UNET MENETTÄMÄSSÄ MYSTISYYTTÄÄN; OSA II

Uskomuksissa unenaikaiset kokemukset ohjasivat ihmisten elämää

Unien näkeminen on liitetty yliluonnollisiin ilmiöihin. On uskottu että unien avulla henkimaailmasta tulee ohjeita ja ennustavat tulevaa. Alkeellisissa yhteisöissä unien sanomat vaikuttivatkin voimakkaasti ihmisten valve-elämään. Unien selittäminen auttoi hahmottamaan ja järjestämään etenkin sekasortoista elämänvaihetta. ”Henkien kuunteleminen” ilmeisesti lujitti perhe- ja heimosuhteita ja helpotti vaikeiden asioiden pohdintaa ja päätöksentekoa ja paransi yleensäkin elämänhallintaa. Toisaalta unien selitystä voitiin käyttää myös vallan välineenä.  

Uni järjestelee ja kiinnittää päivän kokemuksia pitkäkestoiseen muistiin

Valveillaolon aikana aivoihin tulevasta informaatiotulvasta vain murto-osa jättää jälkensä muistijärjestelmään. Osa siitä käy pikamuistissa, jonka avulla muistetaan esimerkiksi puhelinnumero sen näppäilyn ajan. Pieni osa jää ns. työmuistiin ja siitä hyvin pieni osa siirtyy pitkäkestoiseen muistiin, jota kutsutaan myös säilömuistiksi tai kestomuistiksi.

    Asian pohtiminen, toistaminen sekä kiinnostavuus ja jännittävyys, etenkin pelottavat tilanteet ja muukin tunnereaktion voimakkuus tehostavat kokemusten siirtymistä säilömuistiin. Nimenomaan säilömuistin kiinnittyminen näyttää tapahtuvan pääasiassa unen aikana, jolloin myös tunnekuohua aiheuttaneen kokemuksen toistuminen unessa tehostaa kiinnittymistä. Unenaikainen muistin ja tunteiden käsittely onkin yksi aivojen tärkeimmistä tehtävistä.

Unisyklin molemmat päävaiheet välttämättömiä

Vallitsevan teorian mukaan pääasiassa aivokuoreen kiinnittynyt työmuistiaines käsitellään ensin perusunen aikana ja prosessi jatkuu sen jälkeen vilkeunen aikana. Koska nukkumisen aikana tajunta on suureksi osaksi sammunut, pääsevät aivojen syvemmät alueet toimimaan itsenäisemmin ja hyvin aktiivisesti. Siten myös siellä oleva vanha ja jopa tiedostamaton muistiaines pääsevät vaikuttamaan tuoreen muistiaineksen prosessointiin ja tulkintaan.

    Prosessissa aivojen osat vuorottelevat. Syvän unen aikana aivokuori on levossa ja syvät osat (pääasiassa hippokampus eli aivoturso) ovat aktiivisia. Vilkeunen aikana toiminta on päinvastaista.

    Teorian mukaan perusunen aikana aivoturso poistaa, muokkaa ja tulkitsee työmuistiin kerääntynyttä aineistoa. Sen jälkeen se siirtää merkityksellistä ainesta takaisin kuorikerrokseen tavallaan jatkomuokattavaksi.

    Vilkeunen aikana erityisen aktiivinen on otsalohko, joka tavallaan ”jaottelee aineksen oikeisiin kestokansioihin”. Onkin havaittu, että asioiden kiihkeä pänttääminen, lisää vilkeunen suhteellista määrää.

Sigmund Freudin ajatukset perustana unien tieteellisille selityksille

Saksalainen psykiatri Sigmund Freud oli ensimmäisiä nykyaikaisia tutkijoita, joka noin sata vuotta sitten pyrki riisumaan unet mystiikan kaavusta. Hän näki unet ennen kaikkea tiedostamattomaan painuneiden kokemusten ilmentyminä, joissa erityisen tärkeä ajanjakso on ihmisen lapsuus. Unien sanomaa hän myös käytti potilaitaan hoitavan psykoanalyysin apuna.

    Freudin käsitysten ja aivotutkimusten pohjalta unitutkijat ovat kehitelleet unta koskevia tulkintoja ja teorioita. Niiden mukaan unet ovat arkisten taitojen harjoittelua ja heijastelevat elettyä elämää, sen pelkoja ja toiveita. Unessa muistiaineksesta kumpuaa nykykokemusten sekaan lyhyitä pätkiä erilaisia elementtejä, kuten ihmisiä ja paikkoja eri ajoilta ilman mitään loogista järjestystä. Siten unessa voivat tiedostamattomassa muistiaineksessa piilevät pelot ja toiveet saada uusia sisältöjä ja muotoja. Koetut tapahtumat toistuvat unissa usein verhoutuneena uudenlaisiksi mielikuviksi. Etenkin tällaisista naamioituneista unista, symbolisista unista, voivat nykyaikaiset ”unienselittäjät” eli psykologit ja psykiatrit saada vihjeitä ihmisen psyykkisestä tilasta.

   

Painajaisunet

Koska unet sisältävät elämänkokemuksia erilaisine tunnetiloineen, erityisesti reaalimaailman pelottavat kokemukset ilmenevät myös ahdistavina painajaisunina. Lapsilla niitä esiintyy enemmän ja ne kumpuavat pajojen kokemusten aikaansaamasta turvattomuuden tunteesta, jota lisäävät etenkin ennen nukahtamista koetut jännittävät TV-ohjelmat ja perheen sisäiset ristiriidat. Voin sanoa, että omassa elämässäni pienenä kokemani sodan kauhut venäläisten hyökkäysrintaman edetessä kymmenen kilometrin päähän kotipihastamme toistuivat aina silloin tällöin painajaisina keski-ikään asti. Enkä vieläkään halua katsella Suomen sodista filmattuja elokuvia.

Unikauhukohtaukset

Noin kolmella prosentilla suomalaisista lapsista esiintyy painajaisia voimakkaampia, ns. unikauhukohtauksia. Niiden aikana lapsi itkee sydäntä särkevästi, nousee istumaan ja huutaa äitiä tai muuta hoitajaa. Lapsi on kuitenkin niin syvässä unessa, ettei reagoi häntä tyynnyttelevään aikuiseen. Pienokainen rauhoittuu yleensä jonkin ajan kuluessa heräämättä ja jatkaa nukkumistaan. Koska nämä kohtaukset esiintyvät syväunen loppuvaiheessa tai siirtymävaiheessa, herääminen on tällöin hyvin paljon vaikeampaa kuin herääminen normaalista uneksumisesta vilkeunen aikana.

    Kauhukohtaukset ilmenevät erityisesti herkillä lapsilla hyljätyksi tulemisen tunteesta ja yleensäkin päivällä koettujen pelottavien kokemusten jälkeen. Turvallisessa ympäristössä unikauhukokemukset häviävät yleensä itsestään ennen kouluikää.

Unissa puhuminen

On melko tavallista, että unen aikana esiintyy unissa puhumista. Se liittyy vilkeunen aikaiseen unennäköön. Puhe on yleensä muminaa, josta saattaa erottua sanoja ja joskus lyhyitä lauseitakin. Unissa puhuminen osoittaa, että normaali liikehermojen toiminnan esto aivoissa ei ole aina täydellistä.

Unihalvaus

Monilla ihmisillä on kokemuksia tietoisuuden sammumisen hetkellä esiintyvästä unihalvauksesta. Se on siis nukahtamisvaiheen tavallisuudesta poikkeava unitila, jonka aikana ihminen tajuaa vielä hämärästi ympäristön, mutta ei pysty liikahtamaankaan. Tässä tilassa tietoisuuden sammumisen ja liikkeiden estomekanismit ovat jotenkin joutuneet epätahtiin.

    Unihalvaus voi esiintyä myös heräämisvaiheessa, jolloin tajunta alkaa palata ennen liikkeiden estomekanismien poiskytkeytymistä. Koska liikuntakyky on estynyt, tilanne koetaan yleensä pelottavana, mahdollisesti oikeana halvauksena, josta yritetään väkisin pyristellä liikkeelle. Vaikka tässä tilassa unimaailma ja todellisuus ovat sekoittuneena, ihminen uskoo helposti kokemansa tilanteen todelliseksi. Unitutkijoiden mukaan monet totena pidetyt yliluonnolliset näyt ja ilmestykset sekä esimerkiksi ufokokemukset voisivat saada tämän kautta psykologisen selityksensä.

Unissakävely

Noin kymmenellä prosentilla suomalaisista esiintyy nukkumisen aikana unissa kävelyä. Se on yleisintä lapsuusiässä ja yleisempää miehillä kuin naisilla ja taipumus unissakävelyyn näyttää periytyvän. Näyttää siltä, että ahdistavat kokemukset lisäävät unissakävelyn mahdollisuutta seuraavana yönä.

Myös unissakävelyn on todettu esiintyvän syväunen ja vilkeunen rajakohdassa, jossa liikkeiden esto on ilmeisesti vajavaista. Yleensä unissakävelijä askaroi nukkumispaikan vieressä silmät avoimena, mutta havaintokenttä on hyvin suppea, joten hän voi satuttaa itsensä kompastelemalla. Tehoavaa hoitoa tämän taipumuksen hillitsemiseksi ei toistaiseksi ole keksitty.  

Toivotan hyviä unia lukijoilleni ilman painajaisia.

”Mikä päevällä peässä, sitä yöllä unissa.”

(rautavaaralainen sanonta)

UNET MENETTÄMÄSSÄ MYSTISYYTTÄÄN: OSA I

Uskomuksissa unimaailma saavutti yhteyden yliluonnolliseen

Siinä vaiheessa kun unitilasta saatiin havaintoja vain unennäköä koskevista kertomuksista, se oli helppo kuvitella tilaksi, jonka kautta henkiolennot antoivat vihjeitä ja ohjeita yksilön elämää varten. Unet olivat kuitenkin vaikeasti tulkittavia, hämmentäviä, joten avuksi haettiin unien tulkitsijoita, henkimaailman tuntijoita, oraakkeleja, profeettoja jne.  Myöhemmin kirjoitettiin myös unienselitysoppaita. Unenkaltaista tilaa tavoiteltiin myös erilaisten huumaavien aineiden avulla, joita asiaan vihkiytyneet shamaanit ja poppamiehet sekä myöhemmin myös uskonnollisia seremonioita ohjaavat henkilöt käyttivät hyväkseen.

Unitila ei ole yksin ihmisen ominaisuus

Kun aivotutkimuksin kyettiin tukimaan unenaikaisia muutoksia aivojen sähköisessä toiminnassa, havaittiin että ilmeisesti kaikki eläimet nukkuvat, ja ainakin nisäkkäät ja linnut sekä ilmeisesti jossain määrin myös matelijat näkevät nukkuessaan unia. Lisäksi geenitutkimuksin on havaittu, että jopa kärpäsellä ja meillä on useita samoja geenejä ohjaamassa nukkumiseen liittyviä toimintoja.

Ihminen nukkuu kolmasosan elämästään

Ainakin nisäkkäillä unen määrä näyttää olevan kääntäen verrannollinen eläimen kokoon. Esimerkiksi norsu tarvitsee unta keskimäärin noin 4, ihminen 8, koira 10 ja kissa 12 tuntia vuorokaudessa. Tämä viittaisi siihen, että pienillä, kiihkeän aineenvaihdunnan omaavilla nisäkkäillä syntyy valveillaolon aikana enemmän tekijöitä, joiden haitat täytyy korjata unen aikana.

    Lapset nukkuvat aluksi suurimman osan vuorokautta heräillen vain välillä syömään. Murrosiässä nukkumisaika ”aikuistuu” siis noin 8 tunniksi. Aikaisemmin ajateltiin, että vanhukset tarvitsevat vähemmän unta, koska he heräävät usein varhain. Nykyään on todettu, että he tarvitsisivat vähintään saman määrän unta kuin aikaisemminkin, mutta eivät siihen esimerkiksi kipujen vuoksi aina kykene.

    Optimaalinen nukkumisaika vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. Jotkut tarvitsevat vähintään 10 tuntia, mutta on myös ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen 5-6 tunnilla yössä; viimeksi mainitusta klassinen esimerkki on Napoleon. Näiden hyvin lyhyttä yöunta nukkuvien tiedetään pääsevän tavallista nopeammin syvään uneen. Lisäksi he ottavat pitkin päivää muutamia sekunteja kestäviä ns. mikrounina. Unen tarve vaihtelee myös samalla yksilöllä mm. elämän rasittavuuden mukaan.

Nukkumisajasta enin osa on perusunta

Aivosähkökäyrä (EEG, electroenkefalogrammi) osoittaa, että aivojen valvetilan nopearytminen, tiheäpiikkinen sähköinen aivokäyrä muuttuu unitilan alkaessa vähitellen aaltomaiseksi. Kun nukkuja vaipuu syvään uniitilaan,  EEG-aallot (delta-aallot) ovat hitaimmillaan. Kokonaisuudessaan tätä syvenevää ja lopulta syvää univaihetta nimitetään perusuneksi eli ortouneksi tai nonREM-uneksi. Siinä erottuu neljä syvyysastetta, joista kahta viimeistä syvyysastetta kutsutaan nimellä syväuni tai hidasuni.

Muu osa unesta on vilkeunta.

Nukahtamisajasta laskettuna perusuni kestää aikuisella yleensä tunnin verran, jonka jälkeen unitila muuttuu aivan toisenlaiseksi. Syvän unen loppuvaiheessa EEG muuttuu takaisin epäsäännölliseksi, tiheäpiikkiseksi, valvetilaa muistuttavaksi käyräksi. Heräämisestä ei kuitenkaan ole kysymys. Tätä unitilaa kutsutaan paradoksaaliseksi uneksi tai parauneksi ta REM-uneksi (rapid eye movements). Suomenkieliseksi nimeksi on vakiintunut kuvaava nimi vilkeuni. Kaikki nimet viittaavat oikeastaan samaan asiaan eli nopeisiin silmänliikkeisiin, jotka ilmentävät tätä univaihetta. Vilkeunta kestää 15-30 min ja se on unennäkövaihetta, jonka aikana silmät ikään kuin katselisivat ympäristöään. Kyllähän ne oikeastaan katselevatkin, mutta vain unimaailman tapahtumia.

Perusuni ja vilkeuni muodostavat unisyklin

Perusuni ja vilkeuni muodostavat yhdessä unisyklin, jonka pituus aikuisella vaihtelee noin tunnista puoleentoista tuntiin. Yöhön näitä unisyklejä mahtuu normaalisti 4-7.

    Unisyklin pituus vaihtelee yksilöllisesti, mutta myös yksilöiden välillä; mm. jokaisella unisykli lyhenee aamua kohti. Toisaalta jokaisessa unisyklissä perusunen määrä on enimmillään iltayöstä.

    Aikuisen yöunesta perusunta on siis noin kolme neljäsosaa ja loput vilkeunta. Varhaisessa lapsuudessa pääosa unesta on kuitenkin vilkeunta eli lapsi näkee runsaasti unia. Ikääntyessä syvän unen suhteellinen määrä yleensä vähenee.  

   

Unisykli näkyy silmänliikkeiden lisäksi myös muissa lihaksissa

Perusunen aikana lihakset rentoutuvat lähes kauttaaltaan.  Asento ja niskalihakset kuitenkin vähemmän niin, että se mahdollistaa torkut myös istualtaan.

   Vilkeunen alkaessa lihakset relaksoituvat täysin. Siksi siinä vaiheessa istujan pää alkaa nuokkua ja putoilla, mikä katkoo istujan unta vähän väliä. Lihasten toimimattomuus on tärkeää, sillä se estää unennäkijää hiippailemasta todellisuudessa unimaisemien mukaan.       

     Joillain henkilöillä on taipumus puhua ja jopa kävellä unissaan. Se näyttää olevan mahdollista vilkeunen aikana yleensä juuri vilkeunen alkuvaiheessa. Se todistaa, että puheessa tarvittavan lihastoiminnan esto voi joskus siinä vaiheessa olla vielä vajavaista, ts. ikään kuin jälkijunassa.  

Unien näkeminen mahdollista myös perusunen aikana

    Kun vilkeunen toiminta opittiin tuntemaan, uskottiin, että unia voidaan nähdä vain sen aikana. Myöhemmin on osoitettu, että lyhyitä unijaksoja saattaa esiintyä myös perusunen syvenevässä vaiheessa. Tässä vaiheessa silmänliikkeitä ei esiinny, ja sen vaiheen unet ovatkin enemmän sanallisia kuin kuvallisia.

Ihminen muistaa unia yleensä huonosti

Vaikka jokainen näkee unia keskimäärin noin puolitoista tuntia yössä, monet väittävät, etteivät näe unia lainkaan. Jotta muistaisi uniaan, nukkujan onkin herättävä tai hänet on herätettävä vilkeunen aikana tai heti sen lopussa. Herääminen käykin helpoimmin juuri heti vilkeunijakson jälkeen, jossa vaiheessa juuri herkkäuniset havahtuvat ja muistavatkin uniaan. Unikuvat on kuitenkin heti painettava mieleen tai merkittävä muistiin, jotta ne taltioituisivat. Koska kauhukokemukset painajaisunissa herättävät yleensä nukkujan, ne jäävät myös parhaiten muistiin.

Unen täydelliseen puutteeseen kuolee

Nukkuminen kaikkine vaiheineen on elintärkeä. Ainakin linnut ja nisäkkäät kuolevat unen puutteeseen muutamassa viikossa; esimerkiksi jos rotta ei pääse lainkaan nukkumaan, se kuolee unenpuutteeseen noin kuukaudessa. Ilmeisesti kysymyksessä on ainakin osittain stressiuupumukseen verrattavat reaktiot.

     Ihmisen unenpuute näkyy jo yhden täysin valvotun yön jälkeen. Monet tuntevat sen haittaavan toimintaa yhtä paljon kuin yhden promillen humalatila. Unenpuutteen pitkittyessä kärsii erityisesti henkinen suorituskyky.

     Valvotuissa olosuhteissa vapaaehtoiset valvojat ovat yleensä pysyneet valveilla kokonaisen viikon, jopa ylikin. Ennätys lienee edelleen nuorella miehellä yli kymmenen vuoden takaa. Hän pystyi koetilanteessa valvomaan 11 vuorokautta.     Valvomisen jälkeen pari pitkää yöunta palauttaa ihmisen lähelle normaalitilaa.

    Aina silloin tällöin ilmestyy julkisuuteen myös ”fakiireja”, jotka väittävät valvovansa edellä mainittua paljonkin pitempään. Kontrolloimattomissa kokeissa näin voikin olla, mutta ennätykset on jätettävä omaan arvoonsa, sillä täydellistä nukkumattomuutta on itse vaikea arvioida.

Unen aikana aivot ”latautuvat”ja koko keho toimii säästöliekillä

Unenaikaisista fysiologisista ja biokemiallisista toiminnoista on laajalti tutkimustietoa, joista tässä tiivistän asiat vain muutamaan virkkeeseen.

    Aivojen energiankäyttö on muihin elimiin verrattuna moninkertainen. Siksi on ajateltu, että nukkumisen aikana erityisesti aivot saavat tilaisuuden täydentää huvenneita energiavarastojaan. Onkin havaittu, että aivojen sokerivarasto glykogeenin muodossa lisääntyy unen aikana.

    Toinen järjestelmä, jossa voitaisiin tarvita palautumista unen aikana, on aivojen hermoimpulsseja solusta toiseen siirtävien välittäjäaineiden toiminta. Erityisesti adenosiinia kertyy aivosoluihin päivän mittaan, mikä aiheuttaa väsymisen tunteen. Vastaavasti tämän aineen määrä soluissa laskee aamua kohti, kun siitä syntyy solujen tärkeää energialähdettä adenosiinitrifosfaattia.

     Nukkumisen kolmas aineenvaihduntaan liittyvä merkitys voisi olla unen aikana kertyneiden kuona-aineiden poistaminen.

     Koko kehon tasolla nukkumisen ja valvetilan rytmi ohjaa kaikkea muutakin toimintaa.

Unen ehkä tärkein tehtävä lienee kuitenkin valveilla saadun informaation järjestely

Ihmisen aivot ovat…

Huh, tästä alkaa tulla jo liian pitkä tarina yhdeksi kerraksi, joten tätä ja vähän muutakin unesta ajattelin käsitellä samalla otsikolla osassa II.

Ihmeellisesti olette kuitenkin jaksaneet käydä katsomassa kirjoituksiani, mikä on tietenkin hauskaa. Toivotan lykkyä ja iloista kevätmieltä teille kaikille.

Laajemmin aiheesta on kirjassani Jatkuvan onnentunteen harha, jota on saatavana tilaamalla netistä tai kirjakaupoista.

Vanhankansan hyviin viisauksiin kuuluu seuraavakin sanonta:

Joka uniin uskoo, se varjoonsa lankee.