Muissakin maissa yhtä hulluja
Olin joskus siinä luulossa,
että vain me suomalaiset olemme niin hulluja, että saunomme tulikuumissa
nokisissa saunoissa, hakkaamme itseämme koivuvitsoilla ja päälle päätteeksi
kieriskelemme alastomina hangessa tai pulahdammme avantoon. Eipä niinkään, kyllä niitä hulluja löytää muistakin
maista, kuten Kiinasta.
Kylmät
kylvyt ovat kuuluneet kansanparannuksen vanhoihin menetelmiin, jotka myöhemmin
otettiin käyttöön myös virallisessa lääketieteessä etenkin mielisairaiden
hoidossa. Pitkän tauon jälkeen Japanista lähtenyttä ns. huippukylmähoitoa on alettu kokeilla
myös meillä joihinkin nivelkipuihin, iho-ongelmiin, unihäiriöihin tai vain lisäämään virkeyttä ja
parantamaan terveydentilaa, urheilijoille myös palautumista rasituksen jälkeen.
Siinä henkilö altistuu huippukylmyyteen menemällä yleensä uimapuvussa noin 110
asteen pakkashuoneeseen tai kaappiin 1-3 minuutiksi. Arat kohdat, kuten kädet, jalkaterät ja
korvat suojataan. Myös hengityssuojaa voidaan tarvita, paitsi pakkaskaapissa,
jossa pään alue jää ulkopuolelle lämpimään.
Avantouinti itsehoitona
Erityisesti Suomessa on avantouintia
ruvettu harrastamaan suuremmassa määrin viimeisten vuosikymmenten aikana
itsehoitona erilaisiin pikku vaivoihin tai vain mielen virkistykseksi ja
terveyden edistämiseksi. Yleensä avannossa käydään 2-4 kertaa viikossa.
Harrastajia on noin 150 000, joista enin osa on keski-ikäisiä naisia.
Monikaan nainen ei yhdistä uimiseen saunomista, mutta enemmistö miehistä haluaa
lämmittää itsensä lauteilla ennen uimista.
Harrastajat ylistävät
Ne jotka jäävät sitä ensikokemusten jälkeen
harrastamaan, kertovat kokemuksesta hurmioituneena seuraavaan tapaan: ”Kuinka ihanan
pirteä tunne siitä jääkään pitkäksi ajaksi. Etenkin vedestä nousun jälkeistä
ihon lämmintä kihelmöintiä ei oikein pysty edes sanoin kuvaamaan. Sinne
avantoon jäävät päänsäryt, kolotukset ja murheet. Nukkuminen on parantunut eikä
flunssa ole vaivannut harrastuksen aloittamisen jälkeen. Ihokin on tullut
kimmoisammaksi. En tosiaan tiedä, miten osaisin enää elää ilman tätä autuutta.
Oikeastaan olenkin jäänyt sen koukkuun.
Miten elimistömme reagoi avantouintiin
Avantouinti on elimistölle
melkoinen fyysinen rasitus, stressi, jota saunominen samalla vielä korostaa. Se
saa hermostossa aikaan hälytystilan ja sen seurauksena stressihormoneista
etenkin adrenaliinin erittymään voimakkaasti lisämunuaisesta. Sydämen toiminta kiihtyy, verenkierto
vilkastuu, ihosuonet supistuvat ja verenpaine nousee. Sisäiset morfiinit eli
endorfiinit vapautuvat aivoissa, jolloin kivun tuntemukset laantuvat ja seuraa
hyvänolon tunne, joka kestää päivän, jopa pari. Juuri tämä tunne on niin
palkitseva, että harrastukseen jää helposti koukkuun.
Vaikka avantouinti siis herättää
stressireaktiot, kysymyksessä on ns. hyvä stressi (eustressi), koska se on
voimakas ja lyhytaikainen. Siitä
elimistö palautuu hyvin nopeasti ja kohtaa seuraavan haasteen entistä
vastustuskykyisempänä. Jos avannossa käydään muutaman kerran viikossa,
sopeutuminen saavuttaa huippunsa noin kuukaudessa.
Onko avantouinti terveellistä?
Lyhytaikaisissa
tutkimuksissa on saatu tuloksia, jotka vahvistavat avantouimarien kertomuksia
harrastuksen hyödyllisistä vaikutuksista. Lievitystä on nähty mm. astman,
nivelkipujen, migreenin, fibromyalgian ja vaihdevuosien kuumien aaltojen
oireissa. Avantouinti lisää tutkitusti myös kylmänsietoa, laskee verenpainetta
ja endorfiinien erityksen lisääntyessä tuo virkeyttä ja energisyyttä sekä tehostaa
terveyden tunnetta. Todennäköisesti myös elimistön immunologiset
puolustusreaktiot monia viruksia vastaan tehostuvat.
Täysin riskitöntä avantouinti on vain terveille
Harrastus ei ole kylläkään aivan riskitöntä,
joten aloittelijan kannattaa tarkastuttaa etenkin sydämensä kunto. Avantouimarin sydän joutuu nimittäin kokemaan
melkoisen rasituksen kun verenpaine nousee voimakkaasti ihon verisuonten
supistuessa kylmässä. Tämä korostuu saunasta veteen mentäessä, joten ennen
veteen menoa saunojan on syytä pitää jäähdytystauko. Nämä reaktiot ilmenevät heikompina, jos
kylmäuintiin liutaan vähitellen syksyllä vesien kylmetessä, ja siten annetaan
elimistölle aikaa tottua kylmyyteen.
Pitkäaikainen tutkimus toi yllättävän tuloksen
Kiinalaiset tutkijat
julkaisivat hiljattain tutkimuksen pitkäaikaisen avantouinnin vaikutuksesta uimarien
kuolleisuuteen. Tutkimuksessa seurattiin 900 avantouintia säännöllisesti harrastavaa
avantouintikerhon jäsentä noin 30 vuoden ajan. Tulos oli yllättävä. Tutkitun 30
vuoden aikana avantouintia harrastaneista kuoli sydän- ja aivoinfarkteihin 10
prosenttia enemmän kuin tilastollisesti oli odotettavissa, eli 10 prosenttia
enemmän kuin vastaavanikäisiä muita ihmisiä.
Pitäisikö avantouimareiden huolestua em. tutkimuksen
johdosta
Vastaavanlaista
pitkäkestoista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty, mutta ei yksi kärpänen
kesää tee, ts. tulos jää odottamaan varmistusta. Mielestäni laajakin yksittäinen
ihmisillä tehty tutkimus jättää aina epäilyksen.
Voidaan kysyä esimerkiksi,
minkälaiset ihmiset olivat valikoituneet avantouimareiksi ja millä tavalla he
sitä harrastivat. Uivatko he vedessä pitkään, ja moniko heistä harrasti myös kylmäkilpauintia,
joka voi olla äärimmäisen rasittava. Kilpailussa uintiajat ja -matkat
jäätävässä vedessä voivat olla pitkiä (jopa 20 min ja kilometrin), mikä sinänsä
vaatii ankaran harjoittelun ja totuttautumisen jäätävään veteen.
Edelleen voidaan kysyä,
vastasivatko koehenkilöt terveydeltään keskimääräistä saman ikäryhmän joukkoa,
vai olivatko he aloittaneet avantouinnin pieniä vaivoja hoitaakseen, ts. olivatko
he jo tutkimuksen alussa hiukan keskimääräistä sairaampia.
Jotta tulos olisi täysin
vakuuttava, pitäisi tutkimukseen ottaa heti alussa mukaan vertailuryhmä, johon
valittaisiin terveydeltään mahdollisimman tarkasti koeryhmää vastaavat
henkilöt. Sellaisten henkilöiden löytäminen ja saaminen mukaan olisi kyllä ollut
ylivoimaisen vaikea tehtävä.
Monen suomalaisen
asiantuntijan ajatukseen voikin helposti yhtyä, kun he
kehottavat avantouinnin
harrastajia tarkastuttamaan aluksi ja ajoittain myöhemminkin terveydentilansa, kuuntelemaan
omaa kehoaan ja polskuttamaan iloisena vain lyhyen ajan tosi raikkaassa vedessä.
Jos avantouinti on niin ihanaa, miksei jokainen harrasta
sitä.
Itse olen kokeillut
kylmäuintia noin kymmenasteisessa syysvedessä, mutta en kokenut sitä
parhaaksi tavaksi saada endorfiinejäni toimintaan. Hyiseen avantoon meno
suorastaan puistatti. Miksi? Ehkä siksi, että jääkylmä vesi ihollani saa aikaan
niin voimakkaan väristyksen ja haukkomisen, että sen jälkeinen hyvänolon tunne
ei korvaa sitä. Saattaisi tietysti olla, että pitkän tottumisen jälkeen voisin
alkaa sitä sietää, mutta se tie tuntuu liian vaivalloiselta.
Luulenkin, että kysymys
on hermoston ja tuntoaistin herkkyydestä. Siinä ihmiset poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Psykologit ovatkin ruvenneet puhumaan joidenkin ihmisten erityisherkkyydestä,
joskin sen raja on varmasti hyvin mielivaltainen.
Ehkä avantouimarit ovatkin hermostoltaan ja
aistitoiminnaltaan tavallista epäherkempää porukkaa, luonnostaan kylmän sankareita, jotka saavat tavallista
suuremman nautinnon avannosta ilman inhoreaktioita. Jotkut voivat myös tuntea
tarvitsevansa juuri kylmäuintia pysyäkseen terveenä ja reippaana.
Siinäpä sitten onkin oiva
keino nautintoon, jos vain luonto antaa periksi.
”Kylymiä ne on talaven lämpimäkki”, sanoo Kauhavan vanha isäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti