MIKSI NYKYIHMINEN SYÖ LIIKAA?

MIKSI NYKYIHMINEN SYÖ LIIKAA

8. 1. 2015

Olemme elintoiminnoiltamme edelleen luolaihmisiä, joille oli tärkeää täyttää vatsansa mahdollisimman täyteen kun ruokaa oli tarjolla. Elimistön energiahuoltoa täydensi hyvin se, että liikaenergia pantiin nopeasti varastoon rasvakudoksiin pahojen päivien varalle. Toisaalta ravaa ei päässyt runsaasti edes kertymään, sillä lähes jatkuva liikunta ruuan etsinnässä kulutti runsaasti energiaa. Mässäily oli mahdollista vain ison saaliseläimen peijaisissa tai hedelmien, marjojen ym. ravintokasvien antaessa helpon ravinnon. Niukkojen aikojen yli selviytyivät parhaiten juuri ne, joilla oli runsas rasvavarasto kerättynä ajoissa ihon alle ja sisäelinten ympärille.

Muuttuneet elintavat syynä lihomiseen
 
Nykyihmisen liikalihavuus voidaankin nähdä tältä pohjalta muuttuneina elintapoina, joihin keho vastaa entisin mekanismein. Elintavoissa on useita ratkaisevia eroja:

-   - Liikunta on vähäistä.

-   - Ruoka on ns. kafeteriaruokaa, pahimmillaan ns. roskaruokaa.

-   - Henkisen stressin käydessä ahdistavaksi syöminen muuttuu  helposti lohturuuan nauttimiseksi, jossa tärkeitä ovat makeat herkut ja juomat.

-   
LLiikunnalla energian otto ja kulutus tasapainoon

Liikunnan merkitykseen palaan myöhemmin mm. stressinhallinnan yhteydessä. Sen haluan kuitenkin tässä sanoa, että meistä useimmilla liikunnan määrä jää hyvin kauas luolaihmisen liikkumismäärästä. Surullista on ollut huomata, että liikunnan vähäisyys ja väärät ruokatottumukset lihottavat jo suurta osaa koululaisista.

Sanotaan, että hyvä ruokahalu on terveyden merkki. Sairaana ruokahalu heikkenee. On myös havaittu, että miehet syövät runsaammin naisten ollessa läsnä, mikä on ilmeisesti tiedotonta toimintaa osoittamaan miehistä kuntoa mahdollisena kumppanina.

Mahalaukun täyttyminen hillitsee syömistä

Ruokahalun säätely on monimutkainen hermostollinen ja hormonaalinen tapahtumaketju, joka tunnetaan jo melko hyvin. Ehkä tärkein tekijä kertasyömisen hillitsemisessä on mahalaukun venyminen ruuan täyttäessä sitä. Tämä tieto antaakin vihjeen nykyihmisen lihomisongelmaan. Myös luolaihminen täytti mahansa ruualla, mutta ruuan koostumus oli toinen. Siinä oli runsaasti kuituja ja hyvin vähän pelkistettyjä ruoka-aineita. Nykyihminen sen sijaan täyttää mahansa runsaasti energiaa sisältävällä ruualla. Onkin arvioitu, että nykyihminen saa täyteen syödystä mahalaukusta kaksinkertaisen energiamäärän verrattuna ihmiseen ennen maanviljely- ja karjanhoidon aikaa. Nykyihmisen kannattaisikin suosia keittoja, jotka mahalaukkua nopeasti venyttämällä hillitsevät syömistä

Myös mahasta erittyvät paikallishormonit säätelevät syömistä
 
Oleelliset tekijät ruokahalun säätelyssä ovat väliaivojen pohjaosassa sijaitsevat nälkäkeskus ja kylläisyyskeskus, joista lähtevät hermosignaalit tajuamme vastaavasti  nälän ja kylläisyyden tunteina. Mahan venymisen lisäksi nämä aivojen säätelykeskukset saavat tietoa ravitsemustilasta myös tiettyjen hormonien avulla.

     Rasvakudoksesta erittyvä kylläisyyshormoni, leptiini, antaa aivoille signaalia, että syömistä pitäisi rajoittaa. Vastaavasti tyhjän mahalaukun seinämästä erittyvä nälkähormoni, greliini, yrittää tiedottaa, että on aika syödä. Lisäksi verensokerin lasku kiihottaa nälkäkeskusta, ja verensokerin nousu puolestaan aktivoi kylläisyyskeskusta.  

    Nämä hormonit keksittiin jo noin pari vuosikymmentä sitten ja sen jälkeen niistä on odotettu apua lihavuuden hoidossa. Jatkotutkimukset ovatkin paljastaneet niistä runsaasti uutta tietoa. Molemmilla on todettu olevan muitakin vaikutuksia elimistössä. Varsinaista lääkettä lihavuuden hoitoon niistä ei ole kuitenkaan toistaiseksi saatu.

Myös muut hormonit vaikuttavat

Syömisen säätely onkin osoittautunut hyvin monimutkaiseksi, aineenvaihduntaa kokonaisuudessaan sääteleväksi tapahtumasarjaksi, jossa toimivat lukuisat muutkin hormonit, kuten sukupuolihormonit, kilpirauhashormoni, tyroksiini ja kortisoni. Tärkeitä ruokahalun nostattajia ovat myös ruuan koristelu, juomat ja miellyttävä seurustelu.

     Lisäksi suuri vaikutus liikasyömiselle on peräkkäisten ruokalajien tarjoilulla, sillä yhden ruokalajin jo täyttäessä mahan, se kykenee vastaanottamaan lisää, jos seuraavat ruokalajit ovat ihan erilaisia, kuten makeat jälkiruuat liharuuan jälkeen.

Leptiini vahtii lihomista

Muutama ajatus vielä leptiinistä, joka näyttää vahtivan elimistön rasvamäärää. Sen määrä lisääntyy rasvan kertyessä ja sen määrä veressä on suoraan verrannollinen lihavuuteen.

    Leptiini näyttää liittyvän lihavuuteen siten, että rasvamäärän lisääntyessä lisääntyvä leptiinimäärä yrittää aluksi hillitä syömistä. Jos lihominen jatkuu liikasyönnin vuoksi edelleen, leptiinin määrä kasvaa hyvin suureksi.
    Leptiinin teho kuitenkin ylensyönnin seurauksena heikkenee vähitellen (vartija tavallaan nukahtaa). Järjestelmä tavallaan uupuu ja pakahtuu ylikuormituksesta eli jatkuvan energiaylimäärän "kourissa". Siten selopulta ei enää autakaan ihmistä laihtumaan. Mm. alkoholi kiihdyttää tätä reaktiota.
    Liian suuresta leptiinimäärästä näyttää olevan myös haittaa elintoiminnoille. Se aiheuttaa jonkinlaisen tulehdusreaktion rasvakudoksessa, mikä sekoittaa aineenvaihduntaa ja mm. lisää riskiä kakkostyypin diabetekselle.

Lopuksi vielä pari sanontaa aiheesta:

”Syö, jotta tulisit vain vähän kylläiseksi, ja juo, jotta tulisit vain vähän humalaan. Siten elät satavuotiaaksi”

(vanha venäläinen sananlasku)

Minusta kuitenkin juhlatilaisuuksiin sopii hyvin seuraava sanonta:

”Jos syöres pelkästään pihistää, niin kattoo kokonaan toi ruokalysti”.

Lopuksi toivotan lukijoille oikein hyviä härkävikkoja!