MITÄ ON PIILOTAJUNTA

MITÄ ON PIILOTAJUNTA

osa 1.

Tämän aiheen olen halunnut ottaa tarkasteluun, vaikka ammatilliset tietoni fysiologina sivuavat psykologiaa vain aivojen solubiologian ja fysiologian osalta. Psykologia on kuitenkin kuulunut harrastusteni piiriin. Näin monimutkaisen ja huonosti tunnetun asian lyhyesti esitettyyn tarkasteluun jää kuitenkin aina myös vääriä tulkintoja ja siten tilaa kritiikille.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Jo paljon ennen modernin psykologian kehittymistä ymmärrettiin, että osa ihmisen psyyken toiminnasta on tiedostamatonta. Vasta 1800-luvulla asiaa ruvettiin tieteellisesti tutkimaan ja muodostettiin käsite Unterbewusstsein, suomeksi alitajunta. Sillä tarkoitettiin aivotoiminnan tiedostamatonta osaa, jonka toiminnat tapahtuvat erillään tietoisen mielen eli tajunnan taustalla tai alla.

    Termi vakiintui aluksi suomen kieleen. Myöhemmin alettiin käyttää mieluummin termiä piilotajunta tai tiedostamaton (tiedostumaton). Termit vastaavat saksalaisen psykiatrin Sigmund Freudin 1800-luvun lopulla käyttämää käsitettä Unbewusste. Siinä korostuu se, että toiminta on tiedostamatonta eli tapahtuu piilossa tietoiselta mieleltä, tajunnalta.

   Psykologian alan ammattikirjallisuudessa käytetään eniten termiä tiedostamaton tai tiedostumaton. Termiä piilotajunta käytetään eniten yleistajuisissa kirjoissa ja lehdissä, joten käytän sitä myös tässä kirjoituksessa.

Dynaaminen piilotajunta

Erityisesti Sigmund Freud korosti piilotajunnan merkitystä ihmisen persoonallisuuden muokkautumisessa. Hän kehitti teorian, jonka mukaan psyykkisten sairauksien hoidossa on pyrittävä käsittelemään erityisesti tiedostamatonta aivotoimintaa ja siinä erityisesti sen voimakkaasti muuntelevaa osaa, jota hän kutsui dynaamisesi piilotajunnaksi.

    Tähän piilotajunnan osaan hän sisällytti vietti- ja vaistotoiminnat, tunteet sekä näihin pohjautuvat himot ja halut. Nimenomaan tällä osalla näytti olevan erityisen tärkeä rooli ihmisen psyykkisessä kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Freudin mukaan lapsen huonosta kohtelusta syntyvät traumat häiritsevät piilotajunnan dynaamista tasapainoa, mistä seuraa persoonallisuuden vinoutumista ja jopa mielisairautta.

   Havaintojensa perusteella Freud kehitti psykoterapeuttisen hoidon, jossa tärkeää oli päästä pureutumaan etenkin potilaan dynaamiseen piilotajuntaan. Lapsuudesta kumpuavat häiriön syyt pyrittiin ensin selvittämään psykoanalyysillä. Sen perustana oli potilaan unien tulkinta sekä vapaaseen assosiaatioon perustuvat mielleyhtymät, jota selvitettiin sanatestillä eli kyselemällä, mitä merkityksiä yksittäiset sanat toivat potilaan mieleen.

Kognitiivinen piilotajunta

Piilotajunnassa Freud näki myös vietti- ja vaistotoiminnasta erottuvan osan. Sen toiminnan hän katsoi liittyvän aivojen tiedostamattomaan tietojen käsittelyyn. Sitä hän kutsui kognitiiviseksi piilotajunnaksi.

    Siihen Freud sisällytti elämänkokemusten tuottamien aistimusten ja mielikuvien muokkaamisen ja suodattamisen piilotajunnassa sekä sen jälkeen oleellisen tiedon siirtämisen muistiin. Muistivarastosta vain osa on palautettavissa tietoisuuteen ja sekin vain pienissä erissä.

    Hänen mukaansa kognitiivinen piilotajunta muokkaa myös käyttäytymiseen liittyviä toimintoja automaattisiksi. Sen tuloksena erilaiset toimintamme muuttuvat rutiininomaisiksi. Siten mm. tapakäyttäytyminen, työtavat, urheilusuoritukset, soittotaito yms. tulevat harjoittelun myötä automaattisiksi.

Muut tutkijat ovat hyväksyneet Freudin perusajatukset

Vaikka Freudin käsityksiä etenkin psykoterapeuttisen hoidon osalta on melko tavalla kritisoitu, hänen perusajatuksensa piilotajunnasta on säilynyt.  Vähän myöhemmin sveitsiläinen psykiatri Carl Jung käsitti piilotajunnan toiminnat suunnilleen Freudin ajatusten mukaisesti, mutta käytti niistä termejä kollektiivinen piilotajunta sekä persoonallinen piilotajunta. Ensiksi mainittuun hän sisällytti vietti- ja vaistotoiminnat (arkkityypit) ja jälkimmäiseen hän sijoitti muistiin painuneet elämänkokemukset.

     Vasta sen jälkeen kun on opittu tuntemaan paremmin aivojen ohjaamat eri elinten säätelyjärjestelmät, on näihin perusajatuksiin saatu runsaasti uutta materiaalia ja piilotajunnalle uusia merkityksiä.

Aivotoiminnan kaikki osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään

Hyvin monimutkaisia biologisia prosesseja kuvatessa toimintojen kaikenlainen jyrkkä jaottelu ja lokerointi ei useinkaan vastaa todellisuutta. Jäsentelyä ja luokittelua tehdään kuitenkin mielellään, koska sen avulla asioiden ymmärtäminen helpottuu.

    Aivojen toiminta on kokonaisuutena hermosolujen erittäin monimutkaista yhteistoimintaa, jossa eri osat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Siinä informaation vaihtoa tapahtuu niin piilotajunnan eri osien välillä kuin myös piilotajunnan ja tietoisen mielen välillä.

    Esimerkiksi piilotajunnassa piilevät muistot ja tunteet ovat yhteydessä paitsi tiedostamattomaan vietti- ja vaistotoimintaan, myös tiedostettuihin älyllisiin toimintoihin.

Aivotoiminnasta pääosa tapahtuu piilotajunnassa

Emme useinkaan tule ajatelleeksi, että aivotoimintamme koostuu valtaosaltaan tiedostamattomista piilotajunnan prosesseista. Onkin arvioitu, että aivojen energiankäytöstä ne kuluttavat yli 99 prosenttia. Valveillaolon aikainen intensiivinenkin pohdinta kuluttaa kokonaisenergiasta vain murto-osan ja nukkumisen aikainen aivotoiminta on kokonaan tiedostamatonta.

    Tiedostetut mielenliikkeet (tajunta), kuten ajatteluun perustuva järjen käyttö ja havaitut aistimukset, tarvitsevat energiaa hyvin vähän, koska ne käyttävät kerrallaan vain melko rajoittuneita aivokuoren hermoverkon ratoja.

Piilotajunnan prosessit tapahtuvat aivokuoren alla olevissa rakenteissa

Aivokuoren alla sijaitsevista rakenteista piilotajunnan kannalta tärkeä alue on ns. limbinen järjestelmä. Se muodostuu pääosin isoaivojen syvistä alueista, jotka toimivat mm. muistiaineksen prosessoimisessa (hippokampuksen alue) sekä tunteiden tuottamisessa ja säätelyssä (etenkin mantelitumake).

    Tiedostamatonta aivotoimintaa on laajalti myös muualla aivoissa.

Esimerkiksi väliaivojen pohjan, hypotalamuksen, aivoalue säätelee elimistön toimintoja autonomisen hermoston ja hormonien avulla. Pienetkin häiriöt siellä ovat kohtalokkaita, sillä sen säätelypiiriin kuuluvat monet elinjärjestelmät, kuten verenkierron, hengityksen, lämpötilan, ruuansulatuksen ja vuorokausirytmin säätely.

    Lisäksi myös luustolihasten liikkeiden säätely on suurimmaksi osaksi tiedostamatonta. Tahdonalaisesti annamme liikkeille oikeastaan vain aloituskäskyn ja liikkeen päämäärän. Lihastoiminta tapahtuu sen jälkeen automaattisesti isoaivojen pohjassa olevan alueen, tyvitumakkeiden, kontrolloimana.

    Myös keskiaivot ja avorungon sisäosat toimivat tiedostamattoman osana. Ne mm. säätelevät vireystasoamme ja vaikuttavat näkö- ja kuuloradan toimintaan.

    Myöskään pikkuaivojen kuorikerroksen toiminta ei ole tietoista. Se osallistuu erilaisten automaattisten liikeratojen säätelyyn kontrolloimalla kehon tasapainoa ylläpitävien lihasten toimintaa.

Piilotajunta on vuorovaikutuksessa aivokuoren tietoisten toimintojen kanssa

Isoaivojen pinnalla on melko ohut aivokuori (neocortex), joka erottuu selvästi sen alla olevista rakenteista.

    Aivokuori sisältää tiheät, monista miljardeista aivosoluista ja niiden haaroista muodostuneet aivosoluverkostot. Etenkin aivokuoren etuosa (otsa- ja ohimolohkot) on ennen kaikkea tietoisen mielen eli ajattelun, oppimisen ja siihen perustuvan henkisten ominaisuuksiemme keskus.

    Aivokuoren toimintaan kuuluu siis järjen käyttö ja tahto. Siihen kuuluu mm. ajattelu, ympäristön tarkka havainnointi, tilanteiden arviointi, käskyt liikkumiseen, puhe, kuullun ja luetun ymmärtäminen, ajatteluun liittyvän tiedon käsittely, moraalinen arviointi sekä tahdonalaisten liikkeiden aloitus ja hienosäätely.

    Kaikki nämä aivokuoren tuottamat tietoiset toiminnat tapahtuvat kuitenkin koko ajan vuorovaikutuksessa piilotajunnan prosessien kanssa. Piilotajunnan vuorokausirytmiä ja vireyttä säätelevistä järjestelmistä nousevat impulssit ylläpitävät tietoisuutta eli pitävät aivokuorta aktiivisena.

    Aivokuori on evolutiivisesti nuorinta aivojen osaa. Selkärankaisista se on laajin nisäkkäillä; kaloilla ja sammakoilla sitä ei ole lainkaan. Matelijoilla ja linnuilla se on heikosti kehittynyt. Siksi useimmat eläimet elävät ja toimivat enimmäkseen piilotajunnan varassa.

    Ihmisellä, ihmisapinoilla ja delfiineillä kuorikerros on suhteellisen laaja ja eniten poimuttunut, mikä näkyy myös hyvin kehittyneenä älykkyytenä ja ainakin ihmisellä myös muina henkisinä ominaisuuksina.

Vain piilotajunnassa prosessoitu informaatio pääsee tietoisuuteen

Eri aistimista aivoihin saapuvan informaation määrä on valtava, mutta se suodattuu ja valikoituu piilotajunnassa niin, että vain pieni murto-osa siitä pääsee aivokuoreen ja tulee siten tiedostetuksi havaintona.

   Piilotajunta muokkaa ja karsii aivoihin saapuvan informaation ja siirtää olennaisen osan siitä kestomuistiin. Nykykäsityksen mukaan hippokampus vain prosessoi muistiaineksen, minkä jälkeen se siirtää vain oleellisen tiedon säilöön aivokuoren etuosaan. Sieltä mielikuvia ja muuta tietoa pääsee tietoisuuteen vain hyvin pieninä erinä.

    Informaation siirtymistä piilotajunnan kestomuistista tietoisuuteen tapahtuu osittain spontaanisti, osittain halumme mukaan muistiainesta tietoisesti etsien. Myös ulkoiset aistinärsykkeet (näkö-, kuulo-, haju-, tuntoaistimukset) ja unet voivat auttaa tuomaan mielleyhtymiä muistivarastosta tietoisuuteen. Osa jää lopullisesti unohduksiin.

    Tunteita sääteleviltä alueilta impulssit tulevat tietoisuuteen spontaanisti ympäristöärsykkeiden tai erilaisten ajatusten ja muistikuvien indusoimina. Emme siis voi tunnetilojen syntymistä ajattelemalla juurikaan estää, vaan ainoastaan kontrolloida siihen liittyvää käyttäytymistä.

    Piilotajunnasta tietoisuuteen nouseva informaatio on annosteltu pieniin eriin, sillä liiallinen informaatiotulva piilotajunnasta (esimerkiksi ristiriitaa aiheuttava tunneryöppy) sekoittaa helposti tietoista järjen käyttöä.

 

Piilotajunnasta tietoisuuteen saapuva informaatio auttaa tekemään oikeita päätöksiä

Aivokuoren tehtävänä on piilotajunnasta saamansa tiedon yhdisteleminen ja arviointi. Siten se kykenee antamaan saamalleen informaatiolle merkityksen, jonka perusteella ihminen voi tehdä eri tilanteisiin parhaiten sopivat järkevät ratkaisunsa. Siten kuuntelemalla järjen käytössä myös ”piilotajunnan ääntä” me voimme elää ja käyttäytyä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.

Piilotajunta ei juurikaan kuuntele järjen ääntä

Tietoisesti kykenemme kuitenkin vain vähäisessä määrin säätelemään piilotajuntaa tahdonalaisesti.  Tunteitamme emme pysty juuri lainkaan säätelemään. Niitä on vaikea alistaa tahtoomme. Aikuistumisen myötä se onnistuu jossain määrin vain pitkän henkisen kasvun ja erilaisten mentaaliharjoittelujen avulla.

    Yhtä vähän kykenemme kontrolloimaan niitä piilotajunnan prosesseja, jotka säätelevät eri elinten hermostollisia ja hormonaalisia toimintoja. Ne toimivat tahdosta riippumattoman hermoston sääteleminä.

    Nämä toiminnat ovat kuitenkin sidoksissa tunteiden säätelyyn, joten erilaiset stressin hallinnan menetelmät voivat parantaa tiedostamattoman ja tietoisen mielen tasapainoista toimintaa.

Piilotajunnan viestit antavat tärkeitä ohjeita elintavoillemme

Kuten edellä esitetystä käy ilmi, kykenemme tiedostamaan vain hyvin pienen osan piilotajunnan toiminnasta. Onneksi kehon ja eri elinten säätelyjärjestelmien normaalit toiminnat tapahtuvat automaattisesti, sillä tietoisesti niiden ohjaaminen olisikin aivan mahdotonta.

    Vasta kun elimistön toiminta häiriintyy, tietoisuuteemme alkaa piilotajunnastamme tulla kemiallisten aineiden ja hermoston välittämiä viestejä.

Ne ovat hälytyssignaaleja, joiden merkitystä terveyden ylläpidossa, sairauksissa ja mielialan säätