torstai 26. huhtikuuta 2018

PIILOTAJUNTAA KANNATTAA HOITAA



(jatkoa kolmelle aikaisemmalle piilotajuntaa käsittelevälle blogikirjoitukselleni.)


Piilotajunnassa monia rooleja

Jo melko varhain lapsi huomaa, että hän oppii sovittamaan käyttäytymisensä erilaisten ihmisten ja tilanteiden mukaan.  Niinpä hän alkaa käyttäytyä esimerkiksi päiväkodissa eri tavalla kuin kavereiden kanssa tai kotona. Vähitellen hän oppii näitä rooleja lisää ja ne iskostuvat kiinteäksi osaksi piilotajuntaa. Sen jälkeen piilotajunta ohjaa hänen käyttäytymistään totutuissa tilanteissa pitkälti automaattisesti.

 Sosiaalisen ryhmän kannalta roolit ovat hyödyksi, sillä erilaisissa tilanteissa ne mukauttavat yksilön käyttäytymistä ryhmään sopivaksi.  Siten kuhunkin tilanteeseen osuva rooli lujittaa ryhmän yhtenäisyyttä ja ehkäisee muiden jäsenten taholta tulevaa paheksumista ja hyljeksintää. Näin roolikäyttäytyminen vähentää kaikkien psyykkistä rasitusta.
    Yksilön kannalta tiukasti omaksuttu rooli voi kuitenkin olla myös haitallinen.  Se voi olla kovasti ristiriidassa yksilön omien periaatteiden, tapojen tai synnynnäisten vietti ja vaistotoimintojen kanssa, jolloin roolin mukaan toimiminen rasittaa mieltä ja lisää epävarmuutta. Mieli toimii ristiriitaisten pyrkimysten taistelukenttänä, kun yksilö mielistelee roolin mukaisesti, vaikka tekisi mieli huutaa toisille oma mielipide vasten kasvoja.


Piilotajunta ei ylikuormitu suuresta tietomäärästä vaan
 negatiivisista tunteista    

Piilotajunta kantaa yksilön koko elämänhistorian. Sen muistivarasto on hämmästyttävän suuri. Monenlaisten kokemusten, koulutuksen ja eri tietolähteiden tuoman asiamäärän lisäksi muistivarasto voi sisältää lukuisten kielien hallinnan.
    Suurikaan tiedon määrä ei kuitenkaan muodostu rasitteeksi, jos tiedon omaksuminen on omaehtoista eikä synnytä rasittavia negatiivisia tunteita.  Eniten piilotajuntaa rasittavat järkyttävät kokemukset ja krooninen kiireen ja riittämättömyyden tunne etenkin silloin, jos tunteita ei pysty rasittavissa tilanteissa millään tavalla purkamaan.

Piilotajuntaa rasittamatta asiat opitaan parhaiten silloin, kun opettelussa on mukana innostus, jota täydentää asiaan liittyvä mielikuvitus sekä miellyttävät aistimukset ympäristöstä ilman huolta ja pelkoa.  Tärkeää on myös antaa aivoille levähdystaukoja ja riittävä yölepo, jonka aikana asiat pääsevät kiinnittymään kestomuistiin.


Piilotajunnan hätäviestit tulevat ilmi uupumisoireina
   
Elämänkokemuksista liikarasittunut piilotajunta ilmoittaa tilastaan erilaisina hätäviesteinä, stressioireina. Mielen oireita nimitetään psyykkisiksi ja kehon oireita psykosomaattisiksi. Oireet tarkoittavat sitä, että yksilön valitsemassa elämänmuodossa piilotajunta ylikuormittuu niin, etteivät sen ohjaamat säätelyjärjestelmät kykene enää ylläpitämään normaalia toimintaansa eli terveyttä.
     Niin psyykkisen kuin fyysisenkin liikarasituksen aiheuttama stressaantuminen ilmenee melko samanlaisena kaikilla selkärankaisilla eläimillä. Stressioireetkin ovat melko samanlaisia ainakin kaikilla nisäkkäillä. Stressin siedolla on kuitenkin sekä lajikohtaiset että yksilölliset rajansa.
    Ihmisen stressinsietoa selvittelevien tutkimusten mukaan länsimaalaisista vähintään joka toinen kärsii tällä hetkellä psyykkisen rasituksen aiheuttamasta stressistä. Fyysisen rasituksen aiheuttamaa stressiä esiintyy enää harvemmin, mutta ilmenee mm. raskaassa ruumiillisessa työssä sekä huippu-urheilussa.
     Stressi voi lisätä myös alttiutta tapaturmien, virusten ja bakteerien aiheuttamille sairauksille sekä pitkittää niiden paranemista.


Stressioireet

Ihmisellä psyykkiset stressioireet ilmenevät mm. ilottomuutena, alakulona, väsymyksenä, välinpitämättömyytenä, unihäiriöinä ja epämääräisenä ahdistuksena. Pahimmillaan oireisiin liittyy myös psyykkistä kipua. Se on kivunomaista tuskaa, jota ei voi paikantaa mihinkään kohtaan kehossa. Lopulta paha stressi voi aiheuttaa jonkin psyykkisen sairauden tai ainakin olla siinä lisätekijänä. Yleisin niistä ilmenee masennuksena, josta toipumiseen tarvitaan yleensä lääketieteellistä ammattiapua.
    Psykosomaattiset stressioireet tulevat näkyviin eri elimissä ja elinjärjestelmissä. Ne ilmenevät erilaisina kipuina kehon eri kohdissa ja toimintahäiriöinä monissa elimissä. Niitä ovat mm. verenpaineen nousu, sydämen rytmihäiriöt, maha- ja suolistovaivat, ihottumat sekä heikentynyt immunologinen puolustus, mikä näkyy alttiutena erilaisille infektiosairauksille.
    Kemiallisissa analyyseissä kroonisen stressin merkit näkyvät mm. aivojen viestiaineiden muutoksina sekä stressihormonien (etenkin hydrokortisonin, adrenaliinin) tason kohoamisena. Vastaavasti testosteronin taso laskee miehillä.
      Sekä käytäntö että tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että krooninen stressitila lyhentää elinikää. Äskettäin asia on osoitettu myös solututkimuksissa. Stressin vaikutus näkyy kromosomien pääterakenteiden, telomeerien, lyhenemisenä.
    Normaalistikin telomeerit lyhenevät vähitellen iän myötä, mutta krooninen stressi nopeuttaa prosessia. Kun telomeerit ovat typistyneet minimiinsä, kromosomit eivät kykene enää toimimaan solujen jakautumisessa ja ihminen kuolee vanhuuteen.


Motivaation löytäminen elintapojen muutokseen ei aina ole helppoa

Stressioireina ilmenevät signaalit tarkoittavat siis piilotajunnan hälytyskellojen soimista, jolla tietoinen mieli pitäisi saada hereille ja toimimaan niin, että yksilössä ja hänen ympäristössään tapahtuisi muutos parempaan.  Stressioireet pitäisi ottaa huomioon jo paljon ennen kuin ihminen sairastuu täydelliseen uupumukseen ja vakaviin psyykkisiin tai elimellisiin sairauksiin.
    Jotta piilotajunnan ja sen kautta koko kehon toipumiselle syntyisi uusi mahdollisuus, jonkinlainen muutos yksilön elämänmuodossa, ajattelussa ja asenteissa olisi saatava aikaan.
    Ihminen ajattelee helposti niin, että ”kyllä se siitä” eli kyllä tilanne ajan myötä helpottuu. Mieluiten hän jatkaa vain entiseen tapaan ja yrittää parantaa tilannetta mm. makealla lohturuualla ja nautintoaineilla. Tilapäisesti näillä voidaankin sinnitellä eteenpäin, mutta useimmiten lopulta yhä vakavammiksi käyvät oireet pakottavat etsimään muutosta elämään.
    Motivaatiota muutokseen voi lisätä muistelemalla entisiä terveitä aikoja ja niiden synnyttämiä miellyttäviä tunnetiloja. Se voi antaa uskoa siihen, että kunhan vain ryhdistäydyn, mielikuvan reipas ja innostunut hahmo ilmestyy jälleen todellisuuteen.
    Motivoinnin ongelmaksi muodostuu toisinaan se, että kun olo hiukankin paranee, palataan entiseen elämänmenoon entisin tavoin, ajatuksin ja asentein.  Jos mitään ei ole opittu, edessä on auttamattomasti uusi uupumuskierre.


Apua stressinhallintaan

Stressinhallinnan menetelmistä on kirjoitettu tuhatmäärin ohjeita kirjoissa , lehdissä ym. tiedotusvälineissä. Niistä osa on yksittäisiä havaintoja ihmisten omista kokemuksista, osa on saatu tieteellisistä tutkimuksista. Asiaa on käsitelty hyvin laajasti esimerkiksi psykiatri Friedemann Scaubin kirjoittamassa kirjassa” Alitajunnan voima” vuodelta 2015.  Itsekin olen käsitellyt aihetta laajasti kirjassani ”Jatkuvan onnentunteen harha” vuodelta 2006. Siksi otan tähän katsaukseen asiasta vain joitain keskeisimpiä ajatuksia.
    Seuraavassa vain hyvin lyhyesti joitain periaatteita, joiden avulla päästään vähentämään uuvuttavan pahan stressin vaikutuksia.


1.     Muistivarastoon kerääntyneet ongelmat tietoiseen käsittelyyn

Piilotajunta on herkkä koneisto, jonka toiminta häiriintyy helposti voimakkaita ristiriitoja aiheuttavista kokemuksista. Häiriö ilmenee ensimmäiseksi psyykkisinä stressioireina. Pahat kokemukset kerääntyvät muistiin ja muodostavat piilotajuntaan ahdistavan tunnetaakan, josta pitäisi päästä vapautumaan.
    Koska piilotajunta kantaa yksilön koko historian, on sen hoitokin hyvä aloittaa menneiden tapahtumien muistelemisesta. Meistä jokaisella on hauskojen, mieltä ylentävien muistojen vastakohtana myös ikäviä muistoja erilaisista vaaratilanteista.
    Muistot pahoista kokemuksista näyttävät säilyvän muistissa erityisen hyvin. Vaikka ne tuntuvat rasittavan mieltä, niistä on ilmeisesti myös hyötyä. Kun piilotajunta pitää haitalliset kokemukset tiukasti muistissa, se voi käyttää kokemuksista saatua tietoa toimintamallina samanlaisten vaaratilanteiden toistuessa.

Mieltä järkyttäneiden kokemusten haittavaikutusta voi vähentää etsimällä menneitten tapahtumien perimmäisiä syitä sekä eläytymällä uudestaan tapahtumien herättämiin tunnetiloihin aina lapsuudesta alkaen.
     Se vaatii halua ja rohkeutta kipeiden asioiden perusteelliseen pohdintaan sekä tietoista työstämistä syysuhteiden selvittämiseksi ja elämänmuutoksen aloittamiseksi. Vaikeinta on päästä aikuisena purkamaan lapsuuden traumoja, sillä mielikuvat tapahtumista voivat olla hataria ja muuntuneita.
    Tunteisiin pääsee eläytymään uudestaan kaivelemalla tapahtumia muistista. Sitä voi tehostaa haastattelemalla läheisiä, selaamalla vanhoja valokuvia sekä eläytymällä samanlaisia kokemuksia läpikäyneiden ihmisten kertomuksiin tai kirjojen ja elokuvien fiktiivisiin tarinoihin. Myös raskaista kokemuksista puhuminen ja kirjoittaminen voi olla avuksi.
      Muistikuviin saattaa päästä kiinni myös musiikin, unien ja hypnoosin avulla. Unissa tapahtumat toistuvat kuitenkin usein muuntuneina vertauskuvina, joita on vaikea tulkita.
   

2.    Elämän olosuhteiden järjestäminen oman kestokyvyn mukaan

Omat stressinsietorajat opittava tuntemaan

Pelkästään vanhojen asioiden perkaaminen muistista ei riitä takaamaan hyvinvointia, vaan piilotajuntaa on hoidettava jatkuvasti järjestämällä elintavat ja ympäristön olosuhteet vähemmän stressaaviksi.
    Se vaatii piilotajunnan signaalien kuuntelemista, mikä antaa mahdollisuuden oppia tuntemaan oman stressinsiedon rajat. Sen jälkeen voidaan järjestää elämisen rasitus sellaiseksi, ettei sietoraja pääse pahemmin ylittymään.
    Kenenkään ei ole hyvä elää sellaisten roolivaatimusten mukaan, joissa toiminta tapahtuu jatkuvasti toisten ehdoilla. Oma persoonallisuus ei pääse kehittymään, jos joutuu jatkuvasti näyttelemään jotain muuta kuin itse asiassa on. Onneksi nykyään on ruvettu yhä enemmän arvostamaan sitä, että sosiaalisessa esiintymisessä antaa myös oman persoonallisuuden näkyä.


