torstai 17. joulukuuta 2015

OVATKO TEINI-IKÄISET AIKUISIA?

Päivän kysymys: OVATKO TEINI-IKÄISET AIKUISIA?

Sylvesterin päivänä 2015

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2016 lukijoilleni !

Aivotutkimus on kehittynyt viime aikoina kovaa vauhtia, jolloin on selvinnyt, että nuorten aivot aikuistuvat vasta noin 25-27 vuoden iässä. Voimakkaimmat muutokset tapahtuvat murrosiässä, mutta erityisesti tunne-elämän kontrollointi kehittyy vielä kauan sen jälkeen.

Jo ennen lapsen kouluikää aivosolujen määrä on saavuttanut huippunsa ja sen jälkeen uusia soluja muodostuu melko vähän ja lähes pelkästään muistia palvelevilla aivoalueilla. Suuria muutoksia tapahtuu sen sijaan aivosolujen yhteyksien uudelleen järjestelyssä. Näin muodostuu runsaasti uusia hermosolujen haaroja ja ennen kaikkea niiden päihin uusia liitoksia eli synapseja, joiden kautta informaatio sähköisten hermoimpulssien jonona pääsee siirtymään solusta toiseen. Entisiä hermoratoja poistuu kääytöstä ja uusia ja uudenlaisia tulee tilalle. Myös osa lapsen aivosoluista kuolee, kun uudet radat korvaavat entisiä.  Nuoren aivoissa tapahtuu siis melkoista myrskyä, mikä ilmenee myös tunne-elämässä ja käytösessä.

Muutokset näkyvät mm. seuraavilla tavoilla:

Biologinen kello jätättää murrosiässä.Vuorokausirytmi muuttuu murrosiässä 1-2 tuntia myöhemmäksi. Nuoresta tulee melko lyhyen ajan kuluessa iltavirkku ja aamuntorkku. Se muutos olisi hyvä ottaa huomioon nuoren koulunkäynnissä.

Nuori ei hallitse tunteitaan, koska epäkypsä etuaivolohko ei kykene hallitsemaan nuoren impulsiiivista "tunneaivo-osaa"; eli limbinen järjestelmä ja etenkin sen mantelitumake toimivat heikkojen ohjaksien varassa. Tästä seuraa, että nuori saa helposti "raivarin" eikä siinä tilanteessa ajattele seurauksia. 

Nuori on levoton. Aivokuoren kehittymättömyydestä seuraa myös levottomuus, kun kokonaisuuksien hallinta on vaikeaa, kuten myös syyseurauksien tajuaminen ja huomioon ottaminen. Keskittyminen johonkin pitemmäksi ajaksi tuottaa vaikeuksia, etenkin jos asia ei kiinnosta ja kosketa.
Tästä seuraa myös se, että nuori ei kykene järjestelmällisyyteen aikuisen tavoin tai ei katso sitä tarpeelliseksi, jolloin esimerkiksi jopa oman huoneen pitäminen järjestyksessä on usein vaikeaa.

 Nuori jää aikuista helpommin "koukkuun" asioihin, jotka tuntuvat hyviltä. Nuorella on pakonomainen tarve mielihyvään. Näin esimerkiksi peliriippuvuus ja huumeriippuvuus kehittyy tavallista helpommin. Nykyään aivot myös totutetaan aikaiisin voimakkaaseen ärsykekenttään, jolloin nuorten on vaikeaa sietää yksitoikkoista arkielämää.


 No niin, mitä tämä kaikki tarkoittaa meille aikuisille. En ole psykologi, mutta isänä ja isoisänä olen huomannut, että nuoria täytyy ymmärtää ja ottaa mukaan elämään mahdollisimman paljon aikuisten kanssa. Heille on syytä asettaa ajoissa rajoja jo pienenä, jolloin lapsi on altis oppimaan ja katsomaan mallia. sillä aivojen myrskyssäkin suotuisat ulkoiset tekijät, ts. hyvä rakastava kasvuympäristä, on tärkeä.

Myös nuoret ovat kuitenkin myös etenkin herkkyydeltään erilaisia, mikä olisi hyvä ottaa huomioon kasvun tukemisessa.

Niinpä - tällaisia ajatuksia tuli mieleen näin uuden vuoden kääntyessä eteemme.
Toivotan kaikille onnellista tulevaisuutta, johon me voimme kukin kohdaltamme voimme vaikuttaa.

