lauantai 10. marraskuuta 2018

TSEMPPIÄ SISÄISEN ÄÄNEN AVULLA




Aihe on mielestäni kiinnostava, ja vaikka joudun taas hieman oman ammattitietämykseni ulkopuolelle, yritän kirjoittaa aiheesta jonkinlaisen yhteenvedon lähinnä Tiedelehden ja netistä hakemani tiedon perusteella.

Pienten lasten sisäinen ääni ilmenee itsekseen puhumisena

Opetellessaan puhumaan lapsi toistelee kuulemiaan sanoja ja liittää niitä eri tilanteisiin. Siinä vaiheessa kun hän tajuaa itsensä omaksi persoonakseen, hän alkaa puhuessaan käyttää omaa nimeään tekijänä, kuten ”Tiina istuu tähän, Tiina syö itse” jne. Näin hän puhelee paljon myös yksinään puuhatessaan. Lapsi siis ohjaa olemistaan ja tekemistään puhumalla ääneen kolmannessa persoonassa. Itsekseen puhumisen määrässä on kuitenkin melkoisesti eroja lasten välillä.
    On ilmeistä, että tällaisella sisäisen äänen ohjauksella on positiivinen merkitys lapsen kehitykselle. Tutkimuksissa on todettu, että paljon itsekseen puhuvat lapset selviävät muita nopeammin esimerkiksi erilaisissa palapelitehtävissä. Viimeistään koulun alkaessa itsekseen puhuminen laantuu, joskin monet aikuisetkin tekevät sitä yksin ollessaan, etenkin jos ei ole riittävästi juttuseuraa.

Sisäinen ääni on kielellistä ajattelua

Ihmisen päässä syntyy päivässä kymmeniä tuhansia ajatuksia. Niistä suuri osa on reagointia piilotajunnasta purkautuviin tai aistimusten luomiin hetkellisiin ajatuksiin, joista ei ehditä tai edes yritetä synnyttää kielellistä ilmaisua. Jotkut niistä tulevat tietoisuuteen intuitioina, jotka voivat johtaa ahaa-elämykseen tai automaattiseen käyttäytymiseen.
     Osa ajattelusta tapahtuu kielellisenä ja se kehittyy sitä mukaa kun kieltä tai kieliä opitaan. Kielellinen ajattelu on lähes yksinomaan käytössä, kun pohditaan asiayhteyksiä ja puetaan asiat puheeksi tai kirjoitukseksi. Siten asiat jäävät myös hyvin mieleen.

Sisäinen keskustelu

Siinä ihminen palaa tavallaan lapsuudenaikaiseen itsensä ohjaamiseen kielen avulla. Se on sanallista keskustelua ajatustensa kanssa joko äänettömästi tai puoliääneen.
    Sisäinen keskustelu on siis puhumista itselle. Siinä mieli jaetaan kahteen kategoriaan, siis tavallaan kahdeksi persoonaksi. Toinen on ikään kuin käskijä tai neuvoja. Toinen on tekijä.
    Keskustelussa neuvojaosapuoli asettuu henkilön ulkopuolelle antamaan ohjeita ajatuksille ja toiminnalle. Asetelma antaa perspektiiviä nähdä tilanne paremmin, siis ikään kuin jonkun toisen silmin. Monet kokevat sen hyödylliseksi parantamaan itsetuntemusta, ohjaamaan ajatuksia sekä toimimaan entistä paremmin.
    Sisäisen käskijän kehotukset voivat innostaa ja motivoida sekä parantaa keskittymistä tekemiseen. On havaittu, että tämä toimii parhaiten kun sisäinen käskijä puhuttelee toisessa persoonassa, siis sinutellen, tai kolmannessa persoonassa henkilön omalla nimellä, kuten pienet lapset tekevät.

