(jatkoa kolmelle
aikaisemmalle piilotajuntaa käsittelevälle blogikirjoitukselleni.)
Piilotajunnassa monia rooleja
Jo melko varhain lapsi
huomaa, että hän oppii sovittamaan käyttäytymisensä erilaisten ihmisten ja tilanteiden
mukaan. Niinpä hän alkaa käyttäytyä esimerkiksi
päiväkodissa eri tavalla kuin kavereiden kanssa tai kotona. Vähitellen hän
oppii näitä rooleja lisää ja ne iskostuvat kiinteäksi osaksi piilotajuntaa. Sen
jälkeen piilotajunta ohjaa hänen käyttäytymistään totutuissa tilanteissa pitkälti
automaattisesti.
Sosiaalisen ryhmän kannalta roolit ovat
hyödyksi, sillä erilaisissa tilanteissa ne mukauttavat yksilön käyttäytymistä
ryhmään sopivaksi. Siten kuhunkin tilanteeseen
osuva rooli lujittaa ryhmän yhtenäisyyttä ja ehkäisee muiden jäsenten taholta
tulevaa paheksumista ja hyljeksintää. Näin roolikäyttäytyminen vähentää kaikkien
psyykkistä rasitusta.
Yksilön
kannalta tiukasti omaksuttu rooli voi kuitenkin olla myös haitallinen. Se voi olla kovasti ristiriidassa yksilön omien
periaatteiden, tapojen tai synnynnäisten vietti ja vaistotoimintojen kanssa,
jolloin roolin mukaan toimiminen rasittaa mieltä ja lisää epävarmuutta. Mieli
toimii ristiriitaisten pyrkimysten taistelukenttänä, kun yksilö mielistelee
roolin mukaisesti, vaikka tekisi mieli huutaa toisille oma mielipide vasten
kasvoja.
Piilotajunta ei ylikuormitu suuresta tietomäärästä
vaan
negatiivisista
tunteista
Piilotajunta kantaa yksilön
koko elämänhistorian. Sen muistivarasto on hämmästyttävän suuri. Monenlaisten
kokemusten, koulutuksen ja eri tietolähteiden tuoman asiamäärän lisäksi
muistivarasto voi sisältää lukuisten kielien hallinnan.
Suurikaan
tiedon määrä ei kuitenkaan muodostu rasitteeksi, jos tiedon omaksuminen on
omaehtoista eikä synnytä rasittavia negatiivisia tunteita. Eniten piilotajuntaa rasittavat järkyttävät
kokemukset ja krooninen kiireen ja riittämättömyyden tunne etenkin silloin, jos
tunteita ei pysty rasittavissa tilanteissa millään tavalla purkamaan.
Piilotajuntaa rasittamatta asiat
opitaan parhaiten silloin, kun opettelussa on mukana innostus, jota täydentää asiaan
liittyvä mielikuvitus sekä miellyttävät aistimukset ympäristöstä ilman huolta
ja pelkoa. Tärkeää on myös antaa
aivoille levähdystaukoja ja riittävä yölepo, jonka aikana asiat pääsevät
kiinnittymään kestomuistiin.
Piilotajunnan hätäviestit tulevat ilmi uupumisoireina
Elämänkokemuksista liikarasittunut
piilotajunta ilmoittaa tilastaan erilaisina hätäviesteinä, stressioireina. Mielen
oireita nimitetään psyykkisiksi ja kehon oireita psykosomaattisiksi. Oireet tarkoittavat
sitä, että yksilön valitsemassa elämänmuodossa piilotajunta ylikuormittuu niin,
etteivät sen ohjaamat säätelyjärjestelmät kykene enää ylläpitämään normaalia
toimintaansa eli terveyttä.
Niin
psyykkisen kuin fyysisenkin liikarasituksen aiheuttama stressaantuminen ilmenee
melko samanlaisena kaikilla selkärankaisilla eläimillä. Stressioireetkin ovat
melko samanlaisia ainakin kaikilla nisäkkäillä. Stressin siedolla on kuitenkin sekä
lajikohtaiset että yksilölliset rajansa.
Ihmisen
stressinsietoa selvittelevien tutkimusten mukaan länsimaalaisista vähintään
joka toinen kärsii tällä hetkellä psyykkisen rasituksen aiheuttamasta
stressistä. Fyysisen rasituksen aiheuttamaa stressiä esiintyy enää harvemmin,
mutta ilmenee mm. raskaassa ruumiillisessa työssä sekä huippu-urheilussa.
Stressi voi lisätä myös alttiutta tapaturmien,
virusten ja bakteerien aiheuttamille sairauksille sekä pitkittää niiden
paranemista.
Stressioireet
Ihmisellä psyykkiset stressioireet
ilmenevät mm. ilottomuutena, alakulona, väsymyksenä, välinpitämättömyytenä, unihäiriöinä
ja epämääräisenä ahdistuksena. Pahimmillaan oireisiin liittyy myös psyykkistä
kipua. Se on kivunomaista tuskaa, jota ei voi paikantaa mihinkään kohtaan
kehossa. Lopulta paha stressi voi aiheuttaa jonkin psyykkisen sairauden tai
ainakin olla siinä lisätekijänä. Yleisin niistä ilmenee masennuksena, josta
toipumiseen tarvitaan yleensä lääketieteellistä ammattiapua.
Psykosomaattiset stressioireet tulevat näkyviin eri elimissä ja
elinjärjestelmissä. Ne ilmenevät erilaisina kipuina kehon eri kohdissa ja
toimintahäiriöinä monissa elimissä. Niitä ovat mm. verenpaineen nousu, sydämen
rytmihäiriöt, maha- ja suolistovaivat, ihottumat sekä heikentynyt immunologinen
puolustus, mikä näkyy alttiutena erilaisille infektiosairauksille.
Kemiallisissa analyyseissä kroonisen
stressin merkit näkyvät mm. aivojen viestiaineiden muutoksina sekä stressihormonien
(etenkin hydrokortisonin, adrenaliinin) tason kohoamisena. Vastaavasti
testosteronin taso laskee miehillä.
Sekä käytäntö että tutkimukset ovat
osoittaneet myös sen, että krooninen stressitila lyhentää elinikää. Äskettäin asia
on osoitettu myös solututkimuksissa. Stressin vaikutus näkyy kromosomien
pääterakenteiden, telomeerien, lyhenemisenä.
Normaalistikin telomeerit lyhenevät vähitellen
iän myötä, mutta krooninen stressi nopeuttaa prosessia. Kun telomeerit ovat
typistyneet minimiinsä, kromosomit eivät kykene enää toimimaan solujen
jakautumisessa ja ihminen kuolee vanhuuteen.
Motivaation löytäminen elintapojen muutokseen ei aina
ole helppoa
Stressioireina ilmenevät
signaalit tarkoittavat siis piilotajunnan hälytyskellojen soimista, jolla
tietoinen mieli pitäisi saada hereille ja toimimaan niin, että yksilössä ja
hänen ympäristössään tapahtuisi muutos parempaan. Stressioireet pitäisi ottaa huomioon jo
paljon ennen kuin ihminen sairastuu täydelliseen uupumukseen ja vakaviin
psyykkisiin tai elimellisiin sairauksiin.
Jotta piilotajunnan ja sen kautta koko
kehon toipumiselle syntyisi uusi mahdollisuus, jonkinlainen muutos yksilön
elämänmuodossa, ajattelussa ja asenteissa olisi saatava aikaan.
Ihminen ajattelee helposti niin, että ”kyllä
se siitä” eli kyllä tilanne ajan myötä helpottuu. Mieluiten hän jatkaa vain entiseen
tapaan ja yrittää parantaa tilannetta mm. makealla lohturuualla ja nautintoaineilla.
Tilapäisesti näillä voidaankin sinnitellä eteenpäin, mutta useimmiten lopulta
yhä vakavammiksi käyvät oireet pakottavat etsimään muutosta elämään.
Motivaatiota muutokseen voi lisätä
muistelemalla entisiä terveitä aikoja ja niiden synnyttämiä miellyttäviä tunnetiloja.
Se voi antaa uskoa siihen, että kunhan vain ryhdistäydyn, mielikuvan reipas ja
innostunut hahmo ilmestyy jälleen todellisuuteen.
Motivoinnin ongelmaksi muodostuu toisinaan se,
että kun olo hiukankin paranee, palataan entiseen elämänmenoon entisin tavoin,
ajatuksin ja asentein. Jos mitään ei ole
opittu, edessä on auttamattomasti uusi uupumuskierre.
Apua
stressinhallintaan
Stressinhallinnan menetelmistä
on kirjoitettu tuhatmäärin ohjeita kirjoissa , lehdissä ym. tiedotusvälineissä.
Niistä osa on yksittäisiä havaintoja ihmisten omista kokemuksista, osa on saatu
tieteellisistä tutkimuksista. Asiaa on käsitelty hyvin laajasti esimerkiksi
psykiatri Friedemann Scaubin
kirjoittamassa kirjassa” Alitajunnan voima” vuodelta 2015. Itsekin olen käsitellyt aihetta laajasti
kirjassani ”Jatkuvan onnentunteen harha” vuodelta 2006. Siksi otan tähän
katsaukseen asiasta vain joitain keskeisimpiä ajatuksia.
Seuraavassa vain hyvin lyhyesti joitain
periaatteita, joiden avulla päästään vähentämään uuvuttavan pahan stressin
vaikutuksia.
1. Muistivarastoon kerääntyneet ongelmat tietoiseen
käsittelyyn
Piilotajunta on herkkä
koneisto, jonka toiminta häiriintyy helposti voimakkaita ristiriitoja
aiheuttavista kokemuksista. Häiriö ilmenee ensimmäiseksi psyykkisinä
stressioireina. Pahat kokemukset kerääntyvät muistiin ja muodostavat
piilotajuntaan ahdistavan tunnetaakan, josta pitäisi päästä vapautumaan.
Koska piilotajunta kantaa yksilön koko
historian, on sen hoitokin hyvä aloittaa menneiden tapahtumien muistelemisesta.
Meistä jokaisella on hauskojen, mieltä ylentävien muistojen vastakohtana myös
ikäviä muistoja erilaisista vaaratilanteista.
Muistot
pahoista kokemuksista näyttävät säilyvän muistissa erityisen hyvin. Vaikka ne
tuntuvat rasittavan mieltä, niistä on ilmeisesti myös hyötyä. Kun piilotajunta
pitää haitalliset kokemukset tiukasti muistissa, se voi käyttää kokemuksista
saatua tietoa toimintamallina samanlaisten vaaratilanteiden toistuessa.
Mieltä järkyttäneiden kokemusten
haittavaikutusta voi vähentää etsimällä menneitten tapahtumien perimmäisiä syitä
sekä eläytymällä uudestaan tapahtumien herättämiin tunnetiloihin aina
lapsuudesta alkaen.
Se vaatii halua ja rohkeutta kipeiden
asioiden perusteelliseen pohdintaan sekä tietoista työstämistä syysuhteiden
selvittämiseksi ja elämänmuutoksen aloittamiseksi. Vaikeinta on päästä aikuisena
purkamaan lapsuuden traumoja, sillä mielikuvat tapahtumista voivat olla hataria
ja muuntuneita.
Tunteisiin pääsee eläytymään uudestaan kaivelemalla
tapahtumia muistista. Sitä voi tehostaa haastattelemalla läheisiä, selaamalla
vanhoja valokuvia sekä eläytymällä samanlaisia kokemuksia läpikäyneiden ihmisten
kertomuksiin tai kirjojen ja elokuvien fiktiivisiin tarinoihin. Myös raskaista
kokemuksista puhuminen ja kirjoittaminen voi olla avuksi.
Muistikuviin saattaa päästä kiinni myös
musiikin, unien ja hypnoosin avulla. Unissa tapahtumat toistuvat kuitenkin
usein muuntuneina vertauskuvina, joita on vaikea tulkita.
2. Elämän olosuhteiden järjestäminen oman kestokyvyn
mukaan
Omat stressinsietorajat opittava tuntemaan
Pelkästään vanhojen asioiden
perkaaminen muistista ei riitä takaamaan hyvinvointia, vaan piilotajuntaa on
hoidettava jatkuvasti järjestämällä elintavat ja ympäristön olosuhteet vähemmän
stressaaviksi.
Se
vaatii piilotajunnan signaalien kuuntelemista, mikä antaa mahdollisuuden oppia
tuntemaan oman stressinsiedon rajat. Sen jälkeen voidaan järjestää elämisen rasitus
sellaiseksi, ettei sietoraja pääse pahemmin ylittymään.
Kenenkään ei ole hyvä elää sellaisten
roolivaatimusten mukaan, joissa toiminta tapahtuu jatkuvasti toisten ehdoilla.
Oma persoonallisuus ei pääse kehittymään, jos joutuu jatkuvasti näyttelemään jotain
muuta kuin itse asiassa on. Onneksi nykyään on ruvettu yhä enemmän arvostamaan
sitä, että sosiaalisessa esiintymisessä antaa myös oman persoonallisuuden
näkyä.
Keinoja ympäristön aiheuttaman stressikuorman keventämiseksi
Päämääränä on järjestää olosuhteet
sellaisiksi, ettei piilotajunta pääse ylikuormittumaan eteen tulevissa
ympäristön paineissa. Huomioon otettavia tekijöitä löytyy niin työstä kuin
vapaa-ajan vietostakin.
Tärkeä on sopiva viriketaso. Stressiä
aiheuttaa elämän ylivirikkeisyys, hektisyys, mutta toisaalta myös elämän
yksitoikkoisuus. Haasteita ja tavoitteita on hyvä olla, mutta niitä on otettava
vastaan omien voimien mukaan.
Elämässä tärkeitä tavoitteita on mahdollisuus
vaikuttaa omaan toimintaan ja saada kannustavaa hyväksyntää siinä.
Toimiva keino on myös oman kestokyvyn ylittävien stressitilanteiden
välttäminen. Haasteista pakenemista on
kuitenkin harkittava tarkkaan, sillä haasteista selviäminen parantaa
stressinsietoa tulevissa koitoksissa. Jos ottaa pakenemisen reaktiomalliksi, se
vain lisää arkuutta ja pakenemista loputtomiin.
Sosiaalisessa yhteisössä toimiminen yhteiseksi
hyväksi on aina hyvin palkitsevaa.
Ihmissuhteet
kuntoon
Siinä tarvitaan anteeksi
pyytämistä ja antamista sekä armollisuutta myös itseään kohtaan. Sen perustana
on hyvä sosiaalinen elämä, jossa yksilö tuntee olevansa hyväksytty, rakastettu,
tarpeellinen ja turvassa.
Kovasti stressaantunut
ihminen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä ympärilleen suurta ihmisjoukkoa,
vaan pikemminkin mahdollisimman paljon omaa rauhaa. Yksikin rakas ystävä voi olla kriisivaiheessa
riittävä.
3. Hermoston stressinsiedon kohottaminen
Stressinsietoa kemikaalien avulla
Tavoitteena on muuttaa
aivotoiminta stressiä kestävämmäksi. Parhaiten se toteutuu rauhoittavien
lääkkeiden avulla. Kovasti ihmiset pyrkivät siihen myös omatoimisesti mm. rohdosten,
alkoholin ym. nautittujen kemikaalien avulla.
Stressin kannalta nämä voivat toimia kuitenkin
vain tilapäisenä apuna. Esimerkiksi alkoholi voi auttaa rentoutumaan kohtuullisesti
käytettynä nautintoaineena, mutta jo kohtalainen ja etenkin runsas käyttö
kiihdyttää stressireaktioita.
Lisähaittana nautintoa tuovista kemikaaleista on niiden aiheuttama riippuvuus,
joka vähitellen lisää käyttöä vaarallisiin annoksiin ja josta on vaikea päästä
eroon.
Stressinsietoa elämäntapojen muutoksista
Koska stressireaktioiden
kiihtyminen lähtee aivojen hälytystilasta ja tunteiden säätelykeskuksesta,
stressinsietoa voidaan parantaa hermoston reagointiherkkyyttä vähentämällä.
Siihen on jokaisella paljon mahdollisuuksia ja ohjeita muutoksiksi on runsaasti
erilaisissa kirjoissa ja viestimissä. Niistä haluan kuitenkin mainita tässä
muutaman perustekijän.
· Riittävä unen määrä
Yksi selvä syy
stressinsairauksien lisääntymiseen nykyään on unesta tinkiminen. Parhaiten hermosto toipuu valvetilan
rasituksista, jos nukkuminen on säännöllistä ja riittävää eli henkilön
fysiologisista ominaisuuksista riippuen 7-9 tuntia vuorokaudessa (ks. blogini
Unet menettämässä mystisyyttään).
· Riittävä liikunta
Moniin muihin verrattuna
liikunnalla on se etu, että se vahvistaa sekä aivotoimintaa että koko kehoa. Ohjeita
liikunnan lisäämiseksi annetaan mediassa yllin kyllin. Totean tässä vain, että
tulee tarvittava liikuntamäärä sitten vaikkapa arkiliikunnasta, urheilusta, leikeistä,
luonnossa samoilusta tai tanssimisesta, tärkeää kaikissa on tekemisen riemu.
· Fyysinen ja henkinen karaisu
Se tarkoittaa tietoista
altistumista erilaisille pelottaville tai erityisen rasittaville kokemuksille ja
niistä kunnialla selviytymistä, mikä on hyvin palkitsevaa. Se voi tapahtua äkillisenä,
lähes sokkiin vievänä vaaran kokemuksena tai tutustumalla ja totuttelemalla vähitellen
pelon aiheuttajaan, kuten pelottaviin eläimiin, vieraisiin ihmisiin tai kipua
aiheuttaviin toimenpiteisiin.
Perinteisesti
ihmiset ovat karaisseet itseään mm. saunomalla, hangessa piehtaroimalla sekä
erilaisilla fyysisen ponnistelun muodoilla, joihin liittyi yleensä myös voimien
koettelua esimerkiksi painojen nostelussa, painissa, nyrkkeilyssä, aseleikeissä.
Samalla periaatteella toimivat myös nykyaikana mm. avantouinti ym.
kylmäkaraisut ja erilaiset urheilulliset karaisumuodot.
· itseluottamuksen kohottaminen
Siinä yksi tärkeimmistä
asioista on epäonnistumisen pelon voittaminen. Hyvä lähtökohta siihen on ajatus, että myös
epäonnistuminen on inhimillistä ja sitä tapahtuu jokaiselle, eikä ”yrittänyttä
laiteta”.
Itseluottamusta kohottaa parhaiten kaikenlainen
ryhmässä toimiminen, osallistuminen.
Nimenomaan siinä korostuu erityisesti työn merkitys. Yhtä tärkeä
useimmille ovat erilaiset vapaa-ajan harrastukset, tapahtuvat ne sitten kirjoittelun,
puhumisen, laulamisen, soittamisen, näyttelemisen, urheilun ym. yhdessä tekemisen
ja olemisen muodossa.
Stressin vaimentaminen erilaisten rentoutumismenetelmien
avulla
Toisen ihmisen avulla
suorittamaa rentouttavaa hellittelyä on käytetty kautta aikojen etenkin parisuhteen
hoidossa hyväilyillä, silittelyllä, hieronnalla jne. Myöhemmin hellittelyhoitoa
on annettu saunoissa ja erilaisissa kylpylöissä ym. laitoksissa. Nykyään hoitomuotoja
on jo satamäärin. Hoito perustuu hellittelyn tuomaan rentouttavaan mielihyvään
sekä toisaalta koko elimistön karaisuun esimerkiksi mm. lämmön ja kylmyyden avulla.
Kaikissa tapauksissa osa tehosta on lumevaikutusta.
Omaehtoiset rentouttavat
harjoitukset ovat yleensä jonkinlaista meditaatiota, joiden saloihin ohjataan
myös ryhmissä. Mielen ”pelkistäminen” meditaation avulla on erityisesti
Intiassa vanha perinne. Se sisältää
harjoitusmenetelmiä, jotka ovat hieman eri muodoissa levinneet myös länsimaihin
ja saavuttaneet etenkin viime vuosikymmenien aikana suuren suosion myös meillä.
Niitä ovat mm.
jooga, transendenttinen meditaatio (mietiskely) eli
TM, lihasten jännitys-rentoutumis –menetelmä
sekä mind fullness –menetelmä.
Nämä kaikki sisältävät harjoituksia, joilla
pyritään rauhoittamaan mieli rentoutumalla. Siihen pyritään keskittämällä
huomio omaan kehoon ja pelkistämällä mieli mahdollisimman tyhjäksi keskittymistä
häiritsevistä ajatuksista. Nimestään huolimatta TM, kuten eivät muutkaan, siis
sisällä varsinaista mietiskelyä sen tavanomaisessa merkityksessä.
Kaikissa
näissä mielen pelkistämiseen ja sen kautta koko kehon rentoutumiseen pyritään keskittämällä
huomio omaan hengitykseen. Rentotutumista voidaan sitten syventää ohjaamalla rentouttamisajatus
vuorotellen kehon pieneen osaan kerrallaan. Kun lämmön, painon ja rentoutumisen
tunne on kohteessa (esim. kädessä tai sen osassa) saavutettu, siirrytään
rentouttamaan toista paikkaa (kuten toista kättä), kunnes koko keho on
rentoutunut.
TM:ssä rentoutumiseen liiitetään ohjaajan juhlallisesti
antama salainen sana, mantra, jota rentoutuja toistelee harjoituksen aikana
mielessään. Sanan tarkoituksena on toimia myöhemmin eri tilanteissa
”taikasanana” rentoutumiselle.
Jooga
eroaa muista menetelmistä siten, että siinä hengitysharjoitukseen liitetään hitaasti
tehtäviä liikkeitä, jotka pysähtyvät aina välillä kehon eri asentoihin. Eri
asentojen välissä rentoutumista syvennetään rytmitetyllä syvähengityksellä.
Myös lihasten jännitys-rentoutus -menetelmässä keskitytään kerrallaan
rentouttamaan jotain jäsentä tai sen osaa tai kehon lihasryhmää. Avuksi siihen otetaan
lisäksi ko. kohteen lihasten jännittäminen. Lyhytaikainen mahdollisimman
voimakas jännitys lihaksessa parantaa ajatuskontaktin saamista siihen. Sen
jälkeen jännitystä seuraava lihaksen veltostuminen tapahtuu perusteellisemmin.
Menetelmä on kauan ollut käytössä apuna urheilijoiden rentouttamisessa.
Syvähengitykseen liittyy
useita terveyttä edistäviä toimintamekanismeja: Se aktivoi koko kehoa
rauhoittavan hermostonosan toimintaa. Se parantaa kehon hapensaantia. Lisäksi se
poistaa häiritsevät ajatukset keskittämällä mielen seuraamaan hengitystä.
Lihasten rentouttamiseen lähtee siitä tosiasiasta,
että kiristynyt mieli aiheuttaa kiristyneet lihakset ja päinvastoin. Toisin
sanoen lihasten rentoutus rentouttaa myös mielen.
Stressiä vähentävää rentoutusta monenlaisista
harrastuksista
Koska stressinhallinta lähtee
hyvänolon tavoittelusta, jokaisen on hyvä kuunnella omia tuntemuksiaan ja
valita elämäntapansa ja harrastuksensa itsenäisesti sen perusteella.
Toisaalta on hyvä etsiä tyytyväisyyden ja ilon
lähteitä monella tavalla, sillä yhteen hyvää oloa tuottavaan harrastukseen voi jäädä
pahasti ”koukkuun”. Liittyy harrastus sitten mielialan nostamiseen tai kehon
karaisuun ja kunnon parantamiseen, useammanlaiset henkiset ja fyysiset virikkeet
antavat parhaan tuloksen. Etenkin kova liikunta, kuten pitkänmatkan juoksu,
tuottaa tehokkaasti koukuttavaa, hyvää oloa aikaansaavaa endorfiinia, mikä voi
lopulta johtaa pakonomaisiin ja yhä piteneviin juoksumatkoihin. Lopulta siitä
voi aiheutua kehon uupuminen ja paha stressitila eri elimissä.
Tämän neliosaisen
kirjoitukseni lopuksi haluan todeta vielä sen, että piilotajunnassa meillä
jokaisella on käsittämättömän suuri voimavara, joka vaatii tietoista järjellistä
huoltoa. Se käsittää stressinhallinnan opettelua, joka vaatii yleensä ensin
herätyksen huomaamaan oma tila ja sen jälkeen asenteen muutosta positiivisine
mielikuvineen ihmisistä ja tapahtumista. Siinä prosessissa suurena apuna ovat
hyvät ystävät ja erilaiset henkisen ja fyysisen kunnon kohottamismenetelmät.
Niistä esimerkiksi musiikki eri muodoissaan kuuluu parhaimpiin (ks. blogini
Musiikki ja terveys).
Useimmiten terveyden
ylläpitoon riittää, kun järkeä käyttämällä luodaan piilotajunnalle sellaiset olosuhteet,
että se voi rauhassa tehdä omaa työtään.
Hyvät olosuhteet lyhyesti:
jokapäiväinen leipä, rakkaus, toiminta turvallisessa ja hyväksyvässä yhteisössä,
yhteys luontoon sekä monipuolinen hengen ravinto.
Toivotan linnunlauluista kevättä ja virvoittavaa kesän odotusta lukijoilleni!
Rauno