"Rakkauden silmissä rokonarvetkin ovat hymykuoppia".
(vanhan kansan viisauksia)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

KIRJOITTAJAN ESITTELY



RAUNO TIRRIN TIEDEBLOGI




22. 12. 2015 

Tärkeimpein asioiden näkemiseen eivät riitä silmät, siihen
tarvitaan sydän.

Riemullista joulujuhlaa lukijoille toivottaa
Rauno Suomen Armonlaaksosta


13. 12. 2015

Rauno Tirri

Kun nyt tällä päivämäärällä avaan tämän blogini, tervehdin kaikkia lukijoitani sydämellisesti ja otan ilolla vastaan kommenttinne.

Aluksi lienee paikallaan lyhyt esittely itsestäni.
Olen tehnyt työurani Turun yliopiston biologian laitoksella eläinfysiologian opettajana ja tutkijana. Kotikaupunkini on Naantali.

Toisen urani olen tehnyt yli 15 vuoden eläkkeellä olon aikana uudistamalla Biologian sanakirjaa, jonka sanoja täällä hetkellä siirretään vähitellen nettisanakirjaan tieteen termipankki. Lisäksi olen kirjoittanut tieteellisen kirjan Jatkuvan onnentunteen harha (uudistettu painos 2015), jonka aiheita olen tarkastellut ihmisen fysiologian ja psykologian kannalta. Kirjan aiheita on näkyvillä alempana blogitekstissäni.
   Myöhemmin kiinnostuin myös keskiajan historiasta. Siinä kiinnosti lähinnä sen ajan elämä, sairaudet ja etenkin yrttihoito Naantalin luostarissa. Keskiaikaisen elämän kuvaus sai lopulta romaanin muodon kirjoissani ”Kirjeitä Naantalin luostarista – sisar Kristinan elämä 1441 – 1500”  (julkaisuvuosi 2010) ja ”Johannes – ihmisen ääni Suomen Turusta 1460 – 15536” (julk. 2015).  Niissä pohdin ihmisten uskomuksia, käsityksiä sairauksista sekä selviytymistä nykyajasta poikkeavissa olosuhteissa.
   Lisäksi olen yhdessä vaimoni Seija Tirrin kanssa kääntänyt osan keskiaikaisesta Naantalin luostarin kirjasta nimellä Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.

Tässä vaiheessa joku teistä on ehkä jo alkanut ihmetellä, mitä noin vanha gubbe pystyy enää muistamaan ja mitenkään seuraamaan tieteen saavutuksia. Voin sanoa, että eihän se ole kenellekään helppoa, etenkin kun tutkimus etenee koko ajan kovaa vauhtia. Mutta ”yrittänyttä ei laiteta”.
    Mitä henkiseen kuntooni tulee, minua on onnistanut sikäli, että muistini pelaa ainakin kohtalaisesti ja mielenkiinto tutkittuun tietoon on säilynyt. Toisaalta sisuakin tuntuu riittävän ainakin toistaiseksi pysymään rystyset valkeana mukana ajan kelkassa.

 Kaikesta huolimatta käsitykseni ovat pakostakin koko ajan jäljessä tieteen eturintamasta. Toisaalta se on hyväkin, sillä yksittäisiin tutkimuksiin pitää suhtautua aina niin epäillen, ettei niitä pidä levittää sen alan suppean tutkijapiirin ulkopuolelle. Vasta suurten tutkijajoukkojen päätyessä samaan tulokseen asia alkaa varmistua. Sen vuoksi juuri tutkimuksen eturintamassa tapahtuu eniten väärien tulosten korjaamista uusien menetelmien ja lukuisten uusien tulosten avulla. Siten tiede joutuu korjaamaan koko ajan tuloksiaan.
    Siksi minäkin tyydyn vain erilaisiin tiivistelmiin, joita on netissä, kirjoissa ja tiedelehdissä. Toisaalta minulla on myös pitkä perspektiivi katsoa kauas taaksepäin tieteen saralla.
    Tietenkin tiivistelmäartikkeleissakin on vääriä tulkintoja ja myöhemmin vääräksi osoitettua tietoa, etenkin jos artikkelit eivät ole tutkijoiden omia kirjoituksia, vaan toimittajien kirjoittamia.

