MUSIKAALISUUS ON OSA IHMISTÄ

Musiikki soi luonnossa

Musiikki voidaan ajatella erilaisten luonnonäänien jatkumoksi ihmisessä. Sen soinnut juontuvat linnunlaulusta ym. melodisista ja rytmisistä luonnonäänistä. Sen sointukuvioissa ilmenee matemaat­tista säännönmukaisuutta, jota luonto monessa muussakin suhteessa noudattaa, ja sen rytmi heijastuu lapseen äidin sydämen sykkeestä jo raskauden aikana.

    Varmaan jo vuosisatojen ajan ihmisiä on kiinnostanut musiikin vaikutus myös kotieläimiin. Viime vuosisadan puolivälin jälkeen suomalaisissa sanomalehdissä alkoi näkyä kirjoituksia, joiden mukaan karjanhoitajat olivat havainneet, että lehmät heruttivat enemmän maitoa, jos navetassa soitettiin nauhalta klassista musiikkia.

    Monet muutkin nisäkkäät näyttävät reagoivan musiikkiin. Esimerkiksi musiikkiympäristössä elävät koirat saattavat innostua istumaan tarkkaavaisena jopa yksin radion ääressä ”kuuntelemassa” jotain sille tuttua sävellystä. Jotkut koirista ovat oppineet myös ”laulamaan” susien tapaan ulvomalla jonkun laulajan tai laulajien mukana.

    Ihmisapinoista etenkin gibbonit ovat kuuluisa ”laulajia”. Olen eläintarhassa kerran kuullut pienen gibbonilauman ”lauluesityksen”. Se oli melkoista kuorolaulua, jossa yksilöt muuttivat aina välillä sävelkorkeutta. Soinnultaan se muistutti melko tavalla jotain modernia sävellystä. Minulle kuorolaulajana se oli vaikuttava elämys.

   On kuitenkin vaikea sanoa, miten paljon eläinten kiinnostusta osoittava reaktio musiikkiin vastaa ihmisen musikaalisuutta. 

Musikaalisuuden historia on pitkä

Emme voi tietää, missä kehityshistorian vaiheessa ihminen on alkanut ilmentää musikaalisia taipumuksiaan. Joka tapauksessa musiikki on oleellinen osa ihmistä. On todennäköistä, että musikaalisuutta osoittavat elementit, kuten laulu ja hyräily sekä niihin liitetty rytmi, on kuulunut ainakin Homo sapiens -ihmisen ominaisuuksiin jo alusta asti. Mutta on hyvin mahdollista, että musikaalisuus on ilmennyt jossain muodossa jo paljon aikaisemmin nykyihmiseen johtaneessa kehityshistoriassa.

Musikaalisuus tulee kaikille synnyinlahjana

Musikaalisuus on geeneissämme. Merkkejä siitä on näkyvissä lapsessa jopa sikiönkehityksen loppuvaiheessa. Vauvaiässä ihminen reagoi hyvin selvästi musiikillisiin elementteihin, kuten rytmiin, säveliin ja niiden korkeuksiin ja erottaa ne hälyäänistä ja puheesta.

    Musikaalisuutta ilmementävät geenit eivät ole spesifisesti vain musikaalisuutta sääteleviä. Toisin sanoen musikaalisuuteen vaikuttavat ne lukuisat geenit, jotka osallistuvat yleensäkin älyllisten toimintojen ja tunteittemme säätelyyn.

   On vaikea tietää, mitä kaikkea etua musikaalisuudesta on ollut lajin säilymiselle. Ilmeisesti se on ollut eduksi ainakin sosiaalisessa yhteydenpidossa. Siten se on edistänyt yhteisöllisyyttä ja lisännyt myös yksilön henkistä sekä fyysistä terveyttä.

Musiikki aktivoi ohimolohkon tiettyjä alueita

Tomografisin aivotutkimuksin MRI- ja PET-kuvantamisen avulla on pystytty osoittamaan, että ääniärsykkeistä syntyvien sähköimpulssien vastaanotto tapahtuu isoaivojen kuorikerroksessa, sen oikeanpuoleisessa ohimolohkossa. Siellä on musiikille erikoistuneita alueita, joissa on omat hermosoluryhmänsä musiikin eri elementtien vastaanottamiseen ja analysoimiseen. Siten kykenemme erottamaan yksittäisiä säveliä, harmoniaa sekä eri musiikki-instrumenttien sävyjä. Rytmille on aivan oma aivoalueensa.

Otsalohkon alueet välittävät vaikutuksen myös ”tunnneaivoihin”

Musiikin vaikutus ei jää vain ohimolohkon vastaanottoalueelle. Sieltä on yhteys otsalohkoon, jonne musiikin aikaansaama sähköinen ärsytystila leviää. Sen tietyt alueet tulkitsevat musiikkia ja välittävät viestin edelleen niille limbisen järjestelmän hermosoluille, jotka säätelevät tunteitamme. Tämän yhteyden kautta musiikki kykenee tuottamaan ihmisessä erilaisia tunnetiloja, joiden vaikutus heijastuu koko elimistöön.

Musiikin harrastaminen näkyy aivoissa

On havaittu, että musiikin harrastaminen tehostaa, tavallaan virittää, musiikille erikoistuneiden alueiden toimintaa. Hyvin voimakkaana vaikutus ilmenee ammattimuusikoilla. Heillä on todettu edellä mainittujen aivoalueiden tavallista aktiivisempaa toimintaa, mutta vaikutus näkyy myös näiden alueiden suurentuneina rakenteina. Voimakkaimmin musiikin harrastaminen muovaa aivoja lapsuudessa ja nuoruudessa.

Mielimusiikki vs. mielipahamusiikki

Ei ole samantekevää minkälaista musiikkia ihminen kuuntelee. Tietynlainen musiikki saa aikaan hyvänolon tunteen ja jokin toisenlainen aiheuttaa mielipahaa. Jokin musiikkilaji voi tuntua samantekevältä.

    Kokemuksesta tiedämme, että musiikin laatu, voimakkuus ja tuttuus vaikuttavat meihin erilailla. Niinpä säveltäjät ovat tuottaneet meille hyvin monenlaista musiikkia, kuten harrasta kirkkomusiikkia, jykevää marssimusiikkia, liediä, laulelmaa, sinfoniaa, oopperaa, musikaalia, tanssimusiikkia, iskelmää, jatsia, diskojytää, rokkia jne.

     Musiikin vaikutus on riippuvainen sekä kuuntelutilanteesta että kuulijan musiikkimausta. Mieltymykset alkavat kehittyä lapsuuden ja nuoruuden aikana saaduista musiikillisista virikkeistä. Musiikkimaku voi aikuisenakin muuttua iän ja musiikinkuuntelun mukana. Jotkut voivat kehittyä musiikkimaultaan laaja-alaisiksi, jotkut toiset mieltyvät vain tiettyyn musiikkigenreen.

    

Musiikilla monenlaisia psyykkisiä vaikutuksia

Kuulijan tunteiden heräämiseen vaikuttaa paitsi musiikin herättämät muistot, myös musiikin laatu. Esimerkiksi kevyt viihdemusiikki voidaan ottaa vastaan helposti tunteella, johon ei tarvitse liittyä juurikaan älyllistä ajattelua. Sen sijaan esimerkiksi sinfonioiden kuuntelu herättää kuulijassa usein tunteen lisäksi myös pohdintaa ja musiikillista analyysiä.

Psyykkinen reaktion  riippuu monista tekijöistä:

1. Musiikin äänekkyys ja jatkuvuus voivat stressata

 Monelle ympäristöstä kuuluva jatkuva soitto ja laulu voivat muodostua stressaavaksi ”musiikkisaasteeksi”. Tämä tapahtuu sitä nopeammin, mitä epämieluisampaa on musiikin laatu ja miten kovempana se soi.

Juuri kuulon ja mielen puutuminen, ts. kyllästyminen, voi muodostua stressaavaksi tekijä monissa työympäristöissä. Istuinlihasten puutumisen lisäksi kyllästyminen määrittää myös konserttien pituutta ja niiden ohjelman vaihtelevuutta.

    Etenkin iäkkäiden on vaikea ymmärtää, miksi monet, etenkin nuoret, sietävät ja jopa haluavat konserteissa ja diskoissa kuunnella musiikkia mahdollisimman kovalla volyymilla.

     Eräs selitys voisi olla se, että kovalla äänellä yritetään saada mieli pelkistymään ainoastaan musiikkiin, jonka rytmiä lisäksi korostetaan välkkyvin valoin. Näin kaikki häiritsevät ajatukset ja muut haitalliset ärsykkeet menettävät merkityksensä ja ihminen pääsee elämään vain siinä hetkessä. Mikäli kuulo ja hermosto eivät ylikuormitu, kokemus voi olla rentouttava ja elimistön tila jää hyvän stressitason puolelle.

2. Tuttu musiikki herättää muistoja

Muistojen myötä musiikki herättelee helposti tunteita ilman älyllistä pohdintaa.  Jos muistot ja niihin liittyvä musiikki on mieluista, syntyvä tunnetila voi musiikin laadusta riippuen olla rauhoittava tai mieltä ja liikuntaa aktivoivaa, kuten tanssissa tai marssissa. Kummassakin tapauksessa musiikin mukanaolo vaimentaa elimistön stressireaktioita eikä kyllästymistä helposti ilmene.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että mielimusiikin herättämä muisto on kovin mieltä järkyttävä, se synnyttää haitallista stressiä.

3. Musiikki voi häiritä keskittymistä

Myös mielimusiikki voi olla häiriöksi silloin, kun keskittyminen vaatii täydellistä syventymistä johonkin tehtävään.  Etenkin jos kysymyksessä on laulumusiikki, sen sanat saavat ajatukset helposti mukaansa. Tässä ihmiset ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä.

Musiikin vaikutus leviää koko kehoon

Musiikin vaikutuskirjo on laaja. Se voi nostattaa pelkoa ja aggressioita ja siten valmistaa elimistöä ”pakene tai taistele ” –vireeseen. Toisaalta se voi vaikuttaa juuri päinvastoin eli rauhoittaa stressireaktioita koko kehossa.(katso lisää aiheesta pian ilmestyvässä blogissani ”Musiikki ja terveys”).

”Musiikki on välittäjä aistillisen elämän ja henkisen elämän välillä.”

(Ludwig van Beethoven, suom. RT)

”On kaksi tapaa paeta elämän kurjuuksia:

musiikki ja kissat.” (Albert Schweizer, suom. RT)

”Laulu on sydämen puhetta sydämelle.” (Olli Kortekangas)