Keinoja ympäristön aiheuttaman stressikuorman keventämiseksi

Päämääränä on järjestää olosuhteet sellaisiksi, ettei piilotajunta pääse ylikuormittumaan eteen tulevissa ympäristön paineissa. Huomioon otettavia tekijöitä löytyy niin työstä kuin vapaa-ajan vietostakin.
      Tärkeä on sopiva viriketaso. Stressiä aiheuttaa elämän ylivirikkeisyys, hektisyys, mutta toisaalta myös elämän yksitoikkoisuus. Haasteita ja tavoitteita on hyvä olla, mutta niitä on otettava vastaan omien voimien mukaan.
   Elämässä tärkeitä tavoitteita on mahdollisuus vaikuttaa omaan toimintaan ja saada kannustavaa hyväksyntää siinä.
     Toimiva keino on myös oman kestokyvyn ylittävien stressitilanteiden välttäminen.  Haasteista pakenemista on kuitenkin harkittava tarkkaan, sillä haasteista selviäminen parantaa stressinsietoa tulevissa koitoksissa. Jos ottaa pakenemisen reaktiomalliksi, se vain lisää arkuutta ja pakenemista loputtomiin.
    Sosiaalisessa yhteisössä toimiminen yhteiseksi hyväksi on aina hyvin palkitsevaa.


 Ihmissuhteet kuntoon
    
Siinä tarvitaan anteeksi pyytämistä ja antamista sekä armollisuutta myös itseään kohtaan. Sen perustana on hyvä sosiaalinen elämä, jossa yksilö tuntee olevansa hyväksytty, rakastettu, tarpeellinen ja turvassa.
Kovasti stressaantunut ihminen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä ympärilleen suurta ihmisjoukkoa, vaan pikemminkin mahdollisimman paljon omaa rauhaa.  Yksikin rakas ystävä voi olla kriisivaiheessa riittävä.


3.    Hermoston stressinsiedon kohottaminen


Stressinsietoa kemikaalien avulla

Tavoitteena on muuttaa aivotoiminta stressiä kestävämmäksi. Parhaiten se toteutuu rauhoittavien lääkkeiden avulla. Kovasti ihmiset pyrkivät siihen myös omatoimisesti mm. rohdosten, alkoholin ym. nautittujen kemikaalien avulla.
    Stressin kannalta nämä voivat toimia kuitenkin vain tilapäisenä apuna. Esimerkiksi alkoholi voi auttaa rentoutumaan kohtuullisesti käytettynä nautintoaineena, mutta jo kohtalainen ja etenkin runsas käyttö kiihdyttää stressireaktioita.  Lisähaittana nautintoa tuovista kemikaaleista on niiden aiheuttama riippuvuus, joka vähitellen lisää käyttöä vaarallisiin annoksiin ja josta on vaikea päästä eroon.


Stressinsietoa elämäntapojen muutoksista

Koska stressireaktioiden kiihtyminen lähtee aivojen hälytystilasta ja tunteiden säätelykeskuksesta, stressinsietoa voidaan parantaa hermoston reagointiherkkyyttä vähentämällä. Siihen on jokaisella paljon mahdollisuuksia ja ohjeita muutoksiksi on runsaasti erilaisissa kirjoissa ja viestimissä. Niistä haluan kuitenkin mainita tässä muutaman perustekijän.

·       Riittävä unen määrä
Yksi selvä syy stressinsairauksien lisääntymiseen nykyään on unesta tinkiminen.  Parhaiten hermosto toipuu valvetilan rasituksista, jos nukkuminen on säännöllistä ja riittävää eli henkilön fysiologisista ominaisuuksista riippuen 7-9 tuntia vuorokaudessa (ks. blogini Unet menettämässä mystisyyttään).

·       Riittävä liikunta
Moniin muihin verrattuna liikunnalla on se etu, että se vahvistaa sekä aivotoimintaa että koko kehoa. Ohjeita liikunnan lisäämiseksi annetaan mediassa yllin kyllin. Totean tässä vain, että tulee tarvittava liikuntamäärä sitten vaikkapa arkiliikunnasta, urheilusta, leikeistä, luonnossa samoilusta tai tanssimisesta, tärkeää kaikissa on tekemisen riemu.

·       Fyysinen ja henkinen karaisu   

Se tarkoittaa tietoista altistumista erilaisille pelottaville tai erityisen rasittaville kokemuksille ja niistä kunnialla selviytymistä, mikä on hyvin palkitsevaa. Se voi tapahtua äkillisenä, lähes sokkiin vievänä vaaran kokemuksena tai tutustumalla ja totuttelemalla vähitellen pelon aiheuttajaan, kuten pelottaviin eläimiin, vieraisiin ihmisiin tai kipua aiheuttaviin toimenpiteisiin.
    Perinteisesti ihmiset ovat karaisseet itseään mm. saunomalla, hangessa piehtaroimalla sekä erilaisilla fyysisen ponnistelun muodoilla, joihin liittyi yleensä myös voimien koettelua esimerkiksi painojen nostelussa, painissa, nyrkkeilyssä, aseleikeissä. Samalla periaatteella toimivat myös nykyaikana mm. avantouinti ym. kylmäkaraisut ja erilaiset urheilulliset karaisumuodot.

·       itseluottamuksen kohottaminen

Siinä yksi tärkeimmistä asioista on epäonnistumisen pelon voittaminen.  Hyvä lähtökohta siihen on ajatus, että myös epäonnistuminen on inhimillistä ja sitä tapahtuu jokaiselle, eikä ”yrittänyttä laiteta”.
     Itseluottamusta kohottaa parhaiten kaikenlainen ryhmässä toimiminen, osallistuminen.  Nimenomaan siinä korostuu erityisesti työn merkitys. Yhtä tärkeä useimmille ovat erilaiset vapaa-ajan harrastukset, tapahtuvat ne sitten kirjoittelun, puhumisen, laulamisen, soittamisen, näyttelemisen, urheilun ym. yhdessä tekemisen ja olemisen muodossa.

Stressin vaimentaminen erilaisten rentoutumismenetelmien avulla

Toisen ihmisen avulla suorittamaa rentouttavaa hellittelyä on käytetty kautta aikojen etenkin parisuhteen hoidossa hyväilyillä, silittelyllä, hieronnalla jne. Myöhemmin hellittelyhoitoa on annettu saunoissa ja erilaisissa kylpylöissä ym. laitoksissa. Nykyään hoitomuotoja on jo satamäärin. Hoito perustuu hellittelyn tuomaan rentouttavaan mielihyvään sekä toisaalta koko elimistön karaisuun esimerkiksi mm. lämmön ja kylmyyden avulla. Kaikissa tapauksissa osa tehosta on lumevaikutusta. 
    
Omaehtoiset rentouttavat harjoitukset ovat yleensä jonkinlaista meditaatiota, joiden saloihin ohjataan myös ryhmissä. Mielen ”pelkistäminen” meditaation avulla on erityisesti Intiassa vanha perinne.  Se sisältää harjoitusmenetelmiä, jotka ovat hieman eri muodoissa levinneet myös länsimaihin ja saavuttaneet etenkin viime vuosikymmenien aikana suuren suosion myös meillä. Niitä ovat mm.   
jooga,  transendenttinen meditaatio (mietiskely) eli TM,  lihasten jännitys-rentoutumis –menetelmä sekä mind fullness –menetelmä.
    Nämä kaikki sisältävät harjoituksia, joilla pyritään rauhoittamaan mieli rentoutumalla. Siihen pyritään keskittämällä huomio omaan kehoon ja pelkistämällä mieli mahdollisimman tyhjäksi keskittymistä häiritsevistä ajatuksista. Nimestään huolimatta TM, kuten eivät muutkaan, siis sisällä varsinaista mietiskelyä sen tavanomaisessa merkityksessä.
   Kaikissa näissä mielen pelkistämiseen ja sen kautta koko kehon rentoutumiseen pyritään keskittämällä huomio omaan hengitykseen. Rentotutumista voidaan sitten syventää ohjaamalla rentouttamisajatus vuorotellen kehon pieneen osaan kerrallaan. Kun lämmön, painon ja rentoutumisen tunne on kohteessa (esim. kädessä tai sen osassa) saavutettu, siirrytään rentouttamaan toista paikkaa (kuten toista kättä), kunnes koko keho on rentoutunut.
    TM:ssä rentoutumiseen liiitetään ohjaajan juhlallisesti antama salainen sana, mantra, jota rentoutuja toistelee harjoituksen aikana mielessään. Sanan tarkoituksena on toimia myöhemmin eri tilanteissa ”taikasanana” rentoutumiselle.
    Jooga eroaa muista menetelmistä siten, että siinä hengitysharjoitukseen liitetään hitaasti tehtäviä liikkeitä, jotka pysähtyvät aina välillä kehon eri asentoihin. Eri asentojen välissä rentoutumista syvennetään rytmitetyllä syvähengityksellä.
    Myös lihasten jännitys-rentoutus  -menetelmässä keskitytään kerrallaan rentouttamaan jotain jäsentä tai sen osaa tai kehon lihasryhmää. Avuksi siihen otetaan lisäksi ko. kohteen lihasten jännittäminen. Lyhytaikainen mahdollisimman voimakas jännitys lihaksessa parantaa ajatuskontaktin saamista siihen. Sen jälkeen jännitystä seuraava lihaksen veltostuminen tapahtuu perusteellisemmin. Menetelmä on kauan ollut käytössä apuna urheilijoiden rentouttamisessa.

Syvähengitykseen liittyy useita terveyttä edistäviä toimintamekanismeja: Se aktivoi koko kehoa rauhoittavan hermostonosan toimintaa. Se parantaa kehon hapensaantia. Lisäksi se poistaa häiritsevät ajatukset keskittämällä mielen seuraamaan hengitystä.
    Lihasten rentouttamiseen lähtee siitä tosiasiasta, että kiristynyt mieli aiheuttaa kiristyneet lihakset ja päinvastoin. Toisin sanoen lihasten rentoutus rentouttaa myös mielen.


Stressiä vähentävää rentoutusta monenlaisista harrastuksista

Koska stressinhallinta lähtee hyvänolon tavoittelusta, jokaisen on hyvä kuunnella omia tuntemuksiaan ja valita elämäntapansa ja harrastuksensa itsenäisesti sen perusteella.
    Toisaalta on hyvä etsiä tyytyväisyyden ja ilon lähteitä monella tavalla, sillä yhteen hyvää oloa tuottavaan harrastukseen voi jäädä pahasti ”koukkuun”. Liittyy harrastus sitten mielialan nostamiseen tai kehon karaisuun ja kunnon parantamiseen, useammanlaiset henkiset ja fyysiset virikkeet antavat parhaan tuloksen. Etenkin kova liikunta, kuten pitkänmatkan juoksu, tuottaa tehokkaasti koukuttavaa, hyvää oloa aikaansaavaa endorfiinia, mikä voi lopulta johtaa pakonomaisiin ja yhä piteneviin juoksumatkoihin. Lopulta siitä voi aiheutua kehon uupuminen ja paha stressitila eri elimissä.   


Tämän neliosaisen kirjoitukseni lopuksi haluan todeta vielä sen, että piilotajunnassa meillä jokaisella on käsittämättömän suuri voimavara, joka vaatii tietoista järjellistä huoltoa. Se käsittää stressinhallinnan opettelua, joka vaatii yleensä ensin herätyksen huomaamaan oma tila ja sen jälkeen asenteen muutosta positiivisine mielikuvineen ihmisistä ja tapahtumista. Siinä prosessissa suurena apuna ovat hyvät ystävät ja erilaiset henkisen ja fyysisen kunnon kohottamismenetelmät. Niistä esimerkiksi musiikki eri muodoissaan kuuluu parhaimpiin (ks. blogini Musiikki ja terveys).


Useimmiten terveyden ylläpitoon riittää, kun järkeä käyttämällä luodaan piilotajunnalle sellaiset olosuhteet, että se voi rauhassa tehdä omaa työtään.
Hyvät olosuhteet lyhyesti: jokapäiväinen leipä, rakkaus, toiminta turvallisessa ja hyväksyvässä yhteisössä, yhteys luontoon sekä monipuolinen hengen ravinto.
  


Toivotan linnunlauluista kevättä ja virvoittavaa kesän odotusta lukijoilleni!

Rauno