UNET MENETTÄMÄSSÄ MYSTISYYTTÄÄN: OSA I

Uskomuksissa unimaailma saavutti yhteyden yliluonnolliseen

Siinä vaiheessa kun unitilasta saatiin havaintoja vain unennäköä koskevista kertomuksista, se oli helppo kuvitella tilaksi, jonka kautta henkiolennot antoivat vihjeitä ja ohjeita yksilön elämää varten. Unet olivat kuitenkin vaikeasti tulkittavia, hämmentäviä, joten avuksi haettiin unien tulkitsijoita, henkimaailman tuntijoita, oraakkeleja, profeettoja jne.  Myöhemmin kirjoitettiin myös unienselitysoppaita. Unenkaltaista tilaa tavoiteltiin myös erilaisten huumaavien aineiden avulla, joita asiaan vihkiytyneet shamaanit ja poppamiehet sekä myöhemmin myös uskonnollisia seremonioita ohjaavat henkilöt käyttivät hyväkseen.

Unitila ei ole yksin ihmisen ominaisuus

Kun aivotutkimuksin kyettiin tukimaan unenaikaisia muutoksia aivojen sähköisessä toiminnassa, havaittiin että ilmeisesti kaikki eläimet nukkuvat, ja ainakin nisäkkäät ja linnut sekä ilmeisesti jossain määrin myös matelijat näkevät nukkuessaan unia. Lisäksi geenitutkimuksin on havaittu, että jopa kärpäsellä ja meillä on useita samoja geenejä ohjaamassa nukkumiseen liittyviä toimintoja.

Ihminen nukkuu kolmasosan elämästään

Ainakin nisäkkäillä unen määrä näyttää olevan kääntäen verrannollinen eläimen kokoon. Esimerkiksi norsu tarvitsee unta keskimäärin noin 4, ihminen 8, koira 10 ja kissa 12 tuntia vuorokaudessa. Tämä viittaisi siihen, että pienillä, kiihkeän aineenvaihdunnan omaavilla nisäkkäillä syntyy valveillaolon aikana enemmän tekijöitä, joiden haitat täytyy korjata unen aikana.

    Lapset nukkuvat aluksi suurimman osan vuorokautta heräillen vain välillä syömään. Murrosiässä nukkumisaika ”aikuistuu” siis noin 8 tunniksi. Aikaisemmin ajateltiin, että vanhukset tarvitsevat vähemmän unta, koska he heräävät usein varhain. Nykyään on todettu, että he tarvitsisivat vähintään saman määrän unta kuin aikaisemminkin, mutta eivät siihen esimerkiksi kipujen vuoksi aina kykene.

    Optimaalinen nukkumisaika vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. Jotkut tarvitsevat vähintään 10 tuntia, mutta on myös ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen 5-6 tunnilla yössä; viimeksi mainitusta klassinen esimerkki on Napoleon. Näiden hyvin lyhyttä yöunta nukkuvien tiedetään pääsevän tavallista nopeammin syvään uneen. Lisäksi he ottavat pitkin päivää muutamia sekunteja kestäviä ns. mikrounina. Unen tarve vaihtelee myös samalla yksilöllä mm. elämän rasittavuuden mukaan.

Nukkumisajasta enin osa on perusunta

Aivosähkökäyrä (EEG, electroenkefalogrammi) osoittaa, että aivojen valvetilan nopearytminen, tiheäpiikkinen sähköinen aivokäyrä muuttuu unitilan alkaessa vähitellen aaltomaiseksi. Kun nukkuja vaipuu syvään uniitilaan,  EEG-aallot (delta-aallot) ovat hitaimmillaan. Kokonaisuudessaan tätä syvenevää ja lopulta syvää univaihetta nimitetään perusuneksi eli ortouneksi tai nonREM-uneksi. Siinä erottuu neljä syvyysastetta, joista kahta viimeistä syvyysastetta kutsutaan nimellä syväuni tai hidasuni.

Muu osa unesta on vilkeunta.