Erityisesti esiintyjät hyötyvät sisäisen äänen antamasta rohkaisusta

Sisäisen äänen käyttöä harrastavat etenkin esiintyjät, kuten urheilijat, jotka pyrkivät parantamaan sen avulla suoritustaan.  Suoritusten paraneminen ei ole pelkästään subjektiivinen tunne, vaan kilpailutulosten paranemisesta on selvää näyttöä, etenkin jos tämä tekniikka on otettu osaksi harjoittelua.
    Vireystilan ja keskittymisen paranemisen lisäksi sisäinen puhe vähentää mm. kilpailutilanteissa suoritusta haittaavaa hermostumista. Monet naisten seiväshyppyä seuranneet muistavat venäläisen moninkertaisen maailmanennätysnaisen Jelena Iisinbajevan keskittymisen suoritukseen. Rituaalisten eleiden lisäksi siihen kuului TV-kuvassa selvästi näkyvä puheenpälpätys.

Sisäinen keskustelu vaikuttaa koko kehoon

Tutkimuksissa on osoitettu, että sisäinen puhe auttaa elimistöä valmistautumaan koitokseen mm. lisäämällä sopivasti vereen purkautuvan adrenaliinin määrää ilman suoritusta haittaavaa pelkoreaktiota. Se herättää sekä aivot että kehon toimimaan tehokkaasti samalla tavalla kuin hyökkäykseen valmistautuessa.
    Keskittyminen suoritukseen paranee sisäisen puheen aikana siksi, että siinä aivojen kuulokeskus aktivoituu samaan tapaan kuin oikeaa puhetta kuunneltaessa. Tämä kuulokeskuksen kuormitus vähentää ympäristöstä tulevaa häiritsevää hälyä.
    Sisäinen keskustelu tehostaa myös luovaa toimintaa avaten uusia näköaloja ratkaisuihin. Lisäksi se auttaa tunteiden hallinnassa. Kun ihmisten reaktioita mitattiin samalla kun heille näytettiin voimakkaasti tunteita herättäviä kuvia, havaittiin tunnereaktioiden vaimentuvan nopeasti, kun koehenkilöt alkoivat käydä tunnetta vaimentavaa sisäistä keskustelua käyttämällä siinä omaa nimeään.

Kuka tahansa voi hyötyä sisäisen äänen ohjailusta

Etenkin Amerikassa innostuttiin ensimmäisenä antamaan ihmisille ohjeita siitä, miten jokainen voi kehittää psyykettään ja suoritustaan sisäisen äänensä avulla. Sitä aktivoimaan tarvitaan kuitenkin harjoittelua, koska tämä lapsuudenaikainen kyky on yleensä aikuiselta hävinnyt.


Sisäinen keskustelu voi olla myös masentavaa


Koska sisäinen keskustelu on oman mielen ohjeistamaa, sen sisältö ja vaikutuskin riippuvat kunkin psyykkisestä tilasta ja sen antamasta sisällöstä.
    Masentunut mieli voikin jumiuttaa ajatukset niin, että sisäinen käskijä muuttuu negatiiviseksi ja antaa moitteita rohkaisun sijaan. Tilannetta voi helpottaa yrittämällä kääntää ajatukset positiivisiksi tai arkisiin askareisiin. Masennuksen mentyä tilanne paranee ja sisäinen moittija muuttuu positiiviseksi.
    Sisäinen keskustelu voi kuitenkin kaikissa tapauksissa olla hyödyksi mieltä rasittavien syy-seuraussuhteiden selvittelyssä. Parantamalla itsetuntemusta se auttaa paremmin ymmärtämään myös omaa käyttäytymistä.  

Tahattomasti päästä tai rinnasta kuuluvat äänet

Tämä on vanhastaan määritelty kuuloharhaksi tai kuulohallusinaatioksi, jota esiintyy tietyissä psyykkisissä sairauksissa, kuten skitsofreniassa.
    Kaikissa tapauksissa kysymyksessä ei kuitenkaan ole sairaus, vaan pikemminkin psyykkinen ominaisuus. Tilapäisesti sen on kokenut elämänsä jossain vaiheessa jopa kolmasosa terveistä henkilöistä. Tällöin se yleensä liittyy vaikeaan pitkäaikaiseen stressiin, ahdistuneisuuteen tai masennustilaan. Myös huumeet ja jotkin lääkkeetkin voivat aikaansaada sen. Joka tapauksessa yli kymmenellä prosentilla terveistä kuloharhat kuuluvat normaaliin elämään osana itseään.
    Tällaisella äänellä ei siis ole ulkoista lähdettä, vaan se on omien aivojen tuottamaa. Sisäinen ääni on yleensä puhetta, mutta voi olla muunkinlaisia ääniä, kuten musiikkia. Tinnitus (korvien soiminen) ja ns. korvamato eivät kuitenkaan kuulu tähän ryhmään.

Äänten laatu vaihtelee

Puhe voi kuulostaa omalta ääneltä, mutta myös jonkun muun tai jopa aivan vieraalta tuntuvan henkilön ääneltä. Se voi olla vähäistä, toisilla taas jopa pitkäaikaista pulputusta, jolloin se saattaa olla hyvinkin kiusallista.
    Tässä häiriössä sisäinen ääni ottaa itsenäisen roolin, eikä siis tottele aivokuorelta tulevaa järjen ääntä. Se on siis piilotajunnan toiminnan tulosta, joka saa materiaalinsa muistista kumpuavista elämänkokemuksista ja tunteista.
    Aivotutkimukset osoittavat, että ko. puheen aikana aivojen kuuloalue on toiminnassa, mutta itsenäisesti ilman korvasta hermorataa pitkin tulevia aistisignaaleja. Sen sijaan puhetta ennakoiva ja kontrolloiva aivoalue ei toimi normaalisti.

Apu rajoittuu lähinnä mielenhäiriöiden hoitoon

Rankat itsetuhoon tai väkivaltaan toisia kohtaan yllyttävät äänet syntyvät yleensä traumaattisten kokemusten, huumeidenkäytön tai mielenhäiriöiden seurauksena. Vaikka kysymyksessä ei olisikaan varsinainen mielisairaus, tällaisesta kärsivät tarvitsevat lääketieteellistä apua.
     Silloin kun kysymyksessä on henkilön synnynnäinen ominaisuus äänien kuulemiseen, lääkehoidosta ei juuri ole ainakaan pitkäaikaista hyötyä. Apu tähtääkin yleensä psyykkiseen kasvuun, uuteen asenteeseen ääniä kohtaan. Se on pitkälti itsehoitoa.
    Käytännössä on koettu, että niin kauan kuin ääniä pelkää tai yrittää järjellä niitä vastustaa, ne pitävät valtaa. Asiaa auttaa kun oppii hyväksymään äänet osaksi itseä ja oppii ymmärtämään niiden sisällön yhteyden omiin elämänkokemuksiin.
    Sisäisiä ääniä kuulevat ovat perustaneet yhdistyksen nimeltä Moniääniset. Se on vertaistukiryhmä, joka jakaa kokemuksia ja antaa tietoa.

Omatunto

Omatunto voidaan ymmärtää moraaliseksi käsitteeksi, joka tarkoittaa ihmisyksilöä ohjaavaa tietoisuutta oikeasta ja väärästä. Se muotoutuu sosiaalisen ympäristön arvoista ja vaikuttaa ihmisen elämänasenteeseen ja sen mukaiseen käyttäytymiseen. Myös omantunnon ääntä kutsutaan usein sisäiseksi ääneksi, joka antaa sisältöä ajattelulle, motivaatiolle, sisäiselle keskustelulle, mielipiteille sekä kaikelle toiminnalle. Monet kristityt uskovat sen olevan Jumalan puhetta ihmiselle.


Uskomuksilla on pitkät jäljet, joita järki kykenee

vain vaivoin sekoittamaan. (RT)