Sanotaan, että ihminen ei usko, ennen kuin näkee. Omia ja miksei myös ystävien ja erilaisten TV:stä tuttujen kokemuksia ja mielipiteitä on helpompi pitää totena kuin useinkin vaikeasti käsitettävien tutkijoiden koukeroisten kirjoitusten antamaa tietoa. Tähän vaikuttaa myös se, että media suoltaa helposti keskeneräistä tietoa, etenkin jos jokin uusi yksinäinen tutkimus ei tuekaan aikaisempaa käsitystä. Näin tapahtuu runsaasti etenkin terveyttä ja sairastumisalttiutta koskevassa tiedotuksessa, mikä ymmärrettävästi kovasti hämmentää ihmisiä.
  Lopulta kuitenkin on paljon niitäkin, jotka uskovat tieteelliseen tutkimukseen. Useimpien mielestä se on joka tapauksessa toistaiseksi luotettavin tapa saada uutta tietoa. Vastustus on historian aikana ollut kuitenkin kovaa. Esimerkiksi jo nykyään lähes kaikki uskovat esimerkiksi siihen, että Maa kiertää aurinkoa, eikä päinvastoin, vaikka siltä näyttää. Tosin tämäkin totuus joutui itämään kehdossaan antiikin kreikan ensimmäisistä laskelmista lähes 2000 vuotta. 

Tuntuu siltä, että nykyaikana kaikenlaisen uskomustiedon rehottaessa on erityisen tärkeää saada esille tutkittua tietoa. Vaikka joku voi väittää, että yksi uskomustietolaari se tiedekin on, on siinä kuitenkin itseään korjaava ja siten tietoa varmistava leima, minkä monissa muissa tapauksissa korvaa usko auktoriteetteihin, guruihin. Tieteessä kukaan ei voi olla auktoriteetti, vaan parhaimpienkin tutkijoiden tuloksia voidaan korjailla vielä jopa vuosisatojen jälkeen.
   Tunnustan oman tutkijanurani hyvin vaatimattomaksi, mutta se ei estä yrittämästä löytää edes pieniä mahdollisimman oikean tiedon pisaroita siitä valtavasta tutkimusten merestä, jonka pinta nousee oikean merenpinnan nousun kanssa. Epäilykselle jokainen lukija jättäköön silti sijaa, kuten teen sen omalta kohdaltanikin.

Tässä vaiheessa en osaa vielä sanoa, minkälaisista aiheista tulen kirjoittamaan. Uskonnon ja politiikan aion kuitenkin jättää täydellisesti tarkastelujen ulkopuolelle. ”Kukin tulkoon autuaaksi omalla uskollaan”.

Aluksi ajattelin tarkastella ainakin em. tietokirjassani käsittelemiäni aiheita, kuten
*Hyvä stressi, paha stressi
*Ohjeita stressin hallintaan
*Onko jokainen oman onnensa seppä
*Pelko
* Biorytmit ja uni
* Seksistä tyytyväisyyttä elämään
Vähitellen varmasti myös lukijoiden kommentit tulevat vaikuttamaan blogini aiheisiin.
Pieniä katsauksia aiheisiin yritän kirjoittaa vähintään kerran viikossa.





RAUNO TIRRI: 17. 12. 2015

Kirjoittelenpa näin alkuun katkelmia kirjastani Jatkuvan onnentunteen harha:


Kyselytutkimusten mukaan ihmisten erot onnellisuudessa ei näytä riippuvan kovinkaan paljon varallisuudesta. Kyselytutkimukset osoittavat, että lähes kaikissa Euroopan maissa onnellisuusprosentit ovat siellä 80 -90 välillä. Toisaalta rikkaimpien ja köyhimpien ihmisten välillä on vain vähäinen ero ja hiljattain julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan Suomi oli tässä vertailussa tasa-arvoisin.  
Kyselystä voitiin myös päätellä, että ne jotka kiivaimmin tavoittelevat rikkautta, ovat varallisuustasosta riippumatta tavallista tyytymättömimpiä. Erityisesti se ilmenee silloin kun varallisuuden kasvu pysähtyy tai lähtee laskuun. Toisaalta onnettomimmat ihmiset löytyvät kyllä niiden köyhien joukosta, jotka tuntevat syrjäytyneen osattomiksi yhteisen kakun jaossa.
Kysymys on kuitenkin nimenomaan suhteellisesta köyhyydestä. Kun on verrattu sodanjälkeisen ajan ihmisten onnellisuutta nykypäivän ihmisiin verrattuna, selvää eroa eri aikoina elävien ihmisten onnellisuudessa ei ole, vaikka yleinen elintaso on 70 vuodessa noussut moninkertaisesti. Yllättävää on ollut huomata, että itsemurhia tehtiin sota-ajan jälkeen suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin nykyään, minkä on tulkittu johtuvan sen ajan kiinteämmästä perherakenteesta ja yhteisöllisyydestä yleisemminkin.  

