Blogi 7/17
HERMOSTOLLINEN ERITYISHERKKYYS - IHMISEN RIEMU VAI RIESA
Ilmeisesti kautta aikojen on
huomattu, että ihmiset poikkeavat melkoisesti toisistaan paitsi
ruumiinrakenteeltaan myös hermostoltaan, mikä näkyy selvästi kunkin yksilön persoonallisessa
käyttäytymisessä.
Usein on aikuisten kesken huomauteltu, että
onpa tuo lapsi arka, ujo, pelokas, muiden leikeistä vetäytyvä tai, onpa lapsi
rohkea, temperamenttinen tai raju. Nyt tiedetään, että luonteenpiirteet ovat
osittain synnynnäisiä, osittain kasvuympäristön muovaamia ja että ne saattavat aikuistumisen
myötä säilyä, peittyä tai jopa korostua.
Varmasti kaikkina aikoina
vanhemmat ovat myös huomanneet, että joku lapsi aristelee ja säikkyy erityisen
herkästi äkillisiä uusia tilanteita, vieraita ääniä, eläimiä, ihmisiä jne.
Tällaista lasta on moitittu helposti esimerkiksi yliherkäksi itkupilliksi, josta
arkuus pitää karsia vain kovalla kurilla ja karaisulla.
Erityisherkkä persoonallisuus tutkimuksen kohteena
Viime aikoina on otettu käyttöön
uusi termi, erityisherkkyys, jolla mielestäni kuvataan juuri em. yliherkkää
henkilöä. Ilmeisesti nykyisen
elämänmenon stressaavuuden vuoksi sekä uusien kasvatusmenetelmien kehittelyn
mukana asia on tullut vähitellen suuren mielenkiinnon kohteeksi. Uutta intoa asiaan on tuonut etenkin amerikkalainen
tutkija, psykologi Elaine N. Aron, joka
1990-luvun alkupuolella julkaisi teoksen The highly sensitive person. Kirjasta tuli suuri menestysteos, joka on jo käännetty
17 kielelle, suomeksi nimellä Erityisherkkä ihminen. Kirjan julkaisemisen jälkeen tutkija on
kirjoittanut viisi muuta teosta samasta aiheesta. Teoksissa käsitellään mm.
erityisherkän lapsen kasvatusta, erityisherkän aikuisen rakkauselämää ja herkkyyden
hallintaa. Aron on keskittynyt tutkimuksissaan
ihmiseen, mutta samalla hän on saanut myös monet eläinten käyttäytymisen
tutkijat innostumaan asiasta.
Tässä blogitekstissäni esiintuomani
ajatukset perustuvat pitkälti Elaine Aronin tutkimustuloksiin.
Erityisherkkä persoonallisuus paljastuu testikysymysten
avulla
Erityisherkkyyden toteamiseksi
Elaine Aron pyytää kutakin henkilöä vastaamaan seuraavanlaisiin kysymyksiin. Joitain kysymyksiä olen lisännyt myös muista
lähteistä.
-
Häiriinnytkö
muita enemmän kirkkaista valoista, kovista, raapivista tai yllättävistä äänistä
ja voimakkaista hajuista.
-
Puistattavatko
karheat vaatteet ihollasi?
-
Oletko
tavallista herkempi kivulle?
-
Herääkö sinussa
helposti pelko ja epävarmuus oudoissa tilanteissa ja hätkähdätkö yllätyksistä?
-
Menetkö
helposti lukkoon kysymysten sarjatulessa tai yllättävässä julkisessa
esiintymisessä?
-
Haluatko
karttaa väenpaljoutta ja haluatko ristiriitatilanteissa mieluummin vetäytyä
pois kuin puolustautua?
-
Kartatko
väkivaltaisia elokuvia?
-
Oletko herkkä
kahvin vaikutukselle ja juotko mieluummin vähäkofeiinisia juomia?
-
Hermostutko,
jos joudut tekemään monia asioita kerrallaan ja kiireessä.
-
Oletko
muutosvastainen?
-
Tarkkailetko mieluusti
ympäristöä ja pyrit tiedostamaan tilanteen yksityiskohtia myöten, ennen kuin
ryntäät toimimaan siinä?
-
Aistitko
herkästi toisten tunnetilat, tarttuuko tunne ja tunnetko suurta myötätuntoa
toista kohtaan?
-
Onko tapanasi
pohtia jälkeenpäin käyttäytymistäsi ja miettiä, olitko tarpeeksi hyvä vai
nolasitko itsesi?
-
Oletko
syvällinen pohdiskelija?
-
Oletko
tarkkuuteen ja tehtävissäsi täydellisyyteen pyrkivä perfektionisti?
-
Liikututko
herkästi kauniista musiikista, taiteesta ja harrastatko näitä sekä kaunokirjallisuutta?
Jos
olet vastannut myöntävästi suurimpaan osaan näistä kysymyksistä, voit alkaa
pohtia, voisitko lukea itsesi erityisherkkien ihmisten joukkoon. Nuorena annetut vastaukset kuvaavat persoonallisuutta parhaiten, sillä elämänkokemukset voivat myöhemmin muuttaa asenteita ja siten myös vastauksia näihin kysymyksiin.
Erityisherkkyys ei ole vain ihmisen
ominaisuus
Elaine
Aronin mukaan erityisherkkiin kuuluu noin joka viides ihminen. Eläinten
käyttäytymistä tutkivat etologit ovat havainneet vastaavanlaista
erityisherkkyyttä esiintyvän suunnilleen saman veran myös eläimillä (havaintoja
jo yli sadasta eläinlajista). Selvästi sitä ilmenee esimerkiksi kotieläinten
joukossa, mutta sitä on havaittu myös villieläinpopulaatioissa elävillä yksilöillä
kaloista nisäkkäisiin. Erityisherkkiä yksilöitä on löydetty myös
banaanikärpästen populaatioista.
Monien mielestä kovin tarkkaa rajaa
erityisherkkien ja vähemmän herkkien välille on vaikea vetää, koska tällaisten
ominaisuuksien takana on yleensä useita geenejä. Kuten ihmisistä voidaan nähdä,
suuresta ryhmästä löytyy pikemminkin jatkumo erityisherkistä vähemmän herkkiin
ja erityisen vahvahermoisiin henkilöihin. Näin ajatellen erityisherkät ovat
siis vain tämän ominaisuuden toinen ääripää, missä erityisherkkyyden raja on
tutkijasta riippuen vedetty 15 ja 25 prosentin välille.
Erityisherkkyydellä tärkeä rooli
eläinpopulaatiossa
Tutkijat
päättelevät, että koska tällainen perinnöllinen erityisherkkyys on säilynyt
evoluution aikana, sillä on täytynyt olla hyödyksi luonnonvalinnan kannalta.
Sellaiset erityisherkkien ominaisuudet kuin tarkempi ympäristön havainnointi,
voimakas tunnereaktio ja siitä ilmoittaminen vaaratilanteissa sekä tärkeiden
asioiden painuminen mieleen ovatkin ilmeisesti auttaneet lauman säilymistä hengissä
vaaratilanteissa ja ravinnon haussa. Lisäksi erityisherkät yksilöt ovat empaattisina
olleet myös hyviä toisten hoitamisessa ja luomaan laumassa rauhaa ja
yhteishenkeä. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi apinalaumoissa.
Erityisherkkä lapsi vaatii kasvattajaltaan
herkkää otetta
On
paljon havaintoja siitä, että erityisherkkä lapsi vaatii myös kasvattajiltaan
tavallista enemmän hellyyttä ja herkkyyttä. Hyvä kasvattaja on tasapainoinen, herkästi
lapsen tarpeita aistiva ihminen, äiti, isä, hoitaja jne., jonka omakohtaiset
kokemukset auttavat ymmärtämään lapsen tarpeita. Hellällä kädellä kannustava,
rakastava ja rohkaiseva ympäristö saa erityisherkänkin lapsen kehittymään
aikuiseksi, joka on tasapainoinen ja itsenäistyttyään osaa ottaa elämänsä ohjat
omiin käsiinsä.
Vaikka hän on monella tavalla edelleen
tavallista herkempi stressitekijöille, hän oppii hallitsemaan tilanteet
totuttelemalla niihin vähitellen. Hän voi hyväksyä jopa itsensä karaisemisen,
kunhan se on vähittäistä ja omaehtoista.
Sopivassa ympäristössä erityisherkästä
henkilöstä kehittyy syvämietteinen, harkitseva, muut huomioon ottava ja
empaattinen persoonallisuus. Joukossa hän ei ole kovaääninen päällepäsmäri,
vaan puhuessaankin tavallista hiljaisempi pohtija. Hän on innostunut
musiikista, taiteista ym. kulttuuriasioista, ja mikäli olosuhteet ovat hyvät,
hänessä säilyy hyvin lapsuudenaikainen luovuus.
Onkin havaintoja siitä, että tutkijoissa, kaunokirjailijoissa (etenkin
runoilijoissa) ja taiteilijoissa erityisherkät ihmiset ovat suhteellisesti yliedustettuna.
Huono kohtelu sysää erityisherkän lapsen
helposti kurimukseen
Kovakourainen
kasvuympäristö on etenkin erityisherkälle lapselle myrkkyä. Siinä hän tuntee
helposti itsensä muita huonommaksi ja käpertyy sivusta tarkkailijaksi ja
syrjään vetäytyneeksi. Ujoutta, pelokkuutta, ahdistuneisuutta tai kyynisyyttä
ei sinänsä pidetä synnynnäisinä ominaisuuksina, mutta mitä herkempi lapsi on,
sitä selvemmin nämä piirteet kehittyvät kovassa, standardisoidussa
kasvuympäristössä. Siinä lapsi alkaa
syrjäytyä muista jo pienestä pitäen ja hänestä saattaa kehkeytyä vähitellen
täysin asosiaalinen yksilö, joka purnaa kaikesta, helposti ahdistuu ja jopa
masentuu.
Tiivistelmä tälle lyhyelle katsaukselle
Tämän
jutun otsikkoon palatakseni voin todeta, että hermostollinen erityisherkkyys ei
välttämättä ole henkilölle syntymässä saatu suuri etu, jos ei suuri haittakaan.
Se on vain yksi persoonallinen ominaisuus, joka muokkautuu tavallista helpommin
ympäristön kasvuolosuhteiden mukaan. Monissa tapauksissa vieraat eivät edes huomaa
tällaisen henkilön mielen herkkyyttä.
Vertauskuvallisesti
sanottuna erityisherkkä ihminen on kuin tavallista pehmeämpää savea muokkaajan
edessä. Taitamattomissa käsissä savi vääntyy torsoksi, mutta hyvän taitajan
käsissä siitä tulee kaunis saviastia tai ihailtu veistos.
Parhaimmillaan myös erityisherkällä
ihmisellä voi olla hyvä itsetunto. Luontainen arkuus voi kadota ja hänen
herkästi sisäänpäin kääntyvä mielensä voi avautua sitä mukaa kun luottamus
itseensä ja muihin lisääntyy. Kun hän
vähitellen hyväksyy herkkyytensä ja oppii elämään sen kanssa, hänen ei enää
tarvitse peitellä herkkyyttään. Miehenäkin hän uskaltaa itkeä ja surra kun on
itkun aika, ja hänen empaattisuutensa voi koitua monelle suureksi lohdutukseksi.
Vaikka erityisherkkä ihminen on tavallista
herkempi stressille, hän voi oppia hallitsemaan stressitilanteita ja samalla
omaa reaktiivisuuttaan ärsykkeille niin, että sisäinen mielen kiehunta ei enää
aiheuta uupumusta. Hän ei välttämättä viihdy muiden tavoin kaikenlaisissa
töissä, sillä hän on yleensä tavallista herkempi komentelulle. Kuitenkin
päästyään organisaatiossa esimiehen asemaan, hän osaa muita paremmin ymmärtää
alaisiaan, kuunnella heitä, luoda me-henkeä ja tulla kaikin tavoin hyvin
toimeen alaistensa kanssa. Hän viihtyy henkisissä harrastuksissa ja perheensä
parissa.
Voidaan
siis sanoa, että vastasyntyneenä olemme raaka-ainetta, josta perimä antaa ihmiselle
mahdollisuuden muokkautua toisistaan suuresti poikkeaviin suuntiin. Suunnan ja
lopputuloksen kehitykselle antaa sitten ympäristö ja erityisesti siinä olevat
läheiset ihmiset.
Usein ajatellaan että olemme syntyessämme ”tabula rasa” eli kirjoittamaton taulu
ilman tahroja. Tarkkaan ottaen kuitenkin perintötekijöiden ohjaamat vietit,
vaistot, temperamentti, hermostollinen herkkyys ynnä muut ihmiselle ominaiset
valmiudet ovat jo olemassa ja valmiina osaltaan ohjaamaan siihen
lopputulokseen, mikä muodostaa ihmisen persoonallisuuden.
”Tiedättehän, että jos jotakuta
säikäyttää kovin usein,
hän muuttuu helposti
näkymättömäksi” (Tove Jansson)