Nukahtamisajasta laskettuna perusuni kestää aikuisella yleensä tunnin verran, jonka jälkeen unitila muuttuu aivan toisenlaiseksi. Syvän unen loppuvaiheessa EEG muuttuu takaisin epäsäännölliseksi, tiheäpiikkiseksi, valvetilaa muistuttavaksi käyräksi. Heräämisestä ei kuitenkaan ole kysymys. Tätä unitilaa kutsutaan paradoksaaliseksi uneksi tai parauneksi ta REM-uneksi (rapid eye movements). Suomenkieliseksi nimeksi on vakiintunut kuvaava nimi vilkeuni. Kaikki nimet viittaavat oikeastaan samaan asiaan eli nopeisiin silmänliikkeisiin, jotka ilmentävät tätä univaihetta. Vilkeunta kestää 15-30 min ja se on unennäkövaihetta, jonka aikana silmät ikään kuin katselisivat ympäristöään. Kyllähän ne oikeastaan katselevatkin, mutta vain unimaailman tapahtumia.

Perusuni ja vilkeuni muodostavat unisyklin

Perusuni ja vilkeuni muodostavat yhdessä unisyklin, jonka pituus aikuisella vaihtelee noin tunnista puoleentoista tuntiin. Yöhön näitä unisyklejä mahtuu normaalisti 4-7.

    Unisyklin pituus vaihtelee yksilöllisesti, mutta myös yksilöiden välillä; mm. jokaisella unisykli lyhenee aamua kohti. Toisaalta jokaisessa unisyklissä perusunen määrä on enimmillään iltayöstä.

    Aikuisen yöunesta perusunta on siis noin kolme neljäsosaa ja loput vilkeunta. Varhaisessa lapsuudessa pääosa unesta on kuitenkin vilkeunta eli lapsi näkee runsaasti unia. Ikääntyessä syvän unen suhteellinen määrä yleensä vähenee.  

   

Unisykli näkyy silmänliikkeiden lisäksi myös muissa lihaksissa

Perusunen aikana lihakset rentoutuvat lähes kauttaaltaan.  Asento ja niskalihakset kuitenkin vähemmän niin, että se mahdollistaa torkut myös istualtaan.

   Vilkeunen alkaessa lihakset relaksoituvat täysin. Siksi siinä vaiheessa istujan pää alkaa nuokkua ja putoilla, mikä katkoo istujan unta vähän väliä. Lihasten toimimattomuus on tärkeää, sillä se estää unennäkijää hiippailemasta todellisuudessa unimaisemien mukaan.       

     Joillain henkilöillä on taipumus puhua ja jopa kävellä unissaan. Se näyttää olevan mahdollista vilkeunen aikana yleensä juuri vilkeunen alkuvaiheessa. Se todistaa, että puheessa tarvittavan lihastoiminnan esto voi joskus siinä vaiheessa olla vielä vajavaista, ts. ikään kuin jälkijunassa.  

Unien näkeminen mahdollista myös perusunen aikana

    Kun vilkeunen toiminta opittiin tuntemaan, uskottiin, että unia voidaan nähdä vain sen aikana. Myöhemmin on osoitettu, että lyhyitä unijaksoja saattaa esiintyä myös perusunen syvenevässä vaiheessa. Tässä vaiheessa silmänliikkeitä ei esiinny, ja sen vaiheen unet ovatkin enemmän sanallisia kuin kuvallisia.

Ihminen muistaa unia yleensä huonosti

Vaikka jokainen näkee unia keskimäärin noin puolitoista tuntia yössä, monet väittävät, etteivät näe unia lainkaan. Jotta muistaisi uniaan, nukkujan onkin herättävä tai hänet on herätettävä vilkeunen aikana tai heti sen lopussa. Herääminen käykin helpoimmin juuri heti vilkeunijakson jälkeen, jossa vaiheessa juuri herkkäuniset havahtuvat ja muistavatkin uniaan. Unikuvat on kuitenkin heti painettava mieleen tai merkittävä muistiin, jotta ne taltioituisivat. Koska kauhukokemukset painajaisunissa herättävät yleensä nukkujan, ne jäävät myös parhaiten muistiin.

Unen täydelliseen puutteeseen kuolee

Nukkuminen kaikkine vaiheineen on elintärkeä. Ainakin linnut ja nisäkkäät kuolevat unen puutteeseen muutamassa viikossa; esimerkiksi jos rotta ei pääse lainkaan nukkumaan, se kuolee unenpuutteeseen noin kuukaudessa. Ilmeisesti kysymyksessä on ainakin osittain stressiuupumukseen verrattavat reaktiot.

     Ihmisen unenpuute näkyy jo yhden täysin valvotun yön jälkeen. Monet tuntevat sen haittaavan toimintaa yhtä paljon kuin yhden promillen humalatila. Unenpuutteen pitkittyessä kärsii erityisesti henkinen suorituskyky.

     Valvotuissa olosuhteissa vapaaehtoiset valvojat ovat yleensä pysyneet valveilla kokonaisen viikon, jopa ylikin. Ennätys lienee edelleen nuorella miehellä yli kymmenen vuoden takaa. Hän pystyi koetilanteessa valvomaan 11 vuorokautta.     Valvomisen jälkeen pari pitkää yöunta palauttaa ihmisen lähelle normaalitilaa.

    Aina silloin tällöin ilmestyy julkisuuteen myös ”fakiireja”, jotka väittävät valvovansa edellä mainittua paljonkin pitempään. Kontrolloimattomissa kokeissa näin voikin olla, mutta ennätykset on jätettävä omaan arvoonsa, sillä täydellistä nukkumattomuutta on itse vaikea arvioida.

Unen aikana aivot ”latautuvat”ja koko keho toimii säästöliekillä

Unenaikaisista fysiologisista ja biokemiallisista toiminnoista on laajalti tutkimustietoa, joista tässä tiivistän asiat vain muutamaan virkkeeseen.

    Aivojen energiankäyttö on muihin elimiin verrattuna moninkertainen. Siksi on ajateltu, että nukkumisen aikana erityisesti aivot saavat tilaisuuden täydentää huvenneita energiavarastojaan. Onkin havaittu, että aivojen sokerivarasto glykogeenin muodossa lisääntyy unen aikana.

    Toinen järjestelmä, jossa voitaisiin tarvita palautumista unen aikana, on aivojen hermoimpulsseja solusta toiseen siirtävien välittäjäaineiden toiminta. Erityisesti adenosiinia kertyy aivosoluihin päivän mittaan, mikä aiheuttaa väsymisen tunteen. Vastaavasti tämän aineen määrä soluissa laskee aamua kohti, kun siitä syntyy solujen tärkeää energialähdettä adenosiinitrifosfaattia.

     Nukkumisen kolmas aineenvaihduntaan liittyvä merkitys voisi olla unen aikana kertyneiden kuona-aineiden poistaminen.

     Koko kehon tasolla nukkumisen ja valvetilan rytmi ohjaa kaikkea muutakin toimintaa.

Unen ehkä tärkein tehtävä lienee kuitenkin valveilla saadun informaation järjestely

Ihmisen aivot ovat…

Huh, tästä alkaa tulla jo liian pitkä tarina yhdeksi kerraksi, joten tätä ja vähän muutakin unesta ajattelin käsitellä samalla otsikolla osassa II.

Ihmeellisesti olette kuitenkin jaksaneet käydä katsomassa kirjoituksiani, mikä on tietenkin hauskaa. Toivotan lykkyä ja iloista kevätmieltä teille kaikille.

Laajemmin aiheesta on kirjassani Jatkuvan onnentunteen harha, jota on saatavana tilaamalla netistä tai kirjakaupoista.

Vanhankansan hyviin viisauksiin kuuluu seuraavakin sanonta:

Joka uniin uskoo, se varjoonsa lankee.