Näyttää siis siltä, että vaikka hyvästä jatkuvasta taloudellisesta kasvusta on tehty kaiken kattava päämäärä, sen tuoma lisävauraus ei onnellisuutta takaa. Eikä toisaalta loputon taloudellinen kasvu voi olla mahdollistakaan rajallisessa maailmassamme.
Tärkeintä onnellisuudelle näyttää olevan perusturvallisuus hyvän ympäristön, sosiaalisen elämän sekä terveyden tuomana.

Onnentunteet viriävät ennen kaikkea hyvistä ihmissuhteista.
Tässä alkaneessa kansainvaelluksessa on voitu konkreettisesti nähdä, kuinka häiriö yhteisön hyväksymässä kulttuurin ja tapojen arvomaailmassa hämmentää ja jopa pelottaa ihmisten mieltä. Primitiivisissä yhteisöissä vieraan pelko on ollut luontaista yhteisöä turvaava tekijänä. Vasta kun on nähhty, ettei vieraasta ole vaaraa, vaan päinvastoin jotain hyötyä, hänet on voitu hyväksyä elämään yhteisössä ja vähitellen parantamaan asemaansa sen jäsenenä.  Vielä nykyäänkin vieraiden pelko häipyy vasta kun heidät opitaan tuntemaan ja saatu kunnioittamaan uuden yhteisön sääntöjä. Kun ajatellaan tätä hetkeä, niin on voitu jo nähdä, että kotouttamisella on kiire, ettei syrjäytymiskehitys ehdi edelle.

Hyvät ihmissuhteet näkyvät asukkaiden parempana terveydentilana ja jopa pidentyneenä elinikänä. Esimerkiksi tilastoissa näkyvä suomenruotsalaisten pitempi elinikä voidaan parhaiten selittää johtuvaksi heidän vilkkaammasta harrastus ja kulttuuritoiminnasta ja siitä syntyvästä luottamuksesta ja avunannosta toisilleen eli hyvästä yhteisöllisyydestä. ” Ja må han leva, ja må han leva uti hundrade år…”

Ihmisen kaikkinainen toiminta osoittaa, että hän on perusluonteeltaan sosiaalinen. Ihminen syntyy täysin avuttomana, muihin kädellisiin verrattuna oikeastaan ennen aikojaan. Pitkä kehitysaika on tärkeä, sillä se takaa pitkän oppimisajan. Toisaalta suurempi pää ei mahtuisi synnytyskanavastakaan.
Ihmisellä on runsaasti sosiaalisia ominaisuuksia, joista osa on vanhoja, kaikille kädellisillä esiintyviä ominaispiirteitä. Esimerkiksi kasvojen monivivahteinen elekieli ilmeineen, itkuineen, hymyineen ja nauruineen ovat nähtävissä jo simpansseilla, joskin heikompana ja vaikeina ihmisen tulkittaviksi.  Näissä tärkeinä ovat myös erilaiset uhkaus- ja lepytyseleet, joiden avulla torjutaan fyysistä väkivaltaa.

Ihminen on alkuaan pienryhmän ja hierarkkisen järjestelmän jäsen. Se on muodostunut suurperheestä ja heimosta. Monet etologit ovat sitä mieltä, että tämä ilmenee vielä nykyihmiselläkin ystävien lukumäärässä. Näyttää siltä, että ihmisen sosiaalisia perustarpeita ylläpitämään riittää yleensä melko pieni ystävien joukko ja yksinäisyyttä torjumaan riittää usein vain muutama hyvä ystävä. muut ovat turvaverkkoa täydentäviä  jäseniä, jotka eivät helposti saavuta läheisen asemaa. He ovat kuitenkin tärkeitä suurheimon ja kansakunnan jäseninä ja siten tarpeellisen ryhmäidentiteetin muodostajana ja yhteisten pyrkimysten toteuttajina.
Erilaisuuden hyväksyminen onkin vaatinut pitkäaikaista ihmisen älyllistä sekä korkean tason henkistä ja yhteisöllistä kehittymistä, mikä on kuitenkin vielä pahasti kesken. Aivojen rakenteessa jo tähänastinen kehitys näkyy etuaivolohkojen moninkertaisena laajuutena muihin kädellisiin verrattuna, mutta primitiivisen käyttäytymisen hillitseminen on silti vaikeaa                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   .