UNET MENETTÄMÄSSÄ MYSTISYYTTÄÄN; OSA II

Uskomuksissa unenaikaiset kokemukset ohjasivat ihmisten elämää

Unien näkeminen on liitetty yliluonnollisiin ilmiöihin. On uskottu että unien avulla henkimaailmasta tulee ohjeita ja ennustavat tulevaa. Alkeellisissa yhteisöissä unien sanomat vaikuttivatkin voimakkaasti ihmisten valve-elämään. Unien selittäminen auttoi hahmottamaan ja järjestämään etenkin sekasortoista elämänvaihetta. ”Henkien kuunteleminen” ilmeisesti lujitti perhe- ja heimosuhteita ja helpotti vaikeiden asioiden pohdintaa ja päätöksentekoa ja paransi yleensäkin elämänhallintaa. Toisaalta unien selitystä voitiin käyttää myös vallan välineenä.  

Uni järjestelee ja kiinnittää päivän kokemuksia pitkäkestoiseen muistiin

Valveillaolon aikana aivoihin tulevasta informaatiotulvasta vain murto-osa jättää jälkensä muistijärjestelmään. Osa siitä käy pikamuistissa, jonka avulla muistetaan esimerkiksi puhelinnumero sen näppäilyn ajan. Pieni osa jää ns. työmuistiin ja siitä hyvin pieni osa siirtyy pitkäkestoiseen muistiin, jota kutsutaan myös säilömuistiksi tai kestomuistiksi.

    Asian pohtiminen, toistaminen sekä kiinnostavuus ja jännittävyys, etenkin pelottavat tilanteet ja muukin tunnereaktion voimakkuus tehostavat kokemusten siirtymistä säilömuistiin. Nimenomaan säilömuistin kiinnittyminen näyttää tapahtuvan pääasiassa unen aikana, jolloin myös tunnekuohua aiheuttaneen kokemuksen toistuminen unessa tehostaa kiinnittymistä. Unenaikainen muistin ja tunteiden käsittely onkin yksi aivojen tärkeimmistä tehtävistä.

Unisyklin molemmat päävaiheet välttämättömiä

Vallitsevan teorian mukaan pääasiassa aivokuoreen kiinnittynyt työmuistiaines käsitellään ensin perusunen aikana ja prosessi jatkuu sen jälkeen vilkeunen aikana. Koska nukkumisen aikana tajunta on suureksi osaksi sammunut, pääsevät aivojen syvemmät alueet toimimaan itsenäisemmin ja hyvin aktiivisesti. Siten myös siellä oleva vanha ja jopa tiedostamaton muistiaines pääsevät vaikuttamaan tuoreen muistiaineksen prosessointiin ja tulkintaan.

    Prosessissa aivojen osat vuorottelevat. Syvän unen aikana aivokuori on levossa ja syvät osat (pääasiassa hippokampus eli aivoturso) ovat aktiivisia. Vilkeunen aikana toiminta on päinvastaista.

    Teorian mukaan perusunen aikana aivoturso poistaa, muokkaa ja tulkitsee työmuistiin kerääntynyttä aineistoa. Sen jälkeen se siirtää merkityksellistä ainesta takaisin kuorikerrokseen tavallaan jatkomuokattavaksi.

    Vilkeunen aikana erityisen aktiivinen on otsalohko, joka tavallaan ”jaottelee aineksen oikeisiin kestokansioihin”. Onkin havaittu, että asioiden kiihkeä pänttääminen, lisää vilkeunen suhteellista määrää.

Sigmund Freudin ajatukset perustana unien tieteellisille selityksille

Saksalainen psykiatri Sigmund Freud oli ensimmäisiä nykyaikaisia tutkijoita, joka noin sata vuotta sitten pyrki riisumaan unet mystiikan kaavusta. Hän näki unet ennen kaikkea tiedostamattomaan painuneiden kokemusten ilmentyminä, joissa erityisen tärkeä ajanjakso on ihmisen lapsuus. Unien sanomaa hän myös käytti potilaitaan hoitavan psykoanalyysin apuna.

    Freudin käsitysten ja aivotutkimusten pohjalta unitutkijat ovat kehitelleet unta koskevia tulkintoja ja teorioita. Niiden mukaan unet ovat arkisten taitojen harjoittelua ja heijastelevat elettyä elämää, sen pelkoja ja toiveita. Unessa muistiaineksesta kumpuaa nykykokemusten sekaan lyhyitä pätkiä erilaisia elementtejä, kuten ihmisiä ja paikkoja eri ajoilta ilman mitään loogista järjestystä. Siten unessa voivat tiedostamattomassa muistiaineksessa piilevät pelot ja toiveet saada uusia sisältöjä ja muotoja. Koetut tapahtumat toistuvat unissa usein verhoutuneena uudenlaisiksi mielikuviksi. Etenkin tällaisista naamioituneista unista, symbolisista unista, voivat nykyaikaiset ”unienselittäjät” eli psykologit ja psykiatrit saada vihjeitä ihmisen psyykkisestä tilasta.

   

Painajaisunet

Koska unet sisältävät elämänkokemuksia erilaisine tunnetiloineen, erityisesti reaalimaailman pelottavat kokemukset ilmenevät myös ahdistavina painajaisunina. Lapsilla niitä esiintyy enemmän ja ne kumpuavat pajojen kokemusten aikaansaamasta turvattomuuden tunteesta, jota lisäävät etenkin ennen nukahtamista koetut jännittävät TV-ohjelmat ja perheen sisäiset ristiriidat. Voin sanoa, että omassa elämässäni pienenä kokemani sodan kauhut venäläisten hyökkäysrintaman edetessä kymmenen kilometrin päähän kotipihastamme toistuivat aina silloin tällöin painajaisina keski-ikään asti. Enkä vieläkään halua katsella Suomen sodista filmattuja elokuvia.

Unikauhukohtaukset

Noin kolmella prosentilla suomalaisista lapsista esiintyy painajaisia voimakkaampia, ns. unikauhukohtauksia. Niiden aikana lapsi itkee sydäntä särkevästi, nousee istumaan ja huutaa äitiä tai muuta hoitajaa. Lapsi on kuitenkin niin syvässä unessa, ettei reagoi häntä tyynnyttelevään aikuiseen. Pienokainen rauhoittuu yleensä jonkin ajan kuluessa heräämättä ja jatkaa nukkumistaan. Koska nämä kohtaukset esiintyvät syväunen loppuvaiheessa tai siirtymävaiheessa, herääminen on tällöin hyvin paljon vaikeampaa kuin herääminen normaalista uneksumisesta vilkeunen aikana.

    Kauhukohtaukset ilmenevät erityisesti herkillä lapsilla hyljätyksi tulemisen tunteesta ja yleensäkin päivällä koettujen pelottavien kokemusten jälkeen. Turvallisessa ympäristössä unikauhukokemukset häviävät yleensä itsestään ennen kouluikää.

Unissa puhuminen

On melko tavallista, että unen aikana esiintyy unissa puhumista. Se liittyy vilkeunen aikaiseen unennäköön. Puhe on yleensä muminaa, josta saattaa erottua sanoja ja joskus lyhyitä lauseitakin. Unissa puhuminen osoittaa, että normaali liikehermojen toiminnan esto aivoissa ei ole aina täydellistä.

Unihalvaus

Monilla ihmisillä on kokemuksia tietoisuuden sammumisen hetkellä esiintyvästä unihalvauksesta. Se on siis nukahtamisvaiheen tavallisuudesta poikkeava unitila, jonka aikana ihminen tajuaa vielä hämärästi ympäristön, mutta ei pysty liikahtamaankaan. Tässä tilassa tietoisuuden sammumisen ja liikkeiden estomekanismit ovat jotenkin joutuneet epätahtiin.

    Unihalvaus voi esiintyä myös heräämisvaiheessa, jolloin tajunta alkaa palata ennen liikkeiden estomekanismien poiskytkeytymistä. Koska liikuntakyky on estynyt, tilanne koetaan yleensä pelottavana, mahdollisesti oikeana halvauksena, josta yritetään väkisin pyristellä liikkeelle. Vaikka tässä tilassa unimaailma ja todellisuus ovat sekoittuneena, ihminen uskoo helposti kokemansa tilanteen todelliseksi. Unitutkijoiden mukaan monet totena pidetyt yliluonnolliset näyt ja ilmestykset sekä esimerkiksi ufokokemukset voisivat saada tämän kautta psykologisen selityksensä.

Unissakävely

Noin kymmenellä prosentilla suomalaisista esiintyy nukkumisen aikana unissa kävelyä. Se on yleisintä lapsuusiässä ja yleisempää miehillä kuin naisilla ja taipumus unissakävelyyn näyttää periytyvän. Näyttää siltä, että ahdistavat kokemukset lisäävät unissakävelyn mahdollisuutta seuraavana yönä.

Myös unissakävelyn on todettu esiintyvän syväunen ja vilkeunen rajakohdassa, jossa liikkeiden esto on ilmeisesti vajavaista. Yleensä unissakävelijä askaroi nukkumispaikan vieressä silmät avoimena, mutta havaintokenttä on hyvin suppea, joten hän voi satuttaa itsensä kompastelemalla. Tehoavaa hoitoa tämän taipumuksen hillitsemiseksi ei toistaiseksi ole keksitty.  

Toivotan hyviä unia lukijoilleni ilman painajaisia.

”Mikä päevällä peässä, sitä yöllä unissa.”

(rautavaaralainen sanonta)