JATKUVAN ONNENTUNTEEN HARHA OSA 2

6. 1. 2016

JATKUVAN ONNENTUNTEEN HARHA OSA 2

Tunteiden säätelyssä jylläävät monet kemialliset yhdisteet

Nykykäsityksen mukaan ihmisen tunnereaktiot edellyttävät aivosolujen biokemiallisten reaktioiden tasapainoista toimintaa erityisesti hermosolujen välisissä liitoksissa, synapseissa. Tunteita säätelevien aivoalueiden liitoksissa tunteiden tuottamiseen osallistuvia välittäjäaineita, ovat etenkin dopamiini ja serotoniini sekä ns, sisäiset morfiinit, endorfiinit. Myös jotkin hormonit voivat vaikuttaa jossain määrin aivosolujen toimintaan. Tällaisia ovat etenkin aivolisäkkeen muutamat hormonit sekä sukupuolihormonit, jotka muokkaavat aivotoimintaa voimakkaimmin sikiökautena ja murrosiässä.

    Dopamiinin on todettu vaikuttavan aivoissa mm. motivaation ja palkitsevuuden tunteiden säätelyyn; serotoniini on tuottamassa mielihyvän, rentouden ja tyytyväisyyden tunteita. Endorfiinit vähentävät kivuntunnetta ja antavat voimakasta mielihyvää morfiinin tavoin.

Ihmisen hyvänolontunne pääsee vallalle vain, jos em. välittäjäaineiden ja hormonien synty ja toiminta ovat normaalilla tasolla. Kun ajatellaan tätä suunnattoman monimutkaista kymmenien miljardien aivosolujen ja biljoonien hermoratojen ja synapsiliitosten vyyhtiä, voi ymmärtää, että tunne-elämä ei voi olla stabiili kiveen hakattu tila. Sen herkät järjestelmät muuttuvatkin jatkuvasti sekä sisäisten reaktioiden että erilaisten ulkoisten ärsykkeiden mukaan.

Oikeat ympäristövirikkeet oikeaan aikaan

Lapsen tunne-elämää säätelevät aivoalueet kehittyvät tasapainoisiksi vain hyväksyvässä ja rakastavassa suhteessa läheisiin ihmisiin, ennen kaikkea äitiin. Pahat järkyttävät kokemukset lapsuudessa näkyvät jopa koko elämän ajan häiriöinä paitsi tunne-elämässä myös niitä säätelevissä aivojen rakenteissa ja biokemiassa. Rakkautta on vaikea antaa, ellei sitä ole itse saanut.

    Kuitenkaan hyväkään lapsuus ei välttämättä estä myöhempien järkyttävien kokemusten tuottamia pahoja vaurioita tunne-elämässä. Se näkyy jopa aivorakenteiden muuttumisena, kuten on todettu esimerkiksi sadasta palaavilla miehillä.

Onnentunnetta kemikaaleista

Koska aivotoiminnassa toimivat erilaiset kemialliset aineet, on ymmärrettävää, että niihin voidaan vaikuttaa myös erilaisilla kemikaaleilla, joita ihminen työntää itseensä. Todennäköisesti jo kymmenien vuosituhansien ajan ihmiskunta onkin halunnut käyttää mielialansa parantamiseen erilaisia sieni- kasvi ja eläinperäisiä aineita. Kansanlääkityksessä niitä on käytetty rohtoina, uskonnollisissa menoissa saavuttamaan henkien maailma sekä arkielämässä helpottamaan elämän rasittavuutta ja ankeutta ja tuomaan tilalle juhlamieltä. Sama käyttö jatkuu edelleen nautintoaineiden ja huumeiden käyttönä, johon kemianteollisuus on tuonut oman lisänsä.

    Päihteet ja huumausaineet vaikuttavat psyykkisiin toimintoihin muuntamalla aistimusten toimintaa, tunteita ja tajunnan tasoa. Useimmat myös poistavat kipua. Vaikutukset vaihtelevat kuitenkin monin eri tavoin riippuen aineen luonteesta, määrästä sekä henkilön psykofyysisestä tilasta; esimerkiksi alkoholi voimistaa yleensä sitä tunnetta, mikä on vallalla juomisen alkaessa; rähinämieliala ei muutu iloksi, vaan ehkä lyhyen hetken helpotuksen jälkeen alkaa vain lisääntyä.

    Huume tai hermolääke muuttaa jokin välittäjäaineen toimintaa ja sen mukaan vaikutus voi olla esimerkiksi rauhoittava tai piristävä tai kipua poistava. Vaikutus voi ilmetä myös harha-aistimuksina ja vääristyneenä maailmankuvana, joka muistuttaa mielisairauden kohtausta.

Jotkut aineet, kuten LSD, ovatkin saaneet monen herkän ihmisen mielen lopullisesti sekoamaan jopa yhden kokeilun jälkeen.

 Oman alueensa mielihyvää tuottavien aineiden joukossa ovat olleet seksuaalista halua ja kyvykkyyttä parantavat aineet. Eniten on tähän asti käytetty erilaisia yrttejä, sieniä ja voimakkaiden eläinurosten sarvista, kiveksistä tai muistakin elimistä valmistettuja jauheita ym. Niihin verhottu mystikka on voinut auttaa plasebon tavoin. Muuten ainakin ko. eläintuotteet ovat tehottomia, mutta uskomusten takia esimerkiksi sarvikuonot ja norsut olisivat ilman suojelua metsästetty jo tähän mennessä sukupuuttoon.  

Lääketeollisuus on tullut tässä apuun, kun on pystytty kehittämään valmisteita, jotka todella auttavat parantamalla ko. elinten verenkiertoa. Lupaavia tuloksia on saavutettu aivan viime aikoina myös aivotoimintaan vaikuttavilla aineilla. kuten melanotaanilla (melanotan).  Sillä on todettu monenlaisia vaikutuksia. Paitsi että se tehostaa ihon ruskettumista, se edistää ainakin miehillä seksuaalista kiihottumista. Lisäksi se hillitsee ruokahalua. Melanotaania koskevat tutkimukset ovat vielä keskeneräisiä, joten sillä ei ole lääkestatusta. Siitä huolimatta sitä kaupataan jo kovasti internetissä.  

Kemikaaleilla saavutettu onnentunne kestää vain hetken

Elintoiminnoille on ominaista pyrkimys palata takaisin perustasolle ja usein vielä vastavaikutuksen kautta eli ”itku pitkästä ilosta”.  Niin myös ulkoisesta kemikaalista saatu hurmio menee ohitse ja vaihtuu syväksi alakuloksi, kun aine muuntuu tai poistuu elimistöstä.

Jatkuvasti käytettynä päihdyttävä aine vahingoittaa elimistöä monella tavalla, etenkin kun henkilö tottuu aineeseen ja annosta on nostettava entisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Samalla syntyy riippuvuus aineeseen ja vieroitusoireita, jos käyttö lopetetaan kerralla. Niiltä voi suurimmaksi osaksi välttyä vain, jos lopettaminen tapahtuu vähitellen tai korvaamalla käytetty aine vähemmän haitallisella sukulaisaineella.  

     Onneksi aivomme saadaan tuottamaan onnentunteita ilman vieraita kemikaalejakin. Niistä kirjoittelen joskus toiste.

Tänään Kolmen kuninkaan päivänä 6. tammikuuta päivän pitenemisen jo hullukin huomaa.

Oikein hyvää vuoden jatkoa lukijoilleni!

P.S. Pitäiisikö uskoa Frank Hubbrdia, joka sanoo:

”Älä koskaan selitä. Ystäväsi eivät sitä kaipaa ja vihollisesi eivät sitä usko.”

JATKUVAN ONNENTUNTEEN HARHA

RAUNO TIRRI: 17. 12. 2015

Kirjoittelenpa näin alkuun katkelmia kirjastani Jatkuvan onnentunteen harha:

Kyselytutkimusten mukaan ihmisten erot onnellisuudessa ei näytä riippuvan kovinkaan paljon varallisuudesta. Kyselytutkimukset osoittavat, että lähes kaikissa Euroopan maissa onnellisuusprosentit ovat siellä 80 -90 välillä. Toisaalta rikkaimpien ja köyhimpien ihmisten välillä on vain vähäinen ero ja hiljattain julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan Suomi oli tässä vertailussa tasa-arvoisin.  

Kyselystä voitiin myös päätellä, että ne jotka kiivaimmin tavoittelevat rikkautta, ovat varallisuustasosta riippumatta tavallista tyytymättömimpiä. Erityisesti se ilmenee silloin kun varallisuuden kasvu pysähtyy tai lähtee laskuun. Toisaalta onnettomimmat ihmiset löytyvät kyllä niiden köyhien joukosta, jotka tuntevat syrjäytyneen osattomiksi yhteisen kakun jaossa.

Kysymys on kuitenkin nimenomaan suhteellisesta köyhyydestä. Kun on verrattu sodanjälkeisen ajan ihmisten onnellisuutta nykypäivän ihmisiin verrattuna, selvää eroa eri aikoina elävien ihmisten onnellisuudessa ei ole, vaikka yleinen elintaso on 70 vuodessa noussut moninkertaisesti. Yllättävää on ollut huomata, että itsemurhia tehtiin sota-ajan jälkeen suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin nykyään, minkä on tulkittu johtuvan sen ajan kiinteämmästä perherakenteesta ja yhteisöllisyydestä yleisemminkin.  

Näyttää siis siltä, että vaikka hyvästä jatkuvasta taloudellisesta kasvusta on tehty kaiken kattava päämäärä, sen tuoma lisävauraus ei onnellisuutta takaa. Eikä toisaalta loputon taloudellinen kasvu voi olla mahdollistakaan rajallisessa maailmassamme.

Tärkeintä onnellisuudelle näyttää olevan perusturvallisuus hyvän ympäristön, sosiaalisen elämän sekä terveyden tuomana.

Onnentunteet viriävät ennen kaikkea hyvistä ihmissuhteista.

Tässä alkaneessa kansainvaelluksessa on voitu konkreettisesti nähdä, kuinka häiriö yhteisön hyväksymässä kulttuurin ja tapojen arvomaailmassa hämmentää ja jopa pelottaa ihmisten mieltä. Primitiivisissä yhteisöissä vieraan pelko on ollut luontaista yhteisöä turvaava tekijänä. Vasta kun on nähhty, ettei vieraasta ole vaaraa, vaan päinvastoin jotain hyötyä, hänet on voitu hyväksyä elämään yhteisössä ja vähitellen parantamaan asemaansa sen jäsenenä.  Vielä nykyäänkin vieraiden pelko häipyy vasta kun heidät opitaan tuntemaan ja saatu kunnioittamaan uuden yhteisön sääntöjä. Kun ajatellaan tätä hetkeä, niin on voitu jo nähdä, että kotouttamisella on kiire, ettei syrjäytymiskehitys ehdi edelle.

Hyvät ihmissuhteet näkyvät asukkaiden parempana terveydentilana ja jopa pidentyneenä elinikänä. Esimerkiksi tilastoissa näkyvä suomenruotsalaisten pitempi elinikä voidaan parhaiten selittää johtuvaksi heidän vilkkaammasta harrastus ja kulttuuritoiminnasta ja siitä syntyvästä luottamuksesta ja avunannosta toisilleen eli hyvästä yhteisöllisyydestä. ” Ja må han leva, ja må han leva uti hundrade år…”

Ihmisen kaikkinainen toiminta osoittaa, että hän on perusluonteeltaan sosiaalinen. Ihminen syntyy täysin avuttomana, muihin kädellisiin verrattuna oikeastaan ennen aikojaan. Pitkä kehitysaika on tärkeä, sillä se takaa pitkän oppimisajan. Toisaalta suurempi pää ei mahtuisi synnytyskanavastakaan.

