Piilotajunnan ja tietoisen mielen tasapaino edistää
terveyttä
Samaa aihetta käsittelevissä
aikaisemmissa blogikirjoituksissani (Mitä on piilotajunta ja Piilotajunnan
voima) olen pyrkinyt osoittamaan, että normaalisti elintoimintamme tapahtuvat
lähes täysin automaattisesti piilotajunnan ohjaamina. Vasta kun niiden
toimintaan tulee vikoja, tulemme enemmän tietoisiksi niistä.
Järjen
tehtävänä on ottaa huomioon piilotajunnasta kumpuavat signaalit ja luoda niiden
mukaan eri tilanteissa olosuhteet sellaiseksi, että piilotajunta voi ylläpitää mahdollisimman
itsenäisesti elintoimintamme hyvässä kunnossa.
Piilotajunnan kehittyminen riippuu kasvuympäristöstä
Mielen tasapaino syntyy siitä,
että tietoinen mieli, järki, opettelee kuuntelemaan piilotajunnan ääntä ja ottamaan
sen huomioon käyttäytymisessään.
Vastasyntyneen
elämä alkaa pelkästään piilotajunnan synnynnäisten vietti- ja vaistotoimintojen
varassa. Vauvaa hoitaessaan äidin tehtäväksi jää lapsen antamien sanattomien
viestien oikea tulkinta. Etenkin luonnonvaraisissa yhteisöissä elävillä
ihmisillä
se toteutuu suureksi osaksi äidinvaiston
varassa.
Lapsen
varttuessa järjen ja piilotajunnan tasapainoisen toiminnan ylläpitäminen nyky-yhteiskunnassa
ei ole helppo tehtävä. Vaikka lapsen omat valinnat tulevat vähitellen
vaikuttamaan hänen psyykkiseen kehitykseensä, vanhemmat ja muu sosiaalinen
ympäristö määräävät pitkälti sen, minkälaisista kokemuksista lapsen kehittyvä
piilotajunta täyttyy. Tämä vaikuttaa edelleen siihen, minkälaiseksi yksilön
elämänasenne, tietoinen ajattelu ja muut henkiset ominaisuudet muokkautuvat.
Mielen tasapainon ylläpito on piilotajunnan ja järjen yhteensovittamista
Vielä aikuisiässäkin
sosiaalisen ryhmän jäsenen on käytöksessään otettava huomioon ympäristön
asettamat vaatimukset. Eri tilanteissa ne on järkeä käyttämällä sovitettava yhteen
piilotajunnasta tietoisuuteen nousevien signaalien kanssa. Koska kokemukset, äly ja ympäristön
vaatimukset ovat jokaisella erilaiset, kunkin psyykkiset ominaisuudet
kehittyvät hyvin yksilöllisiksi. Se näkyy niin tiedoissa, taidoissa ja
tunne-elämässä kuin myös moraalisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä.
Kaikissa toiminnoissa taustalla on
vaikuttamassa piilotajunta, joka kantaa mukanaan henkilön koko elämänhistorian.
Järjen tehtävänä on siis piilotajunnan signaalien sovittaminen elämän haasteisiin. Tehtävä sisältää nykyhetken
valinnat ja tulevaisuuden suunnittelun niin, ettei sisäisiä ristiriitoja pääse
syntymään.
Terveys vaatii tiedostamattoman ja tietoisen mielen
sopusointua
Tilanne on yksilön terveyden kannalta
hyvä, jos tiedostamaton ja tietoinen mieli pysyvät tasapainossa eli ohjaavat ajattelemaan
ja toimimaan sopuisasti ja mahdollisimman pitkälti samaan suuntaan. Jos näin ei
tapahdu, syntyy ristiriitoja. Usein toistuessaan ne aiheuttavat stressitilan,
joka ilmenee mm. unihäiriöinä, ilottomuutena, ahdistuksena ja pahimmillaan
masennuksena. Se haittaa koko kehon toimintaa.
Toisin sanoen kaikki elintoiminnat voivat
hyvin, jos ihminen kuuntelee sisäistä ääntään eikä toimi pelkästään järjen tai pelkästään
piilotajunnan yllykkeiden mukaan.
Monet ilmaisevat saman asian niin, että
ihminen voi hyvin, jos hän ajattelee ja toimii omantuntonsa mukaan. Eri asia
on, onko tulos paras muiden ihmisten kannalta. Toisin sanoen ratkaisevaa on,
minkälainen omatunto yksilössä toimii, eli vaikuttaako siellä voimakkaammin
rakkauden henki kuin vihan ja koston henki. Sen tähden muiden kanssa toimiessaan
yksilön on kuunneltava myös järjen ääntä, jolla on kyky harkita myös syitä ja
seurauksia.
Taistelu ihmisten ”sieluista” on nykyisessä
globaalimaailmassa ankaraa, joten jokaisen piilotajuntaan iskostunutta omaatuntoa
on takomassa monen monta seppää kaikilta maailman kolkilta.
Hyvä itsetunto kumpuaa piilotajuntaan kerääntyneistä
hyvistä kokemuksista
Hyvä itsetunto on tärkeä niin
henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin ylläpitäjänä. Myös itsetunnon juuret ovat
piilotajunnassa. Sen mukaan minkälaisia kokemuksia sinne on kasaantunut, se
antaa joko hyvät tai huonot mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun ja
omatoimiseen työskentelyyn.
Hyvä itsetunto vähentää piilotajunnan ja
järjenkäytön välistä ristiriitaa, mikä suojelee yksilöä pahalta stressiltä.
Sillä tavalla se edistää terveyttä.
Siksi hyvä, muita kunnioittava itsetunto on
tärkeä ominaisuus, johon hyvän tiedollisen, taidollisen ja emotionaalisen kehittymisen
lisäksi pitäisi hyvän kasvuympäristön avulla pyrkiä. Helppo tehtävä se ei ole
nyky-yhteiskunnassakaan, vaikka teoriassa tiedetään paljon siitä, millä tavalla
tähän päämäärään parhaiten voitaisiin päästä.
Hyvä itsetunto kehittyy osana yksilön tunne-elämän
kokonaisuutta
Ihmisen tunne-elämän kirjo on
suuri. Se sisältää myös kiukun, vihan, koston ym. aggressioon johtavia tunteita,
joilla on ollut suuri merkitys etenkin perheen ja heimon suojelulle ja siten
ihmislajin säilymiselle muinaisissa luonnonvaraisissa olosuhteissa.
Jos ympäristö kieltää lapselta kokonaan
negatiivisten tunteiden näyttämisen, hyvä itsetunto ei pääse kehittymään. Se ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteisön tulisi hyväksyä ja sallia
mielivaltainen aggressiivinen käyttäytyminen muita kohtaan.
Kiellot ovat siis välttämättömiä, mutta
niitä ei ole syytä viljellä tarpeettomasti ja kieltoja olisi käytettävä
pikemminkin ohjaukseen kuin komenteluun. Lisäksi lapsen varttuessa kiellot
pitäisi hänelle myös perustella.
Hyvällä
ohjauksella lapsella ja nuorella on mahdollisuus opetella vähitellen
negatiivisten tunteiden hallintaa. He voivat myös oppia ohjaamaan aggressionsa
korvaaviin toimintoihin (ks. blogi Primitiivisestä raivoreaktiosta
nykyihmisille vain pelkkää haittaa).
Tunteiden torjumisesta voi olla haittaa
Jos lapsi joutuu jatkuvasti
torjumaan ns. negatiivisia tunteitaan, hänen koko tunnemaailmansa latistuu.
Niin käy siis myös positiivisille tunteille. Ihmisestä tulee tunneköyhä ja
kylmä eikä hän osaa myöskään kunnolla tunnistaa tunteitaan eikä etenkään puhua
niistä.
Haitalliseksi tilanteen tekee se, että torjutut
tunteet eivät häviä minnekään, vaan patoutuvat piilotajuntaan. Lapsesta tulee epävarma,
kun hän joutuu jatkuvasti miettimään, tekeekö hän nyt ko. asian varmasti oikein,
tai eikö aggressiivinen puolustautuminen ole sallittua missään tilanteessa.
Tämä rasittaa terveyttä, sillä epävarmuus
kuluttaa runsaasti psyykkistä energiaa ja pitää stressireaktiot ylikuormitettuina.
Siitä voi lopulta ahdistua niin paljon, että patoutuneet tunteet purkautuvat
esiin jollain järjettömällä käyttäytymisellä, jopa silmittömänä tappamisena.
Piilotajunta kerää sekä hyviä että huonoja elämyksiä
Piilotajunta kerää kaikenlaisia
elämänkokemuksia. Suurimman osan niistä se suodattaa heti alkuunsa, osan se
painaa aktiivisesti unohduksiin ja osan se säilyttää kestomuistissa.
Voimakkaimmat ja toistuvat kokemukset kiinnittyvät
muistiin tiukimmin. Negatiiviset kokemukset pyrkivät purkautumaan piilotajunnasta
tietoisuuteen spontaanisti vähän väliä ja jäävät usein pyörimään ajatuksissa.
Siten ne kuormittavat ja rasittavat mieltä ja kaikenlaista psyykkistä
toimintaa.
Jopa hyvin vanhat voimakkaat kokemukset
voivat pulpahtaa mieleen pienistäkin ympäristön antamista vihjeistä, kuten
hajuista, mauista, kuvista, sanoista jne.
Piilotajunnasta kokemukset saattavat tulla
mieleen muistikuvina tapahtumasta tai sanallisina ilmaisuina. Ne myös muuttuvat
ajan mittaan henkilön itse sitä huomaamatta, mikä on koettu esimerkiksi
oikeudessa todistavien henkilöiden kertomuksista.
Piilotajunta luo tunteet elämyksiin
Pahatkaan kokemukset eivät sinänsä
muodosta taakkaa piilotajunnalle. Sen tekevät tunnereaktiot, joita kokemukset
melkein aina synnyttävät piilotajunnassa. Elämänkokemukset eivät siis siirry
muistiin pelkästään faktatietona, vaan tunneperäisinä muistoina, elämyksinä.
Mitä useammat aistit rekisteröivät tilanteen, sitä paremmin muisto niistä säilyy.
Hyvä stressi ei rasita piilotajuntaa vaan edistää
terveyttä
Yleisessä kielenkäytössä
puhutaan stressistä pahana asiana. Koko kehon elintoimintoja ajatellen voidaan
kuitenkin puhua erikseen sekä pahasta että hyvästä stressistä.
Hyvässä stressissä erilaiset stressihormonit
ja aivojen hyvää oloa synnyttävät aineet erittyvät tehostamaan yksilön
suoriutumista rasitustilanteessa.
Hyvä
stressitilanne voi olla jopa hyvin ankara. Silloin sen pitää olla
lyhytaikainen, kuten lyhyessä kamppailussa tai urheilusuorituksessa. Siitä
selviytyminen tuntuu hyvältä, ja siksi sitä kokemusta monet hakevat jopa ns.
ekstreemilajeista. Niissä voimakas hyvän olon tunne herää nopeasti ja kestää
päivän tai pari vielä suorituksen jälkeen.
Siis ankarakin kokemus aiheuttaa hyvän
stressin, jos tilanne purkautuu nopeasti toiminnalla ja elimistö pääsee siten nopeasti
palautumaan rasituksesta. Sellaista voi sanoa hyväksi stressiksi myös siksi,
että se antaa mielihyvää, pitää yksilön vireänä jonkin aikaa ja tehostaa
elimistön kohtaamaan uudet haasteet entistä voimakkaampana.
Paha stressi rasittaa piilotajuntaa ja terveyttä
Paha stressitila elimistössä syntyy
rasittavista tilanteista, joita ei päästä purkamaan luontaisella
toimintatavalla eli fyysisesti ”taistele tai pakene” käyttäytymisellä. Paha
stressitila syntyy myös, jos stressitilanteet seuraavat toisiaan niin, että
väliin ei jää lepoaikaa.
Jos
koettu tilanne on erittäin järkyttävä, voi melko lyhytkin kokemus aiheuttaa
elimistössä pahan stressitilan. Pahimmillaan se aiheuttaa ns. posttraumaattisen
stressireaktion. Se on monioireinen sairaus, josta kärsivät esimerkiksi monet
sodan kauhut kokeneet ihmiset.
Jatkuva stressitilanne johtuu nykyään usein
henkisestä rasituksesta tai se voi aiheutua jäytävästä taudista. Myös pitkäkestoinen
ankara fyysinen rasitus voi aiheuttaa pahan stressitilan. Nyky-yhteiskunnassa yleisimpiä
syitä ovat kiivas ja kiireinen psyykeä rasittava työtahti (informaatioähky) ja
työn korkea vaatimustaso, jotka voivat johtaa vähitellen työuupumukseen eli
työperäiseen ”burn outiin”. Lisäksi
ristiriitaa aiheuttava tekijä voi syntyä myös työn ja yksityiselämän
yhteensovittamisen vaikeudesta.
Pahan stressin aiheuttamat haitat
terveydelle tulevat näkyviin sekä psyykkisinä että kauttaaltaan kehossa
ilmenevinä sairauksina. Viimeksi mainittuja sairauksia nimitetään
psykosomaattisiksi. Nimi viittaa siihen, että psyykkinen rasitus heijastuu
hermojen ja hormonien välityksellä koko kehoon.
Suurin osa ihmisen kaikista sairauksista on
sellaisia, joissa stressin aiheuttama rasitustila on ainakin osatekijänä.
Minua on muistutettu siitä, että kiireiset ihmiset
eivät jaksa lukea kerralla 4-6 sivua pitempiä asiatekstejä. Siksi lopetan tällä
kerralla tähän. Toisaalta joudun toteamaan, että esittämäni pintapuolinenkin
selitys piilotajunnasta vaatii vielä jatkoksi neljännen osan. Yritän kirjoittaa
sen otsikolla ”Piilotajuntaa kannattaa hoitaa”.