JATKUVAN ONNENTUNTEEN HARHA OSA 2

6. 1. 2016

JATKUVAN ONNENTUNTEEN HARHA OSA 2

Tunteiden säätelyssä jylläävät monet kemialliset yhdisteet

Nykykäsityksen mukaan ihmisen tunnereaktiot edellyttävät aivosolujen biokemiallisten reaktioiden tasapainoista toimintaa erityisesti hermosolujen välisissä liitoksissa, synapseissa. Tunteita säätelevien aivoalueiden liitoksissa tunteiden tuottamiseen osallistuvia välittäjäaineita, ovat etenkin dopamiini ja serotoniini sekä ns, sisäiset morfiinit, endorfiinit. Myös jotkin hormonit voivat vaikuttaa jossain määrin aivosolujen toimintaan. Tällaisia ovat etenkin aivolisäkkeen muutamat hormonit sekä sukupuolihormonit, jotka muokkaavat aivotoimintaa voimakkaimmin sikiökautena ja murrosiässä.

    Dopamiinin on todettu vaikuttavan aivoissa mm. motivaation ja palkitsevuuden tunteiden säätelyyn; serotoniini on tuottamassa mielihyvän, rentouden ja tyytyväisyyden tunteita. Endorfiinit vähentävät kivuntunnetta ja antavat voimakasta mielihyvää morfiinin tavoin.

Ihmisen hyvänolontunne pääsee vallalle vain, jos em. välittäjäaineiden ja hormonien synty ja toiminta ovat normaalilla tasolla. Kun ajatellaan tätä suunnattoman monimutkaista kymmenien miljardien aivosolujen ja biljoonien hermoratojen ja synapsiliitosten vyyhtiä, voi ymmärtää, että tunne-elämä ei voi olla stabiili kiveen hakattu tila. Sen herkät järjestelmät muuttuvatkin jatkuvasti sekä sisäisten reaktioiden että erilaisten ulkoisten ärsykkeiden mukaan.

Oikeat ympäristövirikkeet oikeaan aikaan

Lapsen tunne-elämää säätelevät aivoalueet kehittyvät tasapainoisiksi vain hyväksyvässä ja rakastavassa suhteessa läheisiin ihmisiin, ennen kaikkea äitiin. Pahat järkyttävät kokemukset lapsuudessa näkyvät jopa koko elämän ajan häiriöinä paitsi tunne-elämässä myös niitä säätelevissä aivojen rakenteissa ja biokemiassa. Rakkautta on vaikea antaa, ellei sitä ole itse saanut.

    Kuitenkaan hyväkään lapsuus ei välttämättä estä myöhempien järkyttävien kokemusten tuottamia pahoja vaurioita tunne-elämässä. Se näkyy jopa aivorakenteiden muuttumisena, kuten on todettu esimerkiksi sadasta palaavilla miehillä.

Onnentunnetta kemikaaleista

Koska aivotoiminnassa toimivat erilaiset kemialliset aineet, on ymmärrettävää, että niihin voidaan vaikuttaa myös erilaisilla kemikaaleilla, joita ihminen työntää itseensä. Todennäköisesti jo kymmenien vuosituhansien ajan ihmiskunta onkin halunnut käyttää mielialansa parantamiseen erilaisia sieni- kasvi ja eläinperäisiä aineita. Kansanlääkityksessä niitä on käytetty rohtoina, uskonnollisissa menoissa saavuttamaan henkien maailma sekä arkielämässä helpottamaan elämän rasittavuutta ja ankeutta ja tuomaan tilalle juhlamieltä. Sama käyttö jatkuu edelleen nautintoaineiden ja huumeiden käyttönä, johon kemianteollisuus on tuonut oman lisänsä.

    Päihteet ja huumausaineet vaikuttavat psyykkisiin toimintoihin muuntamalla aistimusten toimintaa, tunteita ja tajunnan tasoa. Useimmat myös poistavat kipua. Vaikutukset vaihtelevat kuitenkin monin eri tavoin riippuen aineen luonteesta, määrästä sekä henkilön psykofyysisestä tilasta; esimerkiksi alkoholi voimistaa yleensä sitä tunnetta, mikä on vallalla juomisen alkaessa; rähinämieliala ei muutu iloksi, vaan ehkä lyhyen hetken helpotuksen jälkeen alkaa vain lisääntyä.

    Huume tai hermolääke muuttaa jokin välittäjäaineen toimintaa ja sen mukaan vaikutus voi olla esimerkiksi rauhoittava tai piristävä tai kipua poistava. Vaikutus voi ilmetä myös harha-aistimuksina ja vääristyneenä maailmankuvana, joka muistuttaa mielisairauden kohtausta.

Jotkut aineet, kuten LSD, ovatkin saaneet monen herkän ihmisen mielen lopullisesti sekoamaan jopa yhden kokeilun jälkeen.

 Oman alueensa mielihyvää tuottavien aineiden joukossa ovat olleet seksuaalista halua ja kyvykkyyttä parantavat aineet. Eniten on tähän asti käytetty erilaisia yrttejä, sieniä ja voimakkaiden eläinurosten sarvista, kiveksistä tai muistakin elimistä valmistettuja jauheita ym. Niihin verhottu mystikka on voinut auttaa plasebon tavoin. Muuten ainakin ko. eläintuotteet ovat tehottomia, mutta uskomusten takia esimerkiksi sarvikuonot ja norsut olisivat ilman suojelua metsästetty jo tähän mennessä sukupuuttoon.  

Lääketeollisuus on tullut tässä apuun, kun on pystytty kehittämään valmisteita, jotka todella auttavat parantamalla ko. elinten verenkiertoa. Lupaavia tuloksia on saavutettu aivan viime aikoina myös aivotoimintaan vaikuttavilla aineilla. kuten melanotaanilla (melanotan).  Sillä on todettu monenlaisia vaikutuksia. Paitsi että se tehostaa ihon ruskettumista, se edistää ainakin miehillä seksuaalista kiihottumista. Lisäksi se hillitsee ruokahalua. Melanotaania koskevat tutkimukset ovat vielä keskeneräisiä, joten sillä ei ole lääkestatusta. Siitä huolimatta sitä kaupataan jo kovasti internetissä.  

Kemikaaleilla saavutettu onnentunne kestää vain hetken

Elintoiminnoille on ominaista pyrkimys palata takaisin perustasolle ja usein vielä vastavaikutuksen kautta eli ”itku pitkästä ilosta”.  Niin myös ulkoisesta kemikaalista saatu hurmio menee ohitse ja vaihtuu syväksi alakuloksi, kun aine muuntuu tai poistuu elimistöstä.

Jatkuvasti käytettynä päihdyttävä aine vahingoittaa elimistöä monella tavalla, etenkin kun henkilö tottuu aineeseen ja annosta on nostettava entisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Samalla syntyy riippuvuus aineeseen ja vieroitusoireita, jos käyttö lopetetaan kerralla. Niiltä voi suurimmaksi osaksi välttyä vain, jos lopettaminen tapahtuu vähitellen tai korvaamalla käytetty aine vähemmän haitallisella sukulaisaineella.  

     Onneksi aivomme saadaan tuottamaan onnentunteita ilman vieraita kemikaalejakin. Niistä kirjoittelen joskus toiste.

Tänään Kolmen kuninkaan päivänä 6. tammikuuta päivän pitenemisen jo hullukin huomaa.

Oikein hyvää vuoden jatkoa lukijoilleni!

P.S. Pitäiisikö uskoa Frank Hubbrdia, joka sanoo:

”Älä koskaan selitä. Ystäväsi eivät sitä kaipaa ja vihollisesi eivät sitä usko.”