Ihmisellä on runsaasti sosiaalisia ominaisuuksia, joista osa on vanhoja, kaikille kädellisillä esiintyviä ominaispiirteitä. Esimerkiksi kasvojen monivivahteinen elekieli ilmeineen, itkuineen, hymyineen ja nauruineen ovat nähtävissä jo simpansseilla, joskin heikompana ja vaikeina ihmisen tulkittaviksi.  Näissä tärkeinä ovat myös erilaiset uhkaus- ja lepytyseleet, joiden avulla torjutaan fyysistä väkivaltaa.

Ihminen on alkuaan pienryhmän ja hierarkkisen järjestelmän jäsen. Se on muodostunut suurperheestä ja heimosta. Monet etologit ovat sitä mieltä, että tämä ilmenee vielä nykyihmiselläkin ystävien lukumäärässä. Näyttää siltä, että ihmisen sosiaalisia perustarpeita ylläpitämään riittää yleensä melko pieni ystävien joukko ja yksinäisyyttä torjumaan riittää usein vain muutama hyvä ystävä. muut ovat turvaverkkoa täydentäviä  jäseniä, jotka eivät helposti saavuta läheisen asemaa. He ovat kuitenkin tärkeitä suurheimon ja kansakunnan jäseninä ja siten tarpeellisen ryhmäidentiteetin muodostajana ja yhteisten pyrkimysten toteuttajina.

Erilaisuuden hyväksyminen onkin vaatinut pitkäaikaista ihmisen älyllistä sekä korkean tason henkistä ja yhteisöllistä kehittymistä, mikä on kuitenkin vielä pahasti kesken. Aivojen rakenteessa jo tähänastinen kehitys näkyy etuaivolohkojen moninkertaisena laajuutena muihin kädellisiin verrattuna, mutta primitiivisen käyttäytymisen hillitseminen on silti vaikeaa 

OVATKO TEINI-IKÄISET AIKUISIA?

Päivän kysymys: OVATKO TEINI-IKÄISET AIKUISIA?

Sylvesterin päivänä 2015

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2016 lukijoilleni !

Aivotutkimus on kehittynyt viime aikoina kovaa vauhtia, jolloin on selvinnyt, että nuorten aivot aikuistuvat vasta noin 25-27 vuoden iässä. Voimakkaimmat muutokset tapahtuvat murrosiässä, mutta erityisesti tunne-elämän kontrollointi kehittyy vielä kauan sen jälkeen.

Jo ennen lapsen kouluikää aivosolujen määrä on saavuttanut huippunsa ja sen jälkeen uusia soluja muodostuu melko vähän ja lähes pelkästään muistia palvelevilla aivoalueilla. Suuria muutoksia tapahtuu sen sijaan aivosolujen yhteyksien uudelleen järjestelyssä. Näin muodostuu runsaasti uusia hermosolujen haaroja ja ennen kaikkea niiden päihin uusia liitoksia eli synapseja, joiden kautta informaatio sähköisten hermoimpulssien jonona pääsee siirtymään solusta toiseen. Entisiä hermoratoja poistuu kääytöstä ja uusia ja uudenlaisia tulee tilalle. Myös osa lapsen aivosoluista kuolee, kun uudet radat korvaavat entisiä.  Nuoren aivoissa tapahtuu siis melkoista myrskyä, mikä ilmenee myös tunne-elämässä ja käytösessä.

Muutokset näkyvät mm. seuraavilla tavoilla:

Biologinen kello jätättää murrosiässä.Vuorokausirytmi muuttuu murrosiässä 1-2 tuntia myöhemmäksi. Nuoresta tulee melko lyhyen ajan kuluessa iltavirkku ja aamuntorkku. Se muutos olisi hyvä ottaa huomioon nuoren koulunkäynnissä.

Nuori ei hallitse tunteitaan, koska epäkypsä etuaivolohko ei kykene hallitsemaan nuoren impulsiiivista "tunneaivo-osaa"; eli limbinen järjestelmä ja etenkin sen mantelitumake toimivat heikkojen ohjaksien varassa. Tästä seuraa, että nuori saa helposti "raivarin" eikä siinä tilanteessa ajattele seurauksia. 

Nuori on levoton. Aivokuoren kehittymättömyydestä seuraa myös levottomuus, kun kokonaisuuksien hallinta on vaikeaa, kuten myös syyseurauksien tajuaminen ja huomioon ottaminen. Keskittyminen johonkin pitemmäksi ajaksi tuottaa vaikeuksia, etenkin jos asia ei kiinnosta ja kosketa.
Tästä seuraa myös se, että nuori ei kykene järjestelmällisyyteen aikuisen tavoin tai ei katso sitä tarpeelliseksi, jolloin esimerkiksi jopa oman huoneen pitäminen järjestyksessä on usein vaikeaa.

 Nuori jää aikuista helpommin "koukkuun" asioihin, jotka tuntuvat hyviltä. Nuorella on pakonomainen tarve mielihyvään. Näin esimerkiksi peliriippuvuus ja huumeriippuvuus kehittyy tavallista helpommin. Nykyään aivot myös totutetaan aikaiisin voimakkaaseen ärsykekenttään, jolloin nuorten on vaikeaa sietää yksitoikkoista arkielämää.


 No niin, mitä tämä kaikki tarkoittaa meille aikuisille. En ole psykologi, mutta isänä ja isoisänä olen huomannut, että nuoria täytyy ymmärtää ja ottaa mukaan elämään mahdollisimman paljon aikuisten kanssa. Heille on syytä asettaa ajoissa rajoja jo pienenä, jolloin lapsi on altis oppimaan ja katsomaan mallia. sillä aivojen myrskyssäkin suotuisat ulkoiset tekijät, ts. hyvä rakastava kasvuympäristä, on tärkeä.

Myös nuoret ovat kuitenkin myös etenkin herkkyydeltään erilaisia, mikä olisi hyvä ottaa huomioon kasvun tukemisessa.

Niinpä - tällaisia ajatuksia tuli mieleen näin uuden vuoden kääntyessä eteemme.
Toivotan kaikille onnellista tulevaisuutta, johon me voimme kukin kohdaltamme voimme vaikuttaa.

"Rakkauden silmissä rokonarvetkin ovat hymykuoppia".
(vanhan kansan viisauksia)

KIRJOITTAJAN ESITTELY

RAUNO TIRRIN TIEDEBLOGI

22. 12. 2015 

Tärkeimpein asioiden näkemiseen eivät riitä silmät, siihen
tarvitaan sydän.

Riemullista joulujuhlaa lukijoille toivottaa
Rauno Suomen Armonlaaksosta


13. 12. 2015

Rauno Tirri

Kun nyt tällä päivämäärällä avaan tämän blogini, tervehdin kaikkia lukijoitani sydämellisesti ja otan ilolla vastaan kommenttinne.

Aluksi lienee paikallaan lyhyt esittely itsestäni.

Olen tehnyt työurani Turun yliopiston biologian laitoksella eläinfysiologian opettajana ja tutkijana. Kotikaupunkini on Naantali.

Toisen urani olen tehnyt yli 15 vuoden eläkkeellä olon aikana uudistamalla Biologian sanakirjaa, jonka sanoja täällä hetkellä siirretään vähitellen nettisanakirjaan tieteen termipankki. Lisäksi olen kirjoittanut tieteellisen kirjan Jatkuvan onnentunteen harha (uudistettu painos 2015), jonka aiheita olen tarkastellut ihmisen fysiologian ja psykologian kannalta. Kirjan aiheita on näkyvillä alempana blogitekstissäni.

   Myöhemmin kiinnostuin myös keskiajan historiasta. Siinä kiinnosti lähinnä sen ajan elämä, sairaudet ja etenkin yrttihoito Naantalin luostarissa. Keskiaikaisen elämän kuvaus sai lopulta romaanin muodon kirjoissani ”Kirjeitä Naantalin luostarista – sisar Kristinan elämä 1441 – 1500”  (julkaisuvuosi 2010) ja ”Johannes – ihmisen ääni Suomen Turusta 1460 – 15536” (julk. 2015).  Niissä pohdin ihmisten uskomuksia, käsityksiä sairauksista sekä selviytymistä nykyajasta poikkeavissa olosuhteissa.

   Lisäksi olen yhdessä vaimoni Seija Tirrin kanssa kääntänyt osan keskiaikaisesta Naantalin luostarin kirjasta nimellä Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.

Tässä vaiheessa joku teistä on ehkä jo alkanut ihmetellä, mitä noin vanha gubbe pystyy enää muistamaan ja mitenkään seuraamaan tieteen saavutuksia. Voin sanoa, että eihän se ole kenellekään helppoa, etenkin kun tutkimus etenee koko ajan kovaa vauhtia. Mutta ”yrittänyttä ei laiteta”.

    Mitä henkiseen kuntooni tulee, minua on onnistanut sikäli, että muistini pelaa ainakin kohtalaisesti ja mielenkiinto tutkittuun tietoon on säilynyt. Toisaalta sisuakin tuntuu riittävän ainakin toistaiseksi pysymään rystyset valkeana mukana ajan kelkassa.

 Kaikesta huolimatta käsitykseni ovat pakostakin koko ajan jäljessä tieteen eturintamasta. Toisaalta se on hyväkin, sillä yksittäisiin tutkimuksiin pitää suhtautua aina niin epäillen, ettei niitä pidä levittää sen alan suppean tutkijapiirin ulkopuolelle. Vasta suurten tutkijajoukkojen päätyessä samaan tulokseen asia alkaa varmistua. Sen vuoksi juuri tutkimuksen eturintamassa tapahtuu eniten väärien tulosten korjaamista uusien menetelmien ja lukuisten uusien tulosten avulla. Siten tiede joutuu korjaamaan koko ajan tuloksiaan.

    Siksi minäkin tyydyn vain erilaisiin tiivistelmiin, joita on netissä, kirjoissa ja tiedelehdissä. Toisaalta minulla on myös pitkä perspektiivi katsoa kauas taaksepäin tieteen saralla.

    Tietenkin tiivistelmäartikkeleissakin on vääriä tulkintoja ja myöhemmin vääräksi osoitettua tietoa, etenkin jos artikkelit eivät ole tutkijoiden omia kirjoituksia, vaan toimittajien kirjoittamia.

Sanotaan, että ihminen ei usko, ennen kuin näkee. Omia ja miksei myös ystävien ja erilaisten TV:stä tuttujen kokemuksia ja mielipiteitä on helpompi pitää totena kuin useinkin vaikeasti käsitettävien tutkijoiden koukeroisten kirjoitusten antamaa tietoa. Tähän vaikuttaa myös se, että media suoltaa helposti keskeneräistä tietoa, etenkin jos jokin uusi yksinäinen tutkimus ei tuekaan aikaisempaa käsitystä. Näin tapahtuu runsaasti etenkin terveyttä ja sairastumisalttiutta koskevassa tiedotuksessa, mikä ymmärrettävästi kovasti hämmentää ihmisiä.

  Lopulta kuitenkin on paljon niitäkin, jotka uskovat tieteelliseen tutkimukseen. Useimpien mielestä se on joka tapauksessa toistaiseksi luotettavin tapa saada uutta tietoa. Vastustus on historian aikana ollut kuitenkin kovaa. Esimerkiksi jo nykyään lähes kaikki uskovat esimerkiksi siihen, että Maa kiertää aurinkoa, eikä päinvastoin, vaikka siltä näyttää. Tosin tämäkin totuus joutui itämään kehdossaan antiikin kreikan ensimmäisistä laskelmista lähes 2000 vuotta. 

Tuntuu siltä, että nykyaikana kaikenlaisen uskomustiedon rehottaessa on erityisen tärkeää saada esille tutkittua tietoa. Vaikka joku voi väittää, että yksi uskomustietolaari se tiedekin on, on siinä kuitenkin itseään korjaava ja siten tietoa varmistava leima, minkä monissa muissa tapauksissa korvaa usko auktoriteetteihin, guruihin. Tieteessä kukaan ei voi olla auktoriteetti, vaan parhaimpienkin tutkijoiden tuloksia voidaan korjailla vielä jopa vuosisatojen jälkeen.

   Tunnustan oman tutkijanurani hyvin vaatimattomaksi, mutta se ei estä yrittämästä löytää edes pieniä mahdollisimman oikean tiedon pisaroita siitä valtavasta tutkimusten merestä, jonka pinta nousee oikean merenpinnan nousun kanssa. Epäilykselle jokainen lukija jättäköön silti sijaa, kuten teen sen omalta kohdaltanikin.

Tässä vaiheessa en osaa vielä sanoa, minkälaisista aiheista tulen kirjoittamaan. Uskonnon ja politiikan aion kuitenkin jättää täydellisesti tarkastelujen ulkopuolelle. ”Kukin tulkoon autuaaksi omalla uskollaan”.

Aluksi ajattelin tarkastella ainakin em. tietokirjassani käsittelemiäni aiheita, kuten

*Hyvä stressi, paha stressi

*Ohjeita stressin hallintaan

*Onko jokainen oman onnensa seppä

*Pelko

* Biorytmit ja uni

* Seksistä tyytyväisyyttä elämään

Vähitellen varmasti myös lukijoiden kommentit tulevat vaikuttamaan blogini aiheisiin.

Pieniä katsauksia aiheisiin yritän kirjoittaa vähintään kerran viikossa.

RAUNO TIRRI: 17. 12. 2015

Kirjoittelenpa näin alkuun katkelmia kirjastani Jatkuvan onnentunteen harha:

Kyselytutkimusten mukaan ihmisten erot onnellisuudessa ei näytä riippuvan kovinkaan paljon varallisuudesta. Kyselytutkimukset osoittavat, että lähes kaikissa Euroopan maissa onnellisuusprosentit ovat siellä 80 -90 välillä. Toisaalta rikkaimpien ja köyhimpien ihmisten välillä on vain vähäinen ero ja hiljattain julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan Suomi oli tässä vertailussa tasa-arvoisin.  

Kyselystä voitiin myös päätellä, että ne jotka kiivaimmin tavoittelevat rikkautta, ovat varallisuustasosta riippumatta tavallista tyytymättömimpiä. Erityisesti se ilmenee silloin kun varallisuuden kasvu pysähtyy tai lähtee laskuun. Toisaalta onnettomimmat ihmiset löytyvät kyllä niiden köyhien joukosta, jotka tuntevat syrjäytyneen osattomiksi yhteisen kakun jaossa.

Kysymys on kuitenkin nimenomaan suhteellisesta köyhyydestä. Kun on verrattu sodanjälkeisen ajan ihmisten onnellisuutta nykypäivän ihmisiin verrattuna, selvää eroa eri aikoina elävien ihmisten onnellisuudessa ei ole, vaikka yleinen elintaso on 70 vuodessa noussut moninkertaisesti. Yllättävää on ollut huomata, että itsemurhia tehtiin sota-ajan jälkeen suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin nykyään, minkä on tulkittu johtuvan sen ajan kiinteämmästä perherakenteesta ja yhteisöllisyydestä yleisemminkin.  

Näyttää siis siltä, että vaikka hyvästä jatkuvasta taloudellisesta kasvusta on tehty kaiken kattava päämäärä, sen tuoma lisävauraus ei onnellisuutta takaa. Eikä toisaalta loputon taloudellinen kasvu voi olla mahdollistakaan rajallisessa maailmassamme.

Tärkeintä onnellisuudelle näyttää olevan perusturvallisuus hyvän ympäristön, sosiaalisen elämän sekä terveyden tuomana.

Onnentunteet viriävät ennen kaikkea hyvistä ihmissuhteista.

Tässä alkaneessa kansainvaelluksessa on voitu konkreettisesti nähdä, kuinka häiriö yhteisön hyväksymässä kulttuurin ja tapojen arvomaailmassa hämmentää ja jopa pelottaa ihmisten mieltä. Primitiivisissä yhteisöissä vieraan pelko on ollut luontaista yhteisöä turvaava tekijänä. Vasta kun on nähhty, ettei vieraasta ole vaaraa, vaan päinvastoin jotain hyötyä, hänet on voitu hyväksyä elämään yhteisössä ja vähitellen parantamaan asemaansa sen jäsenenä.  Vielä nykyäänkin vieraiden pelko häipyy vasta kun heidät opitaan tuntemaan ja saatu kunnioittamaan uuden yhteisön sääntöjä. Kun ajatellaan tätä hetkeä, niin on voitu jo nähdä, että kotouttamisella on kiire, ettei syrjäytymiskehitys ehdi edelle.

Hyvät ihmissuhteet näkyvät asukkaiden parempana terveydentilana ja jopa pidentyneenä elinikänä. Esimerkiksi tilastoissa näkyvä suomenruotsalaisten pitempi elinikä voidaan parhaiten selittää johtuvaksi heidän vilkkaammasta harrastus ja kulttuuritoiminnasta ja siitä syntyvästä luottamuksesta ja avunannosta toisilleen eli hyvästä yhteisöllisyydestä. ” Ja må han leva, ja må han leva uti hundrade år…”

Ihmisen kaikkinainen toiminta osoittaa, että hän on perusluonteeltaan sosiaalinen. Ihminen syntyy täysin avuttomana, muihin kädellisiin verrattuna oikeastaan ennen aikojaan. Pitkä kehitysaika on tärkeä, sillä se takaa pitkän oppimisajan. Toisaalta suurempi pää ei mahtuisi synnytyskanavastakaan.

Ihmisellä on runsaasti sosiaalisia ominaisuuksia, joista osa on vanhoja, kaikille kädellisillä esiintyviä ominaispiirteitä. Esimerkiksi kasvojen monivivahteinen elekieli ilmeineen, itkuineen, hymyineen ja nauruineen ovat nähtävissä jo simpansseilla, joskin heikompana ja vaikeina ihmisen tulkittaviksi.  Näissä tärkeinä ovat myös erilaiset uhkaus- ja lepytyseleet, joiden avulla torjutaan fyysistä väkivaltaa.

Ihminen on alkuaan pienryhmän ja hierarkkisen järjestelmän jäsen. Se on muodostunut suurperheestä ja heimosta. Monet etologit ovat sitä mieltä, että tämä ilmenee vielä nykyihmiselläkin ystävien lukumäärässä. Näyttää siltä, että ihmisen sosiaalisia perustarpeita ylläpitämään riittää yleensä melko pieni ystävien joukko ja yksinäisyyttä torjumaan riittää usein vain muutama hyvä ystävä. muut ovat turvaverkkoa täydentäviä  jäseniä, jotka eivät helposti saavuta läheisen asemaa. He ovat kuitenkin tärkeitä suurheimon ja kansakunnan jäseninä ja siten tarpeellisen ryhmäidentiteetin muodostajana ja yhteisten pyrkimysten toteuttajina.

Erilaisuuden hyväksyminen onkin vaatinut pitkäaikaista ihmisen älyllistä sekä korkean tason henkistä ja yhteisöllistä kehittymistä, mikä on kuitenkin vielä pahasti kesken. Aivojen rakenteessa jo tähänastinen kehitys näkyy etuaivolohkojen moninkertaisena laajuutena muihin kädellisiin verrattuna, mutta primitiivisen käyttäytymisen hillitseminen on silti vaikeaa                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   .