MAASÄTEILYN MAAGINEN MAAILMA

 

Maanalainen maailma askarruttanut ihmistä jo ammoisista ajoista asti

Pelottavat voimat ja piilossa elävät pahat hahmot, kuten maahiset, peikot, Mara ja Hiisi, on kansanuskomuksissa sijoitettu maanalaiseen maailmaan. Nämä erilaiset hahmot kiusasivat ihmisiä yleensä näkymättöminä, mutta saattoivat joskus myös ilmestyä jonakin näkyvänä hahmona. Kiinalainen uskomus määritteli maasta kumpuavat pahat teot syvyydenpaholaisen voimaksi, joka aiheutti sairauksia ihmisille ja kotieläimille.

   Kun tietous maan fysikaalisesta luonteesta alkoi lopulta vähitellen selvitä, vanhat hahmot useimmiten hylättiin ja maanalaisille voimille alettiin keksiä järjellisiä selityksiä.

Mitä maasäteilyn uskotaan olevan

Uusissa selityksissä sairauksia aiheuttava maanalainen pahuus on ikään kuin pelkistynyt maaperän kahteen ominaisuuteen. Tieteellisen selityksen mukaan se on fysikaalisin laittein mitattavaa radioaktiivista säteilyä. Kansanomaisen selityksen mukaan edellisen lisäksi on olemassa myös toisenlainen energian muoto, ns. maasäteily.

    Yhteistä maasäteilyä koskeville selityksille tuntuu olevan uskomus, että se on maaperästä säteilevää energiaa, joka voidaan todeta hyvin yksinkertaisilla välineillä jonkinlaisena voimana. Selitysten mukaan tätä salaperäistä voimaa säteilivät eniten erilaiset metallit, maaperän malmikentät, mutta myös maan sisällä kulkevat vesisuonet. Monin paikoin maasäteilyn sanottiin ilmenevän selvinä säteilylinjoina tai säteilykenttinä. Niinpä maasäteilyä ei pidetä enää taikavoimana, vaan se selitetään todelliseksi geofysikaaliseksi ilmiöksi, ts. samantapaiseksi, mutta ei samaksi, kuin hyvin tunnetut magnetismi tai sähkö.

Maasäteilyn mittaaminen

 Maasäteilyn mittauslaiteeksi on kelvannut hyvin ohut heiluva kaksihaarainen metallinen lanka tai punos, hyvin taipuisa puuvitsa sekä langan varassa riippuva sormus, punnus tai jokin muu metalliesine.  Kaikille niille on ominaista, että maasäteilylinjan tai –kentän kohdalla ne alkavat taipua maata kohti tai heilua tietyllä tavalla mittaajan käsissä. Aikaisemmin näitä laitteita käytettiinkin innostuneesti etenkin maahan piilotettujen raha-aarteiden ym. arvokkaiden metalliesineiden etsimiseen.

Erityyppiset välineet sopivat hieman eri tarkoituksiin. Keski-Euroopassa männyn varvulla etsittiin tinaa ja lyijyä ja pähkinäpuun vitsalla hopeaa.

    Huomioitavaa on se, että maasäteilyn mittaaminen ei suju yhtä hyvin kaikilta, vaan se toimii vain asiaan vihkiytyneiden käsissä, joissa itsessään pitää olla maasäteilyn vastaanottamiseen sopiva energiaa.

Maasäteilyn aiheuttamia sairauksia

Mielenkiintoista on nähdä, että aikaisemmin maanalaisten maagisten voimien aiheuttamat sairaudet ja maasäteilyn aiheuttamat sairaudet ovat hyvin samantapaisia. Ne ilmenivät kolotuksina, särkyinä lihaksissa ja nivelissä, unettomuutena, verenpaineen nousuna, mahakatarrina, hermostuneisuutena sekä syöpänä. Useimmat ovat siis sairauksina, jotka nykyään luokitellaan psykosomaattisiksi.   

Suomessa maasäteily kumpuaa eniten vesisuonista

Suomeen maasäteilyn mittaaminen kotiutui 1900-luvun alkuun mennessä Saksasta. Eniten sitä hyödynnettiin hyvän kaivonpaikan etsinnässä. Sehän piti kaivaa vesisuonen kohdalle tai mieluummin kahden tai useamman suonen risteyskohtaan. Suosituin väline etsimiseen oli kosteikossa kasvavan pajun ohut kaksihaarainen oksa, ns. pajunvitsa, mutta myös erilaiset heilurit ovat olleet alusta asti käytössä.

    Mittaustaitoa ei ole käytetty pelkästään kaivonpaikan katseluun, vaan niillä on paljastettu myös maasäteilykenttiä ja juonteita, jotka ”biologisia häiriöalueina” ovat vaaraksi ihmisten, eläinten ja jopa kasvien terveydelle. Heilurilla tai vitsalla on lisäksi määritelty häiriökentässä olevien säteilylinjojen tai vesisuonten virtaussuunta ja syvyys.

Maasäteily aiheuttaa syöpää

Nykyään suurin huolenaihe maasäteilyn vaikutuksista on syöpä. Suurin vaara on silloin, jos asunto tai etenkin yövuode sijaitsee säteilylinjojen (vesisuonten) risteyskohdassa.

   Kun huoli on suurin, avuntarjoajiakin on eniten. Suojauskeinot ovat ”tiedossa”. Maasäteily torjutaan vaihtamalla asunto tai ainakin vuoteen paikka tai edes suunta. Paha säteily voidaan estää myös metallisten suojalankojen tai levyjen avulla. Esimerkiksi postimyynnissä on kalliita kuparisia levyjä, lankakierukoita ja keriä, jotka pannaan vuoteen alle suojaamaan säteilyltä. Vastaavasti pieni kuparinen levy jalkineessa kantapään alla, rannerengas ja sormus suojaavat ihmistä kaikkialla.

   

Maasäteily pyritään puhdistamaan kokonaan mystisyydestä

Maasäteilyyn uskovilla on kova tarve todistaa se todelliseksi säteilyksi. Sen mukana ilmiötä on alettu kutsua nimellä radiestesia ja sen aiheuttamien sairauksien parantamista nimellä radioniikka.

    Uusimpien selitysten mukaan se on kosmista säteilyä, joka heijastuu maaperän vesi- ja mineraalikerroksista. Jotkut innokkaimmat erottavat eri maasäteilylajeja, kuten elektro-osmoottinen säteily tai avaruussäteilyn heijastuma Maan magnetismiin.

    Kun ilmiölle on saatu ”tieteellinen selitys”, siihen uskovat ovat innostuneet laajentamaan vaikutukset kaikkeen elolliseen ja erityisesti kasvimaailmaan. Näin kasvit on jaoteltu maasäteilyä kestäviin, herkkiin ja maasäteilyä suosiviin lajeihin. Sen mukaan esimerkiksi kuusi kasvaa parhaiten juuri maasäteilylinjoilla.

Maasäteilyn olemassaololle ei löydy tieteellisiä todisteita

Salaperäisen maasäteilyn olemassaololle on vähitellen esitetty lisääntyvässä määrin epäilyjä. Toisaalta monet tutkijat halusivat saada jonkinlaista näyttöä ilmiölle, josta ei hienoista fysikaalisista mittareista huolimatta ole saatu minkäänlaisia todisteita. Lopulta  tutkijat Suomessakin halusivat kantaa kortensa kekoon kutsumalla vesisuonten katsojat kokeeseen. Ensimmäinen mittava koe tehtiin 1940-luvun lopulla Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan alueella. Tutkimus ei antanut minkäänlaista viitettä siihen, että 40 kaivonkatsojaa olisi saanut löytämiään vesisuonia sijoittumaan samoihin kohtiin, ja samankin koehenkilön sokkona tekemä kartta samalta alueelta oli aivan erilainen kuin hänen aikaisemmin näkevänä tekemänsä.

Asia haluttiin vielä varmistaa 

 Oulun yliopiston biofysiikan professori Martti Mela halusi vielä 1980-luvulla tehdä vastaavanlaisen tutkimuksen. Nyt kuuluisat kaivonkatsojat (32 miestä) pantiin piirtämään vesisuonikohdat maastoon tienvarsille tietyn ajomatkan aikana. Sama teetettiin heille vielä sokkona. Tulos oli kiistaton: kokeessa eri henkilöiden piirtämät vesisuonikartat poikkesivat täysin sattumanvaraisesti toisistaan.

    Tämän jälkeen tutkijat ovat katsoneet lopullisesti, että uskotussa muodossa maasäteilylle ei löydy todisteita, ja jos sellainen olisikin olemassa, ei sitä ainakaan pajunvitsalla yms. välineillä kyetä osoittamaan. Myös nykyiset kaivonkatsojat ovat vähitellen siirtyneet tutkimaan maastonmuotoja ja maaperän rakennetta maahan painettavien koetinpuikkojen ja jopa porausten avulla.

    Kyllä vanhan ajan vitsamiehetkin osoittivat yleensä ihan hyviä kaivonpaikkoja, mikä mielestyäni johtui lähinnä siitä, että meidän maaperässämme pohjavesi on yleensä laajoina vesipatjoina. Harjaantunut silmä näkeekin maastosta melko helposti, missä kulloinkin on vesipatjan alin kohta eli paras kohta kaivolle. Asian kaivonkatsoja kuitenkin vielä ”varmisti” taikavarvullaan.

Uskomusta kaikki

Tieteelliset todisteet ilmiöstä puoltavat tällä hetkellä käsitystä, että maasäteily on katsottava uskomukseksi, jota ruokkii traditio, mystiikka ja nykyään myös kaupallinen tarkoituksenmukaisuus. Myöskään maaperästä etenkin radonpitoisilla alueilla kosteuden mukana asuntoihin nouseva radioaktiivinen säteily ei selitä ilmiötä.

    Voidaankin sanoa, että maasäteily ja sen mittaaminen taikavarvuilla ja heilureilla on tieteellisesti katsottuna hauskaa kansanhuvia ja maasäteilyvaikutusten torjunta ”asiaan uskoville” hyvä plasebo- eli lumevaikutuksen lähde.

 

Tähän sopii hyvin alatorniolainen sanonta

”Joka tyhjää uskoo, se näkyjä näkkee.”

P.S.

Niin – unohdin kertoa, että olen kyllä itsekin nähnyt, että pajunvitsa kaivonkatsojan kädessä todella vääntyy osoittamaan maassa tiettyä kohtaa. Se vääntyy kuitenkin vain tietyllä kahden käden vastaotteella. Siinä kummankin vitsanhaaran puristaminen kämmenen sisällä kierrättää samalla vitsan haaroja, mikä saa vitsan haaroittumaton alapään vääntymään maata kohti. Millään muulla otteella vitsa ei toimi.