ONGELMIA LAUTASELLA JA LASISSA

Rauno Tirri 22.01.2016
                                         

Ketä pitäisi ravintokysymyksissä uskoa?

Näyttää siltä, että kansa nykyään luottaa enemmän kaikenlaisiin maallikkoguruihin kuin virallisen koulutuksen saaneisiin ravitsemuksen asiantuntijoihin ja alan tutkijoihin. Tähän on löydettävissä monia syitä:

Ravintoon liittyvät ihmistutkimukset hyvin hankalia ja pitkäkestoisia

-          päivittäinen ruoka-annos ei edes koetilanteissa ole koskaan pelkistetty vain yhteen puhtaaseen ruoka-aineeseen, vaan sisältää aina suuren määrän muitakin kuin tutkimuksen kohteena olevia ainesosia. Lisäksi koehenkilöt valitsevat etenkin pitkäaikaisissa tutkimuksissa itsekin halunsa mukaan myös muuta syötävää ja juotavaa.  

-          Vaikutuksen arvioimiseksi tutkimuksen täytyy kestää yleensä vuosia tai jopa vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi syöpävaarallisuuden osoittaminen. Siksi tutkimukset ovatkin usein tilastollisia terveydentilan seuraamiseen tai kuolemansyihin perustuvia tutkimuksia. Niissä tärkeä osa on ihmisten elintapojen kartoitus. Toisaalta tutkimukset perustuvat suurelta soin myös lyhytikäisistä eläimistä ja eristetyistä soluista saatuihin tuloksiin.

-          Yhtenä syynä epäluottamukseen on myös median ja joskus myös tutkijan itsensä innostus kailottaa heti suurena totuutena yksittäisten tutkimusten tuloksia, etenkin jos niissä on hiukankin sensaatioon viittaavaa ainesta.

-          Toisaalta näyttää siltä, että maallikoiden omat kokemuksiin perustuvat tulokset vetoavat ihmisiin enemmän kuin tutkimustuloksista lasketut kesiarvot. He myös ohjaavat yksittäisiä henkilöitä kädestä pitäen noudattamaan heidän ohjeitaan.

Asiantuntijat laativat mallilautasensa yhteisesti koottujen tulosten perusteella

Ravintoasiantuntijat korostavat, että heidän laatimansa ja suosittelemansa mallilautanen on laadittu noin sadan ravitsemusasiantuntijan pohjoismaisissa kokouksissa. Siellä kootaan yhteen tähänastisen kansainvälinen tietämys ihmisen ravitsemuksesta. Sitä paitsi mallilautasta tarkistetaan tarpeen mukaan tutkimusten edistyessä. Yksittäinen tutkimus ei koskaan vaikuta sen sisältöön, ennen kuin saatu tulos on tarkistettu ja varmistettu lukuisten muiden tutkimusten toimesta.  Valitettavasti se voi viedä paljonkin aikaa, sillä tämäntapaisissa tutkimuksissa tulee lähes aina myös vastakkaisia tuloksia. Mallilautaset ovatkin hyvin samanlaisia eri maissa. Kasvisten korostettu asema niissä (noin puoli kiloa vuorokaudessa) tulee lämpimissä maissa luonnostaan helpoksi toteuttaa, sillä vihannesten, hedelmien ja marjojen syönti on niissä jo perinteisesti runsasta.

Ihmiset pelkäävät lisäaineita

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin mukaan ihmisten paljon pelkäämistä lukuisista lisäaineista (E-koodit) on haittaa todettu vain harvoin. Niiden määrille on tiukat rajat ja niitä valvotaan aika hyvin.

    Hänen mielestään oikeastaan selvää näyttöä onkin vain nitraateista, jotka muuttuvat ruuansulatuselimistössä siellä elävien bakteerien toimesta helposti nitriiteiksi ja edelleen nitrosamiineiksi, joiden tiedetään lisäävän syöpäriskiä. Nitraatteja on normaalistikin etenkin kasveissa, mutta suurempia määriä niitä saa etenkin lihatuotteista, johon niitä lisätään säilymisen ja värin vuoksi. Toisaalta tiedetään, että C-vitamiini pystyy estämään nitriitien muuttumista nitrosamiineiksi, joten runsas hedelmien ja marjojen lisääminen ateriaan on tässäkin mielessä tärkeää.

 Toisena haitallisena lisäaineena Fogelholm mainitsee fosfaatin, jota on runsaasti virvoitusjuomissa. Ainakin on epäilyjä siitä, että ne lisäisivät sydäntautiriskiä.

Itse lisäisin tähän sen, että jotkin E-koodin aineet voivat aiheuttaa haittaa allergikoille. 

Voidaanko perinteinen ruoka-aine todeta äkkiä haitalliseksi

 Mielestäni inhottavinta on ollut huomata, että kyllä voi. Tähän asti täysin vaarattomana pidetty ja herkkuna syöty aine voidaan todeta äkkiä vaaralliseksi. Tällä hetkellä se on lakritsi, jonka sisältämä  lakritsihappo (glykyrretiinihappo) on osoittautunut häiriötekijäksi sikiönkehitykselle. Asia on todettu eläimillä, mutta suuresti nyt epäillään, että samaa pätee ihmisiin. Siksi odottavia äitejä kehotetaankin nyt jättämään monen muun aineen lisäksi myös lakritsi ehdottomasti muille. Eipä silti, kyllä lakritsihapon on jo aikaisemmin todettu kaikilla laskevan jonkin verran monien steroidihormonien tasoa ja häiritsevän munuaisten toimintaa. Siksi ei kenenkään, ei varsinkaan lasten, kannattaisi syödä lakritsia runsaasti.

    Tähän haluan kuitenkin todeta, että melkein mikä tahansa aine tulee haitalliseksi jopa vaaralliseksi, jos sitä kovasti käristetään tai nautitaan yksipuolisesti ja liikaa. Esimerkkinä voisi mainita punaisen lihan, suolan, sokerin, alkoholin sekä jotkin mausteet ja etenkin niistä puristetut öljyt ja muut tiivisteet. Siksi mm. luontaislääkinnässäkin pitää noudattaa tarkasti annettuja käyttöohjeita.

Miksi mallilautanen ei tahdo oikein kelvata ihmisille?

Ihmisten ravintotottumukset ovat suureksi osaksi pitkälti perinteisiä ja jo nuoruudessa suureksi osaksi vakiintuneet. Ne perustuvat makutottumuksiin, joita voidaan muuttaa vain vaivannäöllä. Kuitenkin esimerkiksi vähäsuolaiseen ruokaan tottuu vähitellen, jolloin entinen suolainen ruoka ei enää maistukaan.

    Monelle etenkin miehinen asenne tulee sukupolvien takaa, jolloin erilaisia ”ruohoja”, kuten salaatteja ja vihanneksia, pidettiin pupujen ruokana, joka ei sovi raavaalle miehelle. Onneksi hyvät vaimot ja terveysvalistus on saanut tässä muutosta aikaan.

    Yksi syy mallilautasen hylkäämiselle on hedelmien, marjojen ja muiden kasvisten kallis hinta. Monille ruokakustannuksissa on helpointa säästää, etenkin kun vatsa täyttyy halvemmallakin ja usein varsin maukkaalla ruualla.

Ongelmat lasissa jätän seuraavien esimerkkien varaan 

Opettaja toi luokkaan kaksi lasia, joista toiseen kaatoi vettä ja toiseen kirkasta viinaa.

Sitten hän pani kumpaankin madon. Kaikki katselivat ihmeissään kuinka vedessä mato ui iloisesti, mutta toinen matoraukka viinassa hetken tuskissaan kipristeltyään kuoli.

Opettaja kysyi: ”No lapset, mitä opimme tästä?”

Pekka viittasi ja sanoi: ”Sen että pittää juuva viinaa, jotta maot vatsassa kuolis”.

”Viinan vahingollisuudesta on kirjoitettu niin paljon, että mie olen päättäny lopettaa lukemisen, totesi lapinmies.”

(II Lapin kaskukirja)

Lopetan tällä kertaa toivottamalla lukijoilleni talviliikunnan lomassa nautinnollisia aterioita, joissa runsaasti vihanneksia, kalaa ja kasvisrasvoja hedelmiä ja marjojakaan unohtamatta (huom. varsinaisten asiantuntijoiden suositus). Itse en kuitenkaan ole hylännyt voita kokonaan ja kahviin ja teehenkin lisään pari palaa myrkyllistä sokeria. En myöskään sylje lasiin.

Kohtuuden ystäville voidaan naureskella, mutta kohtuuden ystävät nauravat viimeksi. 

Niin teki myös lääketieteen isä Hippokrates, joka yli 2000 vuotta sitten opetti kohtuutta Kreikassa 83-vuotiaaksi asti.