HERMOSTOLLINEN ERITYISHERKKYYS - IHMISEN RIEMU VAI RIESA

Blogi 7/17

HERMOSTOLLINEN ERITYISHERKKYYS - IHMISEN RIEMU VAI RIESA

Ilmeisesti kautta aikojen on huomattu, että ihmiset poikkeavat melkoisesti toisistaan paitsi ruumiinrakenteeltaan myös hermostoltaan, mikä näkyy selvästi kunkin yksilön persoonallisessa käyttäytymisessä.

    Usein on aikuisten kesken huomauteltu, että onpa tuo lapsi arka, ujo, pelokas, muiden leikeistä vetäytyvä tai, onpa lapsi rohkea, temperamenttinen tai raju. Nyt tiedetään, että luonteenpiirteet ovat osittain synnynnäisiä, osittain kasvuympäristön muovaamia ja että ne saattavat aikuistumisen myötä säilyä, peittyä tai jopa korostua.

Varmasti kaikkina aikoina vanhemmat ovat myös huomanneet, että joku lapsi aristelee ja säikkyy erityisen herkästi äkillisiä uusia tilanteita, vieraita ääniä, eläimiä, ihmisiä jne. Tällaista lasta on moitittu helposti esimerkiksi yliherkäksi itkupilliksi, josta arkuus pitää karsia vain kovalla kurilla ja karaisulla.

Erityisherkkä persoonallisuus tutkimuksen kohteena

Viime aikoina on otettu käyttöön uusi termi, erityisherkkyys, jolla mielestäni kuvataan juuri em. yliherkkää henkilöä.  Ilmeisesti nykyisen elämänmenon stressaavuuden vuoksi sekä uusien kasvatusmenetelmien kehittelyn mukana asia on tullut vähitellen suuren mielenkiinnon kohteeksi.  Uutta intoa asiaan on tuonut etenkin amerikkalainen tutkija, psykologi Elaine N. Aron, joka 1990-luvun alkupuolella julkaisi teoksen The highly sensitive person. Kirjasta tuli suuri menestysteos, joka on jo käännetty 17 kielelle, suomeksi nimellä Erityisherkkä ihminen. Kirjan julkaisemisen jälkeen tutkija on kirjoittanut viisi muuta teosta samasta aiheesta. Teoksissa käsitellään mm. erityisherkän lapsen kasvatusta, erityisherkän aikuisen rakkauselämää ja herkkyyden hallintaa.  Aron on keskittynyt tutkimuksissaan ihmiseen, mutta samalla hän on saanut myös monet eläinten käyttäytymisen tutkijat innostumaan asiasta.

   Tässä blogitekstissäni esiintuomani ajatukset perustuvat pitkälti Elaine Aronin tutkimustuloksiin.

Erityisherkkä persoonallisuus paljastuu testikysymysten avulla

Erityisherkkyyden toteamiseksi Elaine Aron pyytää kutakin henkilöä vastaamaan seuraavanlaisiin kysymyksiin.  Joitain kysymyksiä olen lisännyt myös muista lähteistä.

-          Häiriinnytkö muita enemmän kirkkaista valoista, kovista, raapivista tai yllättävistä äänistä ja voimakkaista hajuista.

-          Puistattavatko karheat vaatteet ihollasi?

-          Oletko tavallista herkempi kivulle?

-          Herääkö sinussa helposti pelko ja epävarmuus oudoissa tilanteissa ja hätkähdätkö yllätyksistä?

-          Menetkö helposti lukkoon kysymysten sarjatulessa tai yllättävässä julkisessa esiintymisessä?

-          Haluatko karttaa väenpaljoutta ja haluatko ristiriitatilanteissa mieluummin vetäytyä pois kuin puolustautua?

-          Kartatko väkivaltaisia elokuvia?

-          Oletko herkkä kahvin vaikutukselle ja juotko mieluummin vähäkofeiinisia juomia?

-          Hermostutko, jos joudut tekemään monia asioita kerrallaan ja kiireessä.

-          Oletko muutosvastainen?

-          Tarkkailetko mieluusti ympäristöä ja pyrit tiedostamaan tilanteen yksityiskohtia myöten, ennen kuin ryntäät toimimaan siinä?

-          Aistitko herkästi toisten tunnetilat, tarttuuko tunne ja tunnetko suurta myötätuntoa toista kohtaan?

-          Onko tapanasi pohtia jälkeenpäin käyttäytymistäsi ja miettiä, olitko tarpeeksi hyvä vai nolasitko itsesi?

-          Oletko syvällinen pohdiskelija?

-          Oletko tarkkuuteen ja tehtävissäsi täydellisyyteen pyrkivä perfektionisti?

-          Liikututko herkästi kauniista musiikista, taiteesta ja harrastatko näitä sekä kaunokirjallisuutta?

Jos olet vastannut myöntävästi suurimpaan osaan näistä kysymyksistä, voit alkaa pohtia, voisitko lukea itsesi erityisherkkien ihmisten joukkoon. Nuorena annetut vastaukset kuvaavat persoonallisuutta parhaiten, sillä elämänkokemukset voivat myöhemmin muuttaa asenteita ja siten myös vastauksia näihin kysymyksiin.

Erityisherkkyys ei ole vain ihmisen ominaisuus

Elaine Aronin mukaan erityisherkkiin kuuluu noin joka viides ihminen. Eläinten käyttäytymistä tutkivat etologit ovat havainneet vastaavanlaista erityisherkkyyttä esiintyvän suunnilleen saman veran myös eläimillä (havaintoja jo yli sadasta eläinlajista). Selvästi sitä ilmenee esimerkiksi kotieläinten joukossa, mutta sitä on havaittu myös villieläinpopulaatioissa elävillä yksilöillä kaloista nisäkkäisiin. Erityisherkkiä yksilöitä on löydetty myös banaanikärpästen populaatioista.

    Monien mielestä kovin tarkkaa rajaa erityisherkkien ja vähemmän herkkien välille on vaikea vetää, koska tällaisten ominaisuuksien takana on yleensä useita geenejä. Kuten ihmisistä voidaan nähdä, suuresta ryhmästä löytyy pikemminkin jatkumo erityisherkistä vähemmän herkkiin ja erityisen vahvahermoisiin henkilöihin. Näin ajatellen erityisherkät ovat siis vain tämän ominaisuuden toinen ääripää, missä erityisherkkyyden raja on tutkijasta riippuen vedetty 15 ja 25 prosentin välille.

Erityisherkkyydellä tärkeä rooli eläinpopulaatiossa

Tutkijat päättelevät, että koska tällainen perinnöllinen erityisherkkyys on säilynyt evoluution aikana, sillä on täytynyt olla hyödyksi luonnonvalinnan kannalta. Sellaiset erityisherkkien ominaisuudet kuin tarkempi ympäristön havainnointi, voimakas tunnereaktio ja siitä ilmoittaminen vaaratilanteissa sekä tärkeiden asioiden painuminen mieleen ovatkin ilmeisesti auttaneet lauman säilymistä hengissä vaaratilanteissa ja ravinnon haussa. Lisäksi erityisherkät yksilöt ovat empaattisina olleet myös hyviä toisten hoitamisessa ja luomaan laumassa rauhaa ja yhteishenkeä. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi apinalaumoissa.

Erityisherkkä lapsi vaatii kasvattajaltaan herkkää otetta

On paljon havaintoja siitä, että erityisherkkä lapsi vaatii myös kasvattajiltaan tavallista enemmän hellyyttä ja herkkyyttä.  Hyvä kasvattaja on tasapainoinen, herkästi lapsen tarpeita aistiva ihminen, äiti, isä, hoitaja jne., jonka omakohtaiset kokemukset auttavat ymmärtämään lapsen tarpeita. Hellällä kädellä kannustava, rakastava ja rohkaiseva ympäristö saa erityisherkänkin lapsen kehittymään aikuiseksi, joka on tasapainoinen ja itsenäistyttyään osaa ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä.

     Vaikka hän on monella tavalla edelleen tavallista herkempi stressitekijöille, hän oppii hallitsemaan tilanteet totuttelemalla niihin vähitellen. Hän voi hyväksyä jopa itsensä karaisemisen, kunhan se on vähittäistä ja omaehtoista.

    Sopivassa ympäristössä erityisherkästä henkilöstä kehittyy syvämietteinen, harkitseva, muut huomioon ottava ja empaattinen persoonallisuus. Joukossa hän ei ole kovaääninen päällepäsmäri, vaan puhuessaankin tavallista hiljaisempi pohtija. Hän on innostunut musiikista, taiteista ym. kulttuuriasioista, ja mikäli olosuhteet ovat hyvät, hänessä säilyy hyvin lapsuudenaikainen luovuus.  Onkin havaintoja siitä, että tutkijoissa, kaunokirjailijoissa (etenkin runoilijoissa) ja taiteilijoissa erityisherkät ihmiset ovat suhteellisesti yliedustettuna.

Huono kohtelu sysää erityisherkän lapsen helposti kurimukseen

Kovakourainen kasvuympäristö on etenkin erityisherkälle lapselle myrkkyä. Siinä hän tuntee helposti itsensä muita huonommaksi ja käpertyy sivusta tarkkailijaksi ja syrjään vetäytyneeksi. Ujoutta, pelokkuutta, ahdistuneisuutta tai kyynisyyttä ei sinänsä pidetä synnynnäisinä ominaisuuksina, mutta mitä herkempi lapsi on, sitä selvemmin nämä piirteet kehittyvät kovassa, standardisoidussa kasvuympäristössä.  Siinä lapsi alkaa syrjäytyä muista jo pienestä pitäen ja hänestä saattaa kehkeytyä vähitellen täysin asosiaalinen yksilö, joka purnaa kaikesta, helposti ahdistuu ja jopa masentuu.

Tiivistelmä tälle lyhyelle katsaukselle

Tämän jutun otsikkoon palatakseni voin todeta, että hermostollinen erityisherkkyys ei välttämättä ole henkilölle syntymässä saatu suuri etu, jos ei suuri haittakaan. Se on vain yksi persoonallinen ominaisuus, joka muokkautuu tavallista helpommin ympäristön kasvuolosuhteiden mukaan.  Monissa tapauksissa vieraat eivät edes huomaa tällaisen henkilön mielen herkkyyttä.

    Vertauskuvallisesti sanottuna erityisherkkä ihminen on kuin tavallista pehmeämpää savea muokkaajan edessä. Taitamattomissa käsissä savi vääntyy torsoksi, mutta hyvän taitajan käsissä siitä tulee kaunis saviastia tai ihailtu veistos.

     Parhaimmillaan myös erityisherkällä ihmisellä voi olla hyvä itsetunto. Luontainen arkuus voi kadota ja hänen herkästi sisäänpäin kääntyvä mielensä voi avautua sitä mukaa kun luottamus itseensä ja muihin lisääntyy.  Kun hän vähitellen hyväksyy herkkyytensä ja oppii elämään sen kanssa, hänen ei enää tarvitse peitellä herkkyyttään. Miehenäkin hän uskaltaa itkeä ja surra kun on itkun aika, ja hänen empaattisuutensa voi koitua monelle suureksi lohdutukseksi.

     Vaikka erityisherkkä ihminen on tavallista herkempi stressille, hän voi oppia hallitsemaan stressitilanteita ja samalla omaa reaktiivisuuttaan ärsykkeille niin, että sisäinen mielen kiehunta ei enää aiheuta uupumusta. Hän ei välttämättä viihdy muiden tavoin kaikenlaisissa töissä, sillä hän on yleensä tavallista herkempi komentelulle. Kuitenkin päästyään organisaatiossa esimiehen asemaan, hän osaa muita paremmin ymmärtää alaisiaan, kuunnella heitä, luoda me-henkeä ja tulla kaikin tavoin hyvin toimeen alaistensa kanssa. Hän viihtyy henkisissä harrastuksissa ja perheensä parissa.

Voidaan siis sanoa, että vastasyntyneenä olemme raaka-ainetta, josta perimä antaa ihmiselle mahdollisuuden muokkautua toisistaan suuresti poikkeaviin suuntiin. Suunnan ja lopputuloksen kehitykselle antaa sitten ympäristö ja erityisesti siinä olevat läheiset ihmiset.

   Usein ajatellaan että olemme syntyessämme ”tabula rasa” eli kirjoittamaton taulu ilman tahroja. Tarkkaan ottaen kuitenkin perintötekijöiden ohjaamat vietit, vaistot, temperamentti, hermostollinen herkkyys ynnä muut ihmiselle ominaiset valmiudet ovat jo olemassa ja valmiina osaltaan ohjaamaan siihen lopputulokseen, mikä muodostaa ihmisen persoonallisuuden.

”Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein,

   hän muuttuu helposti näkymättömäksi” (Tove Jansson)