Aihe on mielestäni
kiinnostava, ja vaikka joudun taas hieman oman ammattitietämykseni
ulkopuolelle, yritän kirjoittaa aiheesta jonkinlaisen yhteenvedon lähinnä
Tiedelehden ja netistä hakemani tiedon perusteella.
Pienten lasten sisäinen ääni ilmenee itsekseen puhumisena
Opetellessaan puhumaan lapsi
toistelee kuulemiaan sanoja ja liittää niitä eri tilanteisiin. Siinä vaiheessa
kun hän tajuaa itsensä omaksi persoonakseen, hän alkaa puhuessaan käyttää omaa
nimeään tekijänä, kuten ”Tiina istuu tähän, Tiina syö itse” jne. Näin hän
puhelee paljon myös yksinään puuhatessaan. Lapsi siis ohjaa olemistaan ja
tekemistään puhumalla ääneen kolmannessa persoonassa. Itsekseen puhumisen
määrässä on kuitenkin melkoisesti eroja lasten välillä.
On ilmeistä, että tällaisella sisäisen
äänen ohjauksella on positiivinen merkitys lapsen kehitykselle. Tutkimuksissa
on todettu, että paljon itsekseen puhuvat lapset selviävät muita nopeammin esimerkiksi
erilaisissa palapelitehtävissä. Viimeistään koulun alkaessa itsekseen puhuminen
laantuu, joskin monet aikuisetkin tekevät sitä yksin ollessaan, etenkin jos ei ole
riittävästi juttuseuraa.
Sisäinen ääni on kielellistä ajattelua
Ihmisen päässä syntyy päivässä
kymmeniä tuhansia ajatuksia. Niistä suuri osa on reagointia piilotajunnasta
purkautuviin tai aistimusten luomiin hetkellisiin ajatuksiin, joista ei ehditä
tai edes yritetä synnyttää kielellistä ilmaisua. Jotkut niistä tulevat
tietoisuuteen intuitioina, jotka
voivat johtaa ahaa-elämykseen tai automaattiseen käyttäytymiseen.
Osa ajattelusta tapahtuu kielellisenä ja
se kehittyy sitä mukaa kun kieltä tai kieliä opitaan. Kielellinen ajattelu on
lähes yksinomaan käytössä, kun pohditaan asiayhteyksiä ja puetaan asiat
puheeksi tai kirjoitukseksi. Siten asiat jäävät myös hyvin mieleen.
Sisäinen keskustelu
Siinä ihminen palaa tavallaan
lapsuudenaikaiseen itsensä ohjaamiseen kielen avulla. Se on sanallista
keskustelua ajatustensa kanssa joko äänettömästi tai puoliääneen.
Sisäinen keskustelu on siis puhumista
itselle. Siinä mieli jaetaan kahteen kategoriaan, siis tavallaan kahdeksi
persoonaksi. Toinen on ikään kuin käskijä tai neuvoja. Toinen on tekijä.
Keskustelussa neuvojaosapuoli asettuu henkilön
ulkopuolelle antamaan ohjeita ajatuksille ja toiminnalle. Asetelma antaa perspektiiviä
nähdä tilanne paremmin, siis ikään kuin jonkun toisen silmin. Monet kokevat sen
hyödylliseksi parantamaan itsetuntemusta, ohjaamaan ajatuksia sekä toimimaan entistä
paremmin.
Sisäisen
käskijän kehotukset voivat innostaa ja motivoida sekä parantaa keskittymistä
tekemiseen. On havaittu, että tämä toimii parhaiten kun sisäinen käskijä
puhuttelee toisessa persoonassa, siis sinutellen, tai kolmannessa persoonassa henkilön
omalla nimellä, kuten pienet lapset tekevät.
Erityisesti esiintyjät hyötyvät sisäisen äänen
antamasta rohkaisusta
Sisäisen äänen käyttöä
harrastavat etenkin esiintyjät, kuten urheilijat, jotka pyrkivät parantamaan sen
avulla suoritustaan. Suoritusten
paraneminen ei ole pelkästään subjektiivinen tunne, vaan kilpailutulosten
paranemisesta on selvää näyttöä, etenkin jos tämä tekniikka on otettu osaksi
harjoittelua.
Vireystilan
ja keskittymisen paranemisen lisäksi sisäinen puhe vähentää mm. kilpailutilanteissa
suoritusta haittaavaa hermostumista. Monet naisten seiväshyppyä seuranneet
muistavat venäläisen moninkertaisen maailmanennätysnaisen Jelena Iisinbajevan keskittymisen suoritukseen. Rituaalisten
eleiden lisäksi siihen kuului TV-kuvassa selvästi näkyvä puheenpälpätys.
Sisäinen keskustelu vaikuttaa koko kehoon
Tutkimuksissa on osoitettu,
että sisäinen puhe auttaa elimistöä valmistautumaan koitokseen mm. lisäämällä sopivasti
vereen purkautuvan adrenaliinin määrää ilman suoritusta haittaavaa
pelkoreaktiota. Se herättää sekä aivot että kehon toimimaan tehokkaasti samalla
tavalla kuin hyökkäykseen valmistautuessa.
Keskittyminen suoritukseen paranee sisäisen
puheen aikana siksi, että siinä aivojen kuulokeskus aktivoituu samaan tapaan
kuin oikeaa puhetta kuunneltaessa. Tämä kuulokeskuksen kuormitus vähentää
ympäristöstä tulevaa häiritsevää hälyä.
Sisäinen keskustelu tehostaa myös luovaa
toimintaa avaten uusia näköaloja ratkaisuihin. Lisäksi se auttaa tunteiden
hallinnassa. Kun ihmisten reaktioita mitattiin samalla kun heille näytettiin
voimakkaasti tunteita herättäviä kuvia, havaittiin tunnereaktioiden vaimentuvan
nopeasti, kun koehenkilöt alkoivat käydä tunnetta vaimentavaa sisäistä
keskustelua käyttämällä siinä omaa nimeään.
Kuka tahansa voi hyötyä sisäisen äänen ohjailusta
Etenkin Amerikassa
innostuttiin ensimmäisenä antamaan ihmisille ohjeita siitä, miten jokainen voi
kehittää psyykettään ja suoritustaan sisäisen äänensä avulla. Sitä aktivoimaan
tarvitaan kuitenkin harjoittelua, koska tämä lapsuudenaikainen kyky on yleensä aikuiselta
hävinnyt.
Sisäinen keskustelu voi olla myös masentavaa
Koska sisäinen keskustelu on
oman mielen ohjeistamaa, sen sisältö ja vaikutuskin riippuvat kunkin
psyykkisestä tilasta ja sen antamasta sisällöstä.
Masentunut mieli voikin jumiuttaa ajatukset
niin, että sisäinen käskijä muuttuu negatiiviseksi ja antaa moitteita rohkaisun
sijaan. Tilannetta voi helpottaa yrittämällä kääntää ajatukset positiivisiksi
tai arkisiin askareisiin. Masennuksen mentyä tilanne paranee ja sisäinen
moittija muuttuu positiiviseksi.
Sisäinen keskustelu voi kuitenkin kaikissa
tapauksissa olla hyödyksi mieltä rasittavien syy-seuraussuhteiden
selvittelyssä. Parantamalla itsetuntemusta se auttaa paremmin ymmärtämään myös
omaa käyttäytymistä.
Tahattomasti päästä tai rinnasta kuuluvat äänet
Tämä on vanhastaan määritelty
kuuloharhaksi tai kuulohallusinaatioksi, jota esiintyy tietyissä psyykkisissä
sairauksissa, kuten skitsofreniassa.
Kaikissa
tapauksissa kysymyksessä ei kuitenkaan ole sairaus, vaan pikemminkin psyykkinen
ominaisuus. Tilapäisesti sen on kokenut elämänsä jossain vaiheessa jopa
kolmasosa terveistä henkilöistä. Tällöin se yleensä liittyy vaikeaan
pitkäaikaiseen stressiin, ahdistuneisuuteen tai masennustilaan. Myös huumeet ja
jotkin lääkkeetkin voivat aikaansaada sen. Joka tapauksessa yli kymmenellä
prosentilla terveistä kuloharhat kuuluvat normaaliin elämään osana itseään.
Tällaisella
äänellä ei siis ole ulkoista lähdettä, vaan se on omien aivojen tuottamaa. Sisäinen
ääni on yleensä puhetta, mutta voi olla muunkinlaisia ääniä, kuten musiikkia.
Tinnitus (korvien soiminen) ja ns. korvamato eivät kuitenkaan kuulu tähän ryhmään.
Äänten laatu vaihtelee
Puhe voi kuulostaa omalta ääneltä,
mutta myös jonkun muun tai jopa aivan vieraalta tuntuvan henkilön ääneltä. Se
voi olla vähäistä, toisilla taas jopa pitkäaikaista pulputusta, jolloin se
saattaa olla hyvinkin kiusallista.
Tässä häiriössä sisäinen ääni ottaa
itsenäisen roolin, eikä siis tottele aivokuorelta tulevaa järjen ääntä. Se on
siis piilotajunnan toiminnan tulosta, joka saa materiaalinsa muistista
kumpuavista elämänkokemuksista ja tunteista.
Aivotutkimukset osoittavat, että ko. puheen
aikana aivojen kuuloalue on toiminnassa, mutta itsenäisesti ilman korvasta hermorataa
pitkin tulevia aistisignaaleja. Sen sijaan puhetta ennakoiva ja kontrolloiva aivoalue
ei toimi normaalisti.
Apu rajoittuu lähinnä mielenhäiriöiden hoitoon
Rankat itsetuhoon tai
väkivaltaan toisia kohtaan yllyttävät äänet syntyvät yleensä traumaattisten
kokemusten, huumeidenkäytön tai mielenhäiriöiden seurauksena. Vaikka
kysymyksessä ei olisikaan varsinainen mielisairaus, tällaisesta kärsivät
tarvitsevat lääketieteellistä apua.
Silloin kun kysymyksessä on henkilön
synnynnäinen ominaisuus äänien kuulemiseen, lääkehoidosta ei juuri ole ainakaan
pitkäaikaista hyötyä. Apu tähtääkin yleensä psyykkiseen kasvuun, uuteen
asenteeseen ääniä kohtaan. Se on pitkälti itsehoitoa.
Käytännössä on koettu, että niin kauan kuin
ääniä pelkää tai yrittää järjellä niitä vastustaa, ne pitävät valtaa. Asiaa
auttaa kun oppii hyväksymään äänet osaksi itseä ja oppii ymmärtämään niiden
sisällön yhteyden omiin elämänkokemuksiin.
Sisäisiä ääniä kuulevat ovat perustaneet
yhdistyksen nimeltä Moniääniset. Se on vertaistukiryhmä, joka jakaa kokemuksia ja
antaa tietoa.
Omatunto
Omatunto voidaan ymmärtää
moraaliseksi käsitteeksi, joka tarkoittaa ihmisyksilöä ohjaavaa tietoisuutta oikeasta
ja väärästä. Se muotoutuu sosiaalisen ympäristön arvoista ja vaikuttaa ihmisen elämänasenteeseen
ja sen mukaiseen käyttäytymiseen. Myös omantunnon ääntä kutsutaan usein
sisäiseksi ääneksi, joka antaa sisältöä ajattelulle, motivaatiolle, sisäiselle
keskustelulle, mielipiteille sekä kaikelle toiminnalle. Monet kristityt uskovat
sen olevan Jumalan puhetta ihmiselle.
Uskomuksilla on pitkät
jäljet, joita järki kykenee
vain vaivoin sekoittamaan. (RT)