pelkästään piilotajunnan yllykkeiden mukaan.

    Monet ilmaisevat saman asian niin, että ihminen voi hyvin, jos hän ajattelee ja toimii omantuntonsa mukaan. Eri asia on, onko tulos paras muiden ihmisten kannalta. Toisin sanoen ratkaisevaa on, minkälainen omatunto yksilössä toimii, eli vaikuttaako siellä voimakkaammin rakkauden henki kuin vihan ja koston henki. Sen tähden muiden kanssa toimiessaan yksilön on kuunneltava myös järjen ääntä, jolla on kyky harkita myös syitä ja seurauksia.

    Taistelu ihmisten ”sieluista” on nykyisessä globaalimaailmassa ankaraa, joten jokaisen piilotajuntaan iskostunutta omaatuntoa on takomassa monen monta seppää kaikilta maailman kolkilta.

Hyvä itsetunto kumpuaa piilotajuntaan kerääntyneistä hyvistä kokemuksista

Hyvä itsetunto on tärkeä niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin ylläpitäjänä. Myös itsetunnon juuret ovat piilotajunnassa. Sen mukaan minkälaisia kokemuksia sinne on kasaantunut, se antaa joko hyvät tai huonot mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun ja omatoimiseen työskentelyyn.

    Hyvä itsetunto vähentää piilotajunnan ja järjenkäytön välistä ristiriitaa, mikä suojelee yksilöä pahalta stressiltä. Sillä tavalla se edistää terveyttä.

    Siksi hyvä, muita kunnioittava itsetunto on tärkeä ominaisuus, johon hyvän tiedollisen, taidollisen ja emotionaalisen kehittymisen lisäksi pitäisi hyvän kasvuympäristön avulla pyrkiä. Helppo tehtävä se ei ole nyky-yhteiskunnassakaan, vaikka teoriassa tiedetään paljon siitä, millä tavalla tähän päämäärään parhaiten voitaisiin päästä.

Hyvä itsetunto kehittyy osana yksilön tunne-elämän kokonaisuutta

Ihmisen tunne-elämän kirjo on suuri. Se sisältää myös kiukun, vihan, koston ym. aggressioon johtavia tunteita, joilla on ollut suuri merkitys etenkin perheen ja heimon suojelulle ja siten ihmislajin säilymiselle muinaisissa luonnonvaraisissa olosuhteissa.

    Jos ympäristö kieltää lapselta kokonaan negatiivisten tunteiden näyttämisen, hyvä itsetunto ei pääse kehittymään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteisön tulisi hyväksyä ja sallia mielivaltainen aggressiivinen käyttäytyminen muita kohtaan.

    Kiellot ovat siis välttämättömiä, mutta niitä ei ole syytä viljellä tarpeettomasti ja kieltoja olisi käytettävä pikemminkin ohjaukseen kuin komenteluun. Lisäksi lapsen varttuessa kiellot pitäisi hänelle myös perustella.

    Hyvällä ohjauksella lapsella ja nuorella on mahdollisuus opetella vähitellen negatiivisten tunteiden hallintaa. He voivat myös oppia ohjaamaan aggressionsa korvaaviin toimintoihin (ks. blogi Primitiivisestä raivoreaktiosta nykyihmisille vain pelkkää haittaa).

     

 

Tunteiden torjumisesta voi olla haittaa

Jos lapsi joutuu jatkuvasti torjumaan ns. negatiivisia tunteitaan, hänen koko tunnemaailmansa latistuu. Niin käy siis myös positiivisille tunteille. Ihmisestä tulee tunneköyhä ja kylmä eikä hän osaa myöskään kunnolla tunnistaa tunteitaan eikä etenkään puhua niistä.

    Haitalliseksi tilanteen tekee se, että torjutut tunteet eivät häviä minnekään, vaan patoutuvat piilotajuntaan. Lapsesta tulee epävarma, kun hän joutuu jatkuvasti miettimään, tekeekö hän nyt ko. asian varmasti oikein, tai eikö aggressiivinen puolustautuminen ole sallittua missään tilanteessa.

    Tämä rasittaa terveyttä, sillä epävarmuus kuluttaa runsaasti psyykkistä energiaa ja pitää stressireaktiot ylikuormitettuina. Siitä voi lopulta ahdistua niin paljon, että patoutuneet tunteet purkautuvat esiin jollain järjettömällä käyttäytymisellä, jopa silmittömänä tappamisena.

Piilotajunta kerää sekä hyviä että huonoja elämyksiä

Piilotajunta kerää kaikenlaisia elämänkokemuksia. Suurimman osan niistä se suodattaa heti alkuunsa, osan se painaa aktiivisesti unohduksiin ja osan se säilyttää kestomuistissa.

    Voimakkaimmat ja toistuvat kokemukset kiinnittyvät muistiin tiukimmin. Negatiiviset kokemukset pyrkivät purkautumaan piilotajunnasta tietoisuuteen spontaanisti vähän väliä ja jäävät usein pyörimään ajatuksissa. Siten ne kuormittavat ja rasittavat mieltä ja kaikenlaista psyykkistä toimintaa.

   Jopa hyvin vanhat voimakkaat kokemukset voivat pulpahtaa mieleen pienistäkin ympäristön antamista vihjeistä, kuten hajuista, mauista, kuvista, sanoista jne.

    Piilotajunnasta kokemukset saattavat tulla mieleen muistikuvina tapahtumasta tai sanallisina ilmaisuina. Ne myös muuttuvat ajan mittaan henkilön itse sitä huomaamatta, mikä on koettu esimerkiksi oikeudessa todistavien henkilöiden kertomuksista.

Piilotajunta luo tunteet elämyksiin

Pahatkaan kokemukset eivät sinänsä muodosta taakkaa piilotajunnalle. Sen tekevät tunnereaktiot, joita kokemukset melkein aina synnyttävät piilotajunnassa. Elämänkokemukset eivät siis siirry muistiin pelkästään faktatietona, vaan tunneperäisinä muistoina, elämyksinä. Mitä useammat aistit rekisteröivät tilanteen, sitä paremmin muisto niistä säilyy.

Hyvä stressi ei rasita piilotajuntaa vaan edistää terveyttä

Yleisessä kielenkäytössä puhutaan stressistä pahana asiana. Koko kehon elintoimintoja ajatellen voidaan kuitenkin puhua erikseen sekä pahasta että hyvästä stressistä.

     Hyvässä stressissä erilaiset stressihormonit ja aivojen hyvää oloa synnyttävät aineet erittyvät tehostamaan yksilön suoriutumista rasitustilanteessa.

    Hyvä stressitilanne voi olla jopa hyvin ankara. Silloin sen pitää olla lyhytaikainen, kuten lyhyessä kamppailussa tai urheilusuorituksessa. Siitä selviytyminen tuntuu hyvältä, ja siksi sitä kokemusta monet hakevat jopa ns. ekstreemilajeista. Niissä voimakas hyvän olon tunne herää nopeasti ja kestää päivän tai pari vielä suorituksen jälkeen.

   Siis ankarakin kokemus aiheuttaa hyvän stressin, jos tilanne purkautuu nopeasti toiminnalla ja elimistö pääsee siten nopeasti palautumaan rasituksesta. Sellaista voi sanoa hyväksi stressiksi myös siksi, että se antaa mielihyvää, pitää yksilön vireänä jonkin aikaa ja tehostaa elimistön kohtaamaan uudet haasteet entistä voimakkaampana.

Paha stressi rasittaa piilotajuntaa ja terveyttä

Paha stressitila elimistössä syntyy rasittavista tilanteista, joita ei päästä purkamaan luontaisella toimintatavalla eli fyysisesti ”taistele tai pakene” käyttäytymisellä. Paha stressitila syntyy myös, jos stressitilanteet seuraavat toisiaan niin, että väliin ei jää lepoaikaa.

    Jos koettu tilanne on erittäin järkyttävä, voi melko lyhytkin kokemus aiheuttaa elimistössä pahan stressitilan. Pahimmillaan se aiheuttaa ns. posttraumaattisen stressireaktion. Se on monioireinen sairaus, josta kärsivät esimerkiksi monet sodan kauhut kokeneet ihmiset.

    Jatkuva stressitilanne johtuu nykyään usein henkisestä rasituksesta tai se voi aiheutua jäytävästä taudista. Myös pitkäkestoinen ankara fyysinen rasitus voi aiheuttaa pahan stressitilan. Nyky-yhteiskunnassa yleisimpiä syitä ovat kiivas ja kiireinen psyykeä rasittava työtahti (informaatioähky) ja työn korkea vaatimustaso, jotka voivat johtaa vähitellen työuupumukseen eli työperäiseen ”burn outiin”.  Lisäksi ristiriitaa aiheuttava tekijä voi syntyä myös työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen vaikeudesta.

     Pahan stressin aiheuttamat haitat terveydelle tulevat näkyviin sekä psyykkisinä että kauttaaltaan kehossa ilmenevinä sairauksina. Viimeksi mainittuja sairauksia nimitetään psykosomaattisiksi. Nimi viittaa siihen, että psyykkinen rasitus heijastuu hermojen ja hormonien välityksellä koko kehoon.

   Suurin osa ihmisen kaikista sairauksista on sellaisia, joissa stressin aiheuttama rasitustila on ainakin osatekijänä.

Minua on muistutettu siitä, että kiireiset ihmiset eivät jaksa lukea kerralla 4-6 sivua pitempiä asiatekstejä. Siksi lopetan tällä kerralla tähän. Toisaalta joudun toteamaan, että esittämäni pintapuolinenkin selitys piilotajunnasta vaatii vielä jatkoksi neljännen osan. Yritän kirjoittaa sen otsikolla ”Piilotajuntaa kannattaa hoitaa”.

PIILOTAJUNNAN VOIMA

  Jatko-osa blogikirjoitukseeni Mitä on piilotajunta

Ihmisen persoonallisuus on fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien kokonaisuus. Sen mukaan puhutaan yleensä erikseen fyysisestä ja psyykkisestä persoonallisuudesta. Viimeksi mainittua nimitetään myös sisäiseksi persoonallisuudeksi.

     Rajan vetäminen näiden kahden välille on kuitenkin vaikeaa, sillä fyysinen persoonallisuus muodostaa perustan myös psyykkiselle persoonallisuudelle ja molemmat vaikuttavat toisiinsa.

Fyysinen persoonallisuus

Ihmisen fysikaaliskemialliset ominaisuudet, kuten ruumiinrakenne ja koko, ihon ja hiusten väri sekä eri elinten rakenteelliset perusominaisuudet, muodostavat yksilön fyysisen persoonallisuuden. Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka määräytyvät suurimmaksi osaksi geneettisesti ja ovat pääosin synnynnäisiä.

    Fyysiseen persoonallisuuteen luetaan usein myös sellaiset synnynnäiset elintoiminnat, jota tapahtuvat piilotajunnan ohjaamina hyvin samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Ne toimivat automaattisesti, kunhan vain tottelemme piilotajunnasta tietoisuuteen tulevia signaaleja ja toimimme niiden mukaan ravitsemalla itsemme, liikkumalla, suojautumalla, tyhjentämällä kuona-aineet, peseytymällä jne. Lisäksi piilotajunta ohjaa meitä sosiaaliseen yhdessäoloon, jotta lisääntyminen ja keskinäinen huolenpito tulisivat mahdollisiksi. Kaikki nämä ovat toimintoja, jotka ohjautuvat suurimmaksi osaksi dynaamisen piilotajunnan eli vietti- ja vaistotoimintojen avulla.

Psyykkinen persoonallisuus

Sen muodostavat ihmisen henkiset ominaisuudet, jotka ilmenevät mm. yksilön ajatusmaailmassa, elämänasenteessa, uskomuksissa, mielikuvituksessa, tunteissa, tiedoissa ja käyttäytymisessä.

    Vaikka näidenkin ominaisuuksien perusta määräytyy geneettisesti, henkisten ominaisuuksien muotoutuminen on enemmän riippuvainen ympäristön vaikutuksista.  Toisin sanoen em. henkiset ominaisuudet kehittyvät valtaosaltaan elämänkokemusten muokkaamina ja ovat kiinnittyneinä piilotajunnan muistivarastoon.

    Myös osa psyykkisistä ominaisuuksista määräytyy kuitenkin muita enemmän geneettisesti. Tällaisia ovat mm. yksilölle ominainen temperamentti, herkkyys ympäristön ärsykkeille (rohkeus, arkuus) ja erityislahjakkuudet, kuten musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus. Myös älykkyys on suurelta osaltaan synnynnäistä. Kukin näistä ominaisuuksista ovat suuren geenijoukon toiminnan tulosta, mutta myös näihin voidaan vaikuttaa ympäristötekijöillä, kuten opiskelulla, elämänatavoilla ja asenteella. Näissäkin toiminnoissa aivot muokkautuvat käytön mukaan. Monissa tapauksissa kova harjoitus tekee mestarin.

Psyykkinen piilotajunta muovautuu voimakkaimmin lapsuudessa

Psyykkisessä kehityksessä etenkin lapsuudenaikaiset tapahtumat ovat ratkaisevan tärkeitä. Ihmislapsi syntyy muihin nisäkkäisiin verrattuna hyvin keskeneräisenä ja aikuistuu hitaasti. Näin kasvuympäristö pääsee muokkaamaan aivotoimintaa poikkeuksellisen pitkään siinä vaiheessa kun aivot muovautuvat voimakkaimmin.

     Niinpä kasvuympäristön olosuhteet määräävät pitkälti sen, minkälaiseksi ihmisen psyykkinen persoonallisuus kehittyy ja minkälainen myllerrys tai rauha hänen piilotajunnassaan myöhemminkin käy.

    Koetut elämykset ovat lapselle enimmäkseen uusia ja monet niistä tarttuvat erilaisina mielikuvina ja sanoina herkästi muistiin koko loppuiäksi.  Siksi vain hyvässä turvallisessa hoidossa tiedostamaton ja tietoinen aivotoiminta kehittyy tasapainoiseksi.

    Kehitysvaiheessa myös tunnemaailma on erityisen herkkää, mikä tehostaa asioiden ja kokemusten mieleen painumista. Ulkomuisti toimii erinomaisesti aina murrosikään asti. Sen jälkeen se alkaa vähitellen heiketä ja korvautua asiamuistilla, jossa irralliset asiat liitetään entiseen muistitietoon tietoisesti ajattelemalla. Ilman dementoivaa sairautta muisti säilyy kuitenkin kohtalaisen hyvin vanhuusikään asti. Uusia yhteyksiä syntyy hermoverkoissa ja jopa uusia hermosoluja muodostuu etenkin aivojen muistia prosessoivilla alueilla.

Selvimmin piilotajunta näyttää voimansa tunteissa

Tunteiden luomiseen tietoinen järjenkäyttö ei osallistu lainkaan, vaan prosessi on täysin piilotajunnan toiminnan varassa. Järjenkäytöllä voidaan kuitenkin jossain määrin opetella tukahduttamaan piilotajunnasta tietoisuuteen työtyviä tunteita, etenkin ns. negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, surua ja vihaa.

    Sosiaalisessa elämässä tärkeää on estää negatiivisten tunteiden purkautuminen aggressiivisena käyttäytymisenä. Eri kulttuureissa lapsen tapakasvatuksen avulla pyritäänkin saamaan tämä hallintaan. Piilotajunnan voimaa tässä kuvaa se, että aggression hillintä onnistuu yleensä huonosti etenkin nuoruudessa.

     Yksilön hyvinvoinnille tunteiden jatkuva tukahduttaminen ei ole

kuitenkaan hyväksi. Meillä on vielä kivikauden ihmisen tunnemaailma. Sille on ominaista purkaa järkyttävien tilanteiden stressaava tunnetila fyysisellä ”taistele tai pakene” –toiminnalla. Tähän on sivistyneessä yhteiskunnassa harvoin mahdollisuuksia. Siksi tunnetilat patoutuvat helposti ja jäävät vaivaamaan piilotajuntaan, ellei niitä kyetä purkamaan joillain korvaavilla toiminnoilla.

     Mitä suurempi on moraalisen yliminän ja piilotajunnan antamien ohjeiden ristiriita, sitä enemmän psyyke rasittuu. Lopulta tämä järjen ja tunteen epätasapaino alkaa näkyä psyykkisinä ja psykosomaattisina sairauksina kaikkialla elimistössä (asiasta tarkemmin seuraavassa blogissani ).  

Piilotajunta ohjaa myös käyttäytymistä

Vaikka piilotajunnan pääasialliset tehtävät liittyvät aisteista tulevan informaation järjestelyyn, asioiden ja tapahtumien muistiin viemiseen, erilaisten tunnetilojen luomiseen sekä eri elinjärjestelmien toiminnan automaattiseen säätelyyn, se indusoi ja ohjaa myös käyttäytymistä.

    Se on vietti- ja vaistotoimintoihin liittyvää käyttäytymistä. Esimerkiksi seksuaalinen käyttäytyminen, urheilusuoritukset, rutiinityöt, ja arkiset askareet tehdään piilotajunnan ohjaamina lähes täysin automaattisesti. Näin piilotajunta vapauttaa meidät ajattelemaan tärkeämpiä asioita, kuten pohtimaan tulevaisuuden haasteita. Sitä paitsi piilotajuntaan verrattuna mitättömän vähäinen ajattelukapasiteettimme ei kykenisi alkuunkaan noita tehtäviä hoitamaan.

   Sosiaalisessa elämässä mm. piilotajunnan luoma ensivaikutelma jostain henkilöstä sekä ns. henkilökemia ohjaavat suuresti suhtautumistamme muihin. Tämä tulee näkyviin sekä tunteissa että käyttäytymisessämme.

   

Kriisitilanteissa piilotajunta ottaa helposti täyden komennon itselleen

Jos mieltä järkyttävä tilanne tulee yllätyksenä, piilotajunta tekee päätöksen toimintatavasta niin nopeasti, että emme ehdi tietoisesti puuttua asiaan. Pelosta syntyvä pakoreaktio tai raivoisa hyökkäys on usein tällainen. Toiminta ohjautuu osittain vaistotoiminnan ja aikaisemmin opitun reaktiokaavan mukaan, jota piilotajunta on toistanut ja siten vankistanut etenkin unissa.

    Kriisitilanteessa myös koko elimistö joutuu hälytystilaan, jossa toimintasähäkkyyttä tehostavat stressihormonit purkautuvat toimimaan.

    Esimerkiksi katastrofeissa urheasti toisia auttamaan rientänyt tai silmittömästi vihollista päin rynnännyt henkilö ei välttämättä jälkeenpäin osaa selittää toimintaansa eikä edes muista, miksi ja miten hän toimi niin. Samoin käy henkilölle, joka järkyttävässä tilanteessa painautuu näkymättömäksi tai syöksyy päättömästi pakoon.

    Kaikissa näissä tapauksissa piilotajunta on valinnut toimintatavan. Se on vaistomaista toimintaa, jossa tilanteen arvioinnille ja harkinnalle ei jää aikaa ja siksi toimintaa on vaikea muuttaa. Vielä vaikeampi on saada järkeä käyttäytymiseen, jos kriisitilanteessa syntyy joukkohysteria.

    Em. reaktiomallin säilyminen ihmisen evoluutiossa, osoittaa että piilotajunnan ohjaama käyttäytyminen antaa kriisitilanteessa keskimäärin paremman tuloksen kuin järjen käytöstä syntyvä hitaampi reagointi.

Piilotajunta tuottaa intuitioita

Piilotajunnasta pulpahtelee usein mieleen asioita ilman tietoista järkeilyä eli asiat vain juolahtavat mieleen etsimättä. Tällaista tietämistä nimitetään intuitioksi. Suomen kielessä sitä vastaa lähinnä sana oivallus.

    Heräte intuitioon saadaan välittömästi suoraan kohteesta, joka voi olla irtonainen sana, jokin henkilö, tapahtuma, aistimus tai esine. Heräte voi lähteä myös spontaanisti muistivarastosta etenkin silloin kun tietoinen mieli rauhoittuu eli on passiivinen.  Siten ongelman ratkaisu voi hyvin aueta rentoutumisen, hiljentymisen tai unen aikana.

   

Intuitiot luovuuden lähteenä

  

Kaikenlainen uutta luova toiminta saa materiaalia intuitiivisesta ajattelusta. Piilotajunnasta pulpahtelevat oivallukset, ideat, eivät noudata loogisuutta tai järjestystä tai aikaa samalla tavalla kuin järkiperäinen ajattelu.

    Intuitio ei myöskään ole yhtä paljon kuin tietoinen ajattelu sidoksissa ajatuksia kahlitseviin sääntöihin ja tapoihin.  Niinpä piilotajunta voi kekseliäästi ja järjettömästi yhdistellä asioita ja ajankohtia, olla kapinallinen tai olla vähemmän pidättyväinen ja häveliäs. Näin piilotajunnasta pulpahtelevat intuitiot antavat luovuudelle hyvää raakamateriaalia, jonka tietoinen ajattelu voi jalostaa timantiksi.

    Monet uskovat, että intuitiot voivat antaa ohjeita ja ilmoituksia myös joiltain yliluonnollisilta voimilta. Tieteellisen käsityksen mukaan intuitiot eivät kuitenkaan synny tyhjästä, vaan käyttävät sitä elämänkokemusten ja mielikuvituksen tuottamaa materiaalia, jonka yksilön aivot ovat piilotajuntaan varastoineet. Siten esimerkiksi taiteilija voi ammentaa luovuutta sitä enemmän, mitä runsaammin hänellä on ollut erilaisia elämänkokemuksia ja elämyksiä ja niiden ruokkimaa mielikuvitusta.

Piilotajunta toimii vilkkaasti nukkumisen aikana

Nukkuessa kaikki elimistön toiminnat tapahtuvat automaattisesti piilotajunnan varassa. Valveillaolon aikaiset sähköiset ja biokemialliset reaktiot aivoissa toimivat niin, että päivän oleellinen informaatioaines kiinnittyy kestomuistiin ja valveilla syntyneet kuona-aineet poistuvat ja kuluneiden aineiden varastot täyttyvät jälleen. Näin tilanne palautuu aamuksi päiväaktiivisuuden vaatimalle tasolle.

REM-unessa piilotajunnan muistivarastosta työntyy unikuvia aivokuorelle

Aikuisen uni muodostuu keskimäärin runsaan puolentoista tunnin pituisista sykleistä, joita aikuisella esiintyy normaaliyössä noin 4-6 kertaa. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria.

   Syklin eri vaiheet voidaan nähdä aivojen sähköisissä, hormonaalisissa ja kemiallisissa toiminnoissa sekä lihasliikkeissä.  Lyhyesti sanottuna jokaisessa syklissä on yksi syväunen vaihe ja yksi REM-unen eli vilkeunen vaihe sekä useita niiden välissä olevia siirtymävaiheita.

     Syväunessa aivokuori ”nukkuu” eli on epäaktiivinen, mutta etenkin isoaivojen pohjaosassa sijaitseva hippokampus toimii tavallista aktiivisemmin. Se muokkaa ja järjestelee päivän tapahtumien tuottamaa informaatiota ja vie osan siitä kestomuistiin.

     REM-unessa aivokuori herää toimimaan, jolloin sen sähköinen aktiivisuus muuttuu valvetilan kaltaiseksi. Se on unennäön aikaa, jolloin vain silmät liikkuvat samaan tapaan kuin valveilla ollessa, mutta muu lihaksisto on täysin rentoutuneessa tilassa. Nukkuja ei kuitenkaan tiedosta tätä aivokuoren aktiivisuutta.

(Lisää aiheesta blogikirjoituksessani ”Unet menettämässä mystisyyttään”)

Unennäkö on piilotajunnan puuhailua

REM-unen aikana piilotajunnan muistivarastosta työntyy informaatiota aivokuorelle, joka tulkitsee sen erilaisina unikuvina. Koska tietoinen minä ei pääse unimaailmaa normaalisti kontrolloimaan, unessa tapahtumat eivät noudata ajan, paikan tai ajattelun loogisuutta.

    Niinpä unet ovat yllätyksellisiä ja vääristyneitä yhdistelmiä eri aikoina tapahtuneista tosielämän kokemuksista ja niistä muodostuneista uskomuksista, peloista ja toiveista.

    Moraalikasvatuksen aikaansaama tietoisen psyyken osa, jota Sigmund Freud nimitti superegoksi (yliminä), toimii valveilla ajatusten vahtina, joka suodattaa piilotajunnasta tulevia impulsseja. Unen aikana ajatusten vartija ”nukkuu”, jolloin piilotajunnan muistikuvat pääsevät tulemaan sensuroimattomina uniin, eli vertauskuvallisesti ilmaistuna: ”Hiiret tulevat ulos koloistaan, kun kissa nukkuu eikä ole vahtimassa.”

Unista voi muistaa vain lyhyitä pätkiä

Siinä mielessä aivokuori toimii REM-unessa valvetilan tavoin, että luulemme elävämme unessa tietoista todellisuutta, vaikka tosiasiassa olemme tiedottomia.

    Koska herääminen tietoisuuteen tapahtuu herkimmin REM-unen jälkeen, voimme toisinaan muistaa jotain unen viimeisistä tapahtumista. Näin etenkin silloin, kun uni on ollut mieltä järkyttävä tai olemme heränneet kesken unennäön.

    Muistiin jäädäkseen tavanomaisia unia on muisteltava välittömästi heräämisen jälkeen. Koska huonosti nukkuvat heräilevät yleensä unisyklien väleissä, he muistavat uniaan enemmän kuin hyvin nukkuvat. Jotkut väittävät, että eivät näe unia juuri lainkaan. Kuitenkin hekin uneksivat joka yö vähintään puolitoista tuntia, mutta mitään muistikuvia niistä ei vain ole jäänyt mieleen.

Lisää tietoa piilotajunnan toimista saadaan valveunessa ja selkounessa

Valveuni

Siirryttäessä valveilta unitilaan käymme läpi välivaiheen, jota kutsutaan nimellä hypnagoginen univaihe. Siinä valvetilan viimeiset ajatukset ja piilotajunnasta työntyvät mielikuvat sekoittuvat ja tietoisuus alkaa hämärtyä.  Samankaltainen tilanne on myös heräämisvaiheessa. Normaalisti hypnagoginen vaihe on hyvin lyhyt eikä siitä jää muistikuvaa.

    Poikkeuksellisesti tämä välivaihe saattaa kuitenkin pitkittyä ja voimistua niin, että henkilö näkee unikuvia, vaikka tietoisuus ei ole täysin sammunut unen alussa tai vielä ehtinyt täysin palautua heräämisen jälkeen. Valveunessa todellisuus ja unimaailma sekoittuvat niin, että molemmat ovat siinä tilassa läsnä. Silloin henkilö voi nähdä unikuvia, joita hän luulee todellisiksi. Tällaiset unitapahtumat henkilö saattaa tulkita yliluonnollisiksi näyiksi.

     REM-unen tavoin myös valveunessa lihasten toiminta on täysin lamaantunut. Niinpä joillain henkilöillä tietoinen mieli saattaa kokea valveunessa olonsa halvautuneeksi. Tällaista epämiellyttävää häiriötilaa kutsutaan nimellä unihalvaus.

Selkouni (selvä uni, kirkas uni, tietoinen uni)

On olemassa REM-vaiheen unennäköä, jossa henkilö tajuaa olevansa unimaailmassa. Aikuisilla tällainen uneksinta on kohtalaisen harvinaista, lapsilla yleisempää.

     Ilmiö on tunnettu kautta historian, Koska monet uskovat unimaailman olevan portti henkimaailmaan, on joissain uskonnonharjoituksissa yritetty löytää keinoja päästä tällaiseen tietoiseen unimaailmaan ja tuomaan siellä tapaamiltaan hahmoilta (usein vainajia) ohjeita ja muita sanomia todelliseen maailmaan.

    Nykyään myös maallisissa piireissä on innostuttu selkounesta. Vaikka toisille kokemus on pikemminkin pelottava, jotkut pitävät kokemusta hyvänä ja ovat alkaneet kehittää menetelmiä selkouneen päästäkseen. Joidenkin kokemusten mukaan se on mahdollista suggestiivisten harjoitusten avulla. Selkounia kokeneet väittävät lisäksi, että he ovat oppineet jossain määrin myös ohjailemaan selkountaan ja jopa hauskuuttamaan itseään esimerkiksi lentelemällä ilmassa lintujen tavoin.

Hyvä nukkuminen lisää luovuutta

Unitapahtumia on käytetty hyväksi ainakin kuvataiteessa niin paljon, että siitä on kehitetty ihan oma taidesuuntaus, ns. surrealistinen taide. Unimaailman kuvaajista kuuluisin edustaja lienee Salvador Dali. Miten paljon unista saadaan suoranaisesti intuitiivisia uusia ideoita tietoisuuteen, on kuitenkin vaikea arvioida.

    Hyvä ja riittävä nukkuminen, jossa on oikeassa suhteessa sekä REM- ja syväunta, on joka tapauksessa välttämätöntä kaikkien elinten toiminnalle. Huonosta tai vähäisestä nukkumisesta kärsivät erityisen herkästi psyykkiset toiminnat ja lopulta myös mielenterveys. Unen tarve on kuitenkin hyvin yksilöllistä.

    Hyvä yöuni edistää luovuutta ja antaa hyvän perustan tietoiselle toiminnalle, kuten muistille ja ajattelukyvylle. Nukkumisen aikaiset prosessit parantavat myös piilotajunnan suorituskykyä niin, että se voi päivällä tuottaa enemmän intuitiivisia ideoita ja ratkaisuja tietoisiin toimiin.

    

Piilotajuntaan pääsemistä voi tietoisesti tehostaa

Kautta aikain ihminen on yrittänyt päästä tutkimaan ja ymmärtämään sisintään eli nykykäsityksen mukaan kurkistamaan piilotajuntaansa. Nykyään se vastaa muodikasta itsensä etsimistä, mikä auttaa itsensä toteuttamista ja luovuutensa parantamista.

    Jo varhain on huomattu, että piilotajuntaan pääsemistä auttaa mielen hiljentäminen ja meditaatio. Toisaalta pääsemistä auttaa myös tietynlaiset kulttimenot, jossa apuna käytetään rummutusta, hypnoottista laulua ja muutakin musiikkia, mikä voimistaa ryhmäsuggestiota. Näitä keinoja on otettu käyttöön niin maallisissa kuin uskonnollisissakin menoissa.

    Tällaista piilotajunnan avaamista harjoitetaan niin yksittäisissä kammioissa kuin erilaisissa hengennostatuskokouksissa, parapsykologian ja astrologian tilaisuuksissa, eri uskontojen temppeleissä, luostareissa ym. seremoniaalisissa harjoituspaikoissa.

    Nykyään itseään eli omaa piilotajuntaansa tutkiskelevaa hiljentymistä harrastetaan myös esimerkiksi eristäytymällä mökkeihin tai ns. retriitteihin. Monet kirjailijat ovat kokeneet, että viikon tai parin viikon hiljaisuuden jälkeen kirjoittaminen helpottuu, kun piilotajunta alkaa suorastaan suoltaa mieleen ajatusvirtaa.

Huumaavat kemikaalit avaavat piilotajunnan portteja

Jo varhain huomattiin myös, että jotkin aineet, kuten sienimyrkyt, auttoivat piilotajuntaan pääsemistä. Tätä käyttivät hyväkseen jo muinaiset ”tietäjät” ja poppamiehet, jotka pääsivät näin ”matkalle” tiedottomaan, eli ”lankesivat loveen”.

   Myös alkoholihumalassa järjen kontrollin heikentyessä piilotajunnan impulssit pääsevät helpommin valloilleen. Mitä sieltä sitten kumpuaa, riippuu yksilöstä.  Sieltä pursuavat tunnetilat voivat johtaa esimerkiksi iloon ja riemuun, rakkauden tunteisiin ja tekoihin tai vihaan ja tuhoavaan aggressioon.

    Alkoholia paljon tehokkaammin voidaan piilotajuntaan päästä erilaisilla huumausaineilla, joista voimakkaasti vaikuttavia ovat mm. LSD ja opiaatit.  Niiden käytössä on suuria vaaroja. Ne muuttavat ihmisen psyyken rakennetta jopa pysyvästi ja niihin syntyy voimakas riippuvuus.

    Erityisen vaarallinen on mielenterveydelle LSD, joka aiheuttaa voimakkaita harhanäkyjä, hallusinaatioita. Niissä todellisuus ja alitajunnan tuottamat mielikuvat sekoittuvat. Niinpä henkilö ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Se voi järkyttää ja sekoittaa mielen niin, että aineen käytöstä saattaa jo yhden huumematkan (pilven) jälkiseurauksena aiheutua vakava mielisairaus.

    

Päätän tämän osan käsittelyn tähän, ja yritän kirjoittaa aiheesta vielä kolmannenkin osan, jonka otsikko voisi olla ”Piilotajunta ja terveys”.

MITÄ ON PIILOTAJUNTA

MITÄ ON PIILOTAJUNTA

osa 1.

Tämän aiheen olen halunnut ottaa tarkasteluun, vaikka ammatilliset tietoni fysiologina sivuavat psykologiaa vain aivojen solubiologian ja fysiologian osalta. Psykologia on kuitenkin kuulunut harrastusteni piiriin. Näin monimutkaisen ja huonosti tunnetun asian lyhyesti esitettyyn tarkasteluun jää kuitenkin aina myös vääriä tulkintoja ja siten tilaa kritiikille.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Jo paljon ennen modernin psykologian kehittymistä ymmärrettiin, että osa ihmisen psyyken toiminnasta on tiedostamatonta. Vasta 1800-luvulla asiaa ruvettiin tieteellisesti tutkimaan ja muodostettiin käsite Unterbewusstsein, suomeksi alitajunta. Sillä tarkoitettiin aivotoiminnan tiedostamatonta osaa, jonka toiminnat tapahtuvat erillään tietoisen mielen eli tajunnan taustalla tai alla.

    Termi vakiintui aluksi suomen kieleen. Myöhemmin alettiin käyttää mieluummin termiä piilotajunta tai tiedostamaton (tiedostumaton). Termit vastaavat saksalaisen psykiatrin Sigmund Freudin 1800-luvun lopulla käyttämää käsitettä Unbewusste. Siinä korostuu se, että toiminta on tiedostamatonta eli tapahtuu piilossa tietoiselta mieleltä, tajunnalta.

   Psykologian alan ammattikirjallisuudessa käytetään eniten termiä tiedostamaton tai tiedostumaton. Termiä piilotajunta käytetään eniten yleistajuisissa kirjoissa ja lehdissä, joten käytän sitä myös tässä kirjoituksessa.

Dynaaminen piilotajunta

Erityisesti Sigmund Freud korosti piilotajunnan merkitystä ihmisen persoonallisuuden muokkautumisessa. Hän kehitti teorian, jonka mukaan psyykkisten sairauksien hoidossa on pyrittävä käsittelemään erityisesti tiedostamatonta aivotoimintaa ja siinä erityisesti sen voimakkaasti muuntelevaa osaa, jota hän kutsui dynaamisesi piilotajunnaksi.

    Tähän piilotajunnan osaan hän sisällytti vietti- ja vaistotoiminnat, tunteet sekä näihin pohjautuvat himot ja halut. Nimenomaan tällä osalla näytti olevan erityisen tärkeä rooli ihmisen psyykkisessä kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Freudin mukaan lapsen huonosta kohtelusta syntyvät traumat häiritsevät piilotajunnan dynaamista tasapainoa, mistä seuraa persoonallisuuden vinoutumista ja jopa mielisairautta.

   Havaintojensa perusteella Freud kehitti psykoterapeuttisen hoidon, jossa tärkeää oli päästä pureutumaan etenkin potilaan dynaamiseen piilotajuntaan. Lapsuudesta kumpuavat häiriön syyt pyrittiin ensin selvittämään psykoanalyysillä. Sen perustana oli potilaan unien tulkinta sekä vapaaseen assosiaatioon perustuvat mielleyhtymät, jota selvitettiin sanatestillä eli kyselemällä, mitä merkityksiä yksittäiset sanat toivat potilaan mieleen.

Kognitiivinen piilotajunta

Piilotajunnassa Freud näki myös vietti- ja vaistotoiminnasta erottuvan osan. Sen toiminnan hän katsoi liittyvän aivojen tiedostamattomaan tietojen käsittelyyn. Sitä hän kutsui kognitiiviseksi piilotajunnaksi.

    Siihen Freud sisällytti elämänkokemusten tuottamien aistimusten ja mielikuvien muokkaamisen ja suodattamisen piilotajunnassa sekä sen jälkeen oleellisen tiedon siirtämisen muistiin. Muistivarastosta vain osa on palautettavissa tietoisuuteen ja sekin vain pienissä erissä.

    Hänen mukaansa kognitiivinen piilotajunta muokkaa myös käyttäytymiseen liittyviä toimintoja automaattisiksi. Sen tuloksena erilaiset toimintamme muuttuvat rutiininomaisiksi. Siten mm. tapakäyttäytyminen, työtavat, urheilusuoritukset, soittotaito yms. tulevat harjoittelun myötä automaattisiksi.

Muut tutkijat ovat hyväksyneet Freudin perusajatukset

Vaikka Freudin käsityksiä etenkin psykoterapeuttisen hoidon osalta on melko tavalla kritisoitu, hänen perusajatuksensa piilotajunnasta on säilynyt.  Vähän myöhemmin sveitsiläinen psykiatri Carl Jung käsitti piilotajunnan toiminnat suunnilleen Freudin ajatusten mukaisesti, mutta käytti niistä termejä kollektiivinen piilotajunta sekä persoonallinen piilotajunta. Ensiksi mainittuun hän sisällytti vietti- ja vaistotoiminnat (arkkityypit) ja jälkimmäiseen hän sijoitti muistiin painuneet elämänkokemukset.

     Vasta sen jälkeen kun on opittu tuntemaan paremmin aivojen ohjaamat eri elinten säätelyjärjestelmät, on näihin perusajatuksiin saatu runsaasti uutta materiaalia ja piilotajunnalle uusia merkityksiä.

Aivotoiminnan kaikki osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään

Hyvin monimutkaisia biologisia prosesseja kuvatessa toimintojen kaikenlainen jyrkkä jaottelu ja lokerointi ei useinkaan vastaa todellisuutta. Jäsentelyä ja luokittelua tehdään kuitenkin mielellään, koska sen avulla asioiden ymmärtäminen helpottuu.

    Aivojen toiminta on kokonaisuutena hermosolujen erittäin monimutkaista yhteistoimintaa, jossa eri osat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Siinä informaation vaihtoa tapahtuu niin piilotajunnan eri osien välillä kuin myös piilotajunnan ja tietoisen mielen välillä.

    Esimerkiksi piilotajunnassa piilevät muistot ja tunteet ovat yhteydessä paitsi tiedostamattomaan vietti- ja vaistotoimintaan, myös tiedostettuihin älyllisiin toimintoihin.

Aivotoiminnasta pääosa tapahtuu piilotajunnassa

Emme useinkaan tule ajatelleeksi, että aivotoimintamme koostuu valtaosaltaan tiedostamattomista piilotajunnan prosesseista. Onkin arvioitu, että aivojen energiankäytöstä ne kuluttavat yli 99 prosenttia. Valveillaolon aikainen intensiivinenkin pohdinta kuluttaa kokonaisenergiasta vain murto-osan ja nukkumisen aikainen aivotoiminta on kokonaan tiedostamatonta.

    Tiedostetut mielenliikkeet (tajunta), kuten ajatteluun perustuva järjen käyttö ja havaitut aistimukset, tarvitsevat energiaa hyvin vähän, koska ne käyttävät kerrallaan vain melko rajoittuneita aivokuoren hermoverkon ratoja.

Piilotajunnan prosessit tapahtuvat aivokuoren alla olevissa rakenteissa

Aivokuoren alla sijaitsevista rakenteista piilotajunnan kannalta tärkeä alue on ns. limbinen järjestelmä. Se muodostuu pääosin isoaivojen syvistä alueista, jotka toimivat mm. muistiaineksen prosessoimisessa (hippokampuksen alue) sekä tunteiden tuottamisessa ja säätelyssä (etenkin mantelitumake).

    Tiedostamatonta aivotoimintaa on laajalti myös muualla aivoissa.

Esimerkiksi väliaivojen pohjan, hypotalamuksen, aivoalue säätelee elimistön toimintoja autonomisen hermoston ja hormonien avulla. Pienetkin häiriöt siellä ovat kohtalokkaita, sillä sen säätelypiiriin kuuluvat monet elinjärjestelmät, kuten verenkierron, hengityksen, lämpötilan, ruuansulatuksen ja vuorokausirytmin säätely.

    Lisäksi myös luustolihasten liikkeiden säätely on suurimmaksi osaksi tiedostamatonta. Tahdonalaisesti annamme liikkeille oikeastaan vain aloituskäskyn ja liikkeen päämäärän. Lihastoiminta tapahtuu sen jälkeen automaattisesti isoaivojen pohjassa olevan alueen, tyvitumakkeiden, kontrolloimana.

    Myös keskiaivot ja avorungon sisäosat toimivat tiedostamattoman osana. Ne mm. säätelevät vireystasoamme ja vaikuttavat näkö- ja kuuloradan toimintaan.

    Myöskään pikkuaivojen kuorikerroksen toiminta ei ole tietoista. Se osallistuu erilaisten automaattisten liikeratojen säätelyyn kontrolloimalla kehon tasapainoa ylläpitävien lihasten toimintaa.

Piilotajunta on vuorovaikutuksessa aivokuoren tietoisten toimintojen kanssa

Isoaivojen pinnalla on melko ohut aivokuori (neocortex), joka erottuu selvästi sen alla olevista rakenteista.

    Aivokuori sisältää tiheät, monista miljardeista aivosoluista ja niiden haaroista muodostuneet aivosoluverkostot. Etenkin aivokuoren etuosa (otsa- ja ohimolohkot) on ennen kaikkea tietoisen mielen eli ajattelun, oppimisen ja siihen perustuvan henkisten ominaisuuksiemme keskus.

    Aivokuoren toimintaan kuuluu siis järjen käyttö ja tahto. Siihen kuuluu mm. ajattelu, ympäristön tarkka havainnointi, tilanteiden arviointi, käskyt liikkumiseen, puhe, kuullun ja luetun ymmärtäminen, ajatteluun liittyvän tiedon käsittely, moraalinen arviointi sekä tahdonalaisten liikkeiden aloitus ja hienosäätely.

    Kaikki nämä aivokuoren tuottamat tietoiset toiminnat tapahtuvat kuitenkin koko ajan vuorovaikutuksessa piilotajunnan prosessien kanssa. Piilotajunnan vuorokausirytmiä ja vireyttä säätelevistä järjestelmistä nousevat impulssit ylläpitävät tietoisuutta eli pitävät aivokuorta aktiivisena.

    Aivokuori on evolutiivisesti nuorinta aivojen osaa. Selkärankaisista se on laajin nisäkkäillä; kaloilla ja sammakoilla sitä ei ole lainkaan. Matelijoilla ja linnuilla se on heikosti kehittynyt. Siksi useimmat eläimet elävät ja toimivat enimmäkseen piilotajunnan varassa.

    Ihmisellä, ihmisapinoilla ja delfiineillä kuorikerros on suhteellisen laaja ja eniten poimuttunut, mikä näkyy myös hyvin kehittyneenä älykkyytenä ja ainakin ihmisellä myös muina henkisinä ominaisuuksina.

Vain piilotajunnassa prosessoitu informaatio pääsee tietoisuuteen

Eri aistimista aivoihin saapuvan informaation määrä on valtava, mutta se suodattuu ja valikoituu piilotajunnassa niin, että vain pieni murto-osa siitä pääsee aivokuoreen ja tulee siten tiedostetuksi havaintona.

   Piilotajunta muokkaa ja karsii aivoihin saapuvan informaation ja siirtää olennaisen osan siitä kestomuistiin. Nykykäsityksen mukaan hippokampus vain prosessoi muistiaineksen, minkä jälkeen se siirtää vain oleellisen tiedon säilöön aivokuoren etuosaan. Sieltä mielikuvia ja muuta tietoa pääsee tietoisuuteen vain hyvin pieninä erinä.

    Informaation siirtymistä piilotajunnan kestomuistista tietoisuuteen tapahtuu osittain spontaanisti, osittain halumme mukaan muistiainesta tietoisesti etsien. Myös ulkoiset aistinärsykkeet (näkö-, kuulo-, haju-, tuntoaistimukset) ja unet voivat auttaa tuomaan mielleyhtymiä muistivarastosta tietoisuuteen. Osa jää lopullisesti unohduksiin.

    Tunteita sääteleviltä alueilta impulssit tulevat tietoisuuteen spontaanisti ympäristöärsykkeiden tai erilaisten ajatusten ja muistikuvien indusoimina. Emme siis voi tunnetilojen syntymistä ajattelemalla juurikaan estää, vaan ainoastaan kontrolloida siihen liittyvää käyttäytymistä.

    Piilotajunnasta tietoisuuteen nouseva informaatio on annosteltu pieniin eriin, sillä liiallinen informaatiotulva piilotajunnasta (esimerkiksi ristiriitaa aiheuttava tunneryöppy) sekoittaa helposti tietoista järjen käyttöä.

 

Piilotajunnasta tietoisuuteen saapuva informaatio auttaa tekemään oikeita päätöksiä

Aivokuoren tehtävänä on piilotajunnasta saamansa tiedon yhdisteleminen ja arviointi. Siten se kykenee antamaan saamalleen informaatiolle merkityksen, jonka perusteella ihminen voi tehdä eri tilanteisiin parhaiten sopivat järkevät ratkaisunsa. Siten kuuntelemalla järjen käytössä myös ”piilotajunnan ääntä” me voimme elää ja käyttäytyä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.

Piilotajunta ei juurikaan kuuntele järjen ääntä

Tietoisesti kykenemme kuitenkin vain vähäisessä määrin säätelemään piilotajuntaa tahdonalaisesti.  Tunteitamme emme pysty juuri lainkaan säätelemään. Niitä on vaikea alistaa tahtoomme. Aikuistumisen myötä se onnistuu jossain määrin vain pitkän henkisen kasvun ja erilaisten mentaaliharjoittelujen avulla.

    Yhtä vähän kykenemme kontrolloimaan niitä piilotajunnan prosesseja, jotka säätelevät eri elinten hermostollisia ja hormonaalisia toimintoja. Ne toimivat tahdosta riippumattoman hermoston sääteleminä.

    Nämä toiminnat ovat kuitenkin sidoksissa tunteiden säätelyyn, joten erilaiset stressin hallinnan menetelmät voivat parantaa tiedostamattoman ja tietoisen mielen tasapainoista toimintaa.

Piilotajunnan viestit antavat tärkeitä ohjeita elintavoillemme

Kuten edellä esitetystä käy ilmi, kykenemme tiedostamaan vain hyvin pienen osan piilotajunnan toiminnasta. Onneksi kehon ja eri elinten säätelyjärjestelmien normaalit toiminnat tapahtuvat automaattisesti, sillä tietoisesti niiden ohjaaminen olisikin aivan mahdotonta.

    Vasta kun elimistön toiminta häiriintyy, tietoisuuteemme alkaa piilotajunnastamme tulla kemiallisten aineiden ja hermoston välittämiä viestejä.

Ne ovat hälytyssignaaleja, joiden merkitystä terveyden ylläpidossa, sairauksissa ja mielialan säätelyssä on alettu paremmin ymmärtää vasta viime vuosisadan loppupuolelta lähtien. Viestit me tunnemme kipuna, särkynä, kuumeena, väsymyksenä tai yleisenä pahanolon tuntemuksena. Niillä alitajunta viestittää meille muutoksen tarpeesta ajattelussamme, ravinnossamme, käyttäytymisessämme ja ympäristön olosuhteissa.

Tämän hyvin pintapuolisen kuvauksen piilotajunnan olemuksesta olen kirjoittanut pohjustukseksi seuraavaa blogiani varten. Sen olen nimennyt alaotsikolla ”Piilotajunnan voima”. Siinä pohdin mm. piilotajunnan merkitystä ihmisen persoonallisuuden kehityksessä, oppimisessa, spontaanissa käyttäytymisessä sekä terveyden ylläpidossa.

Hyvää kevään odotusta blogini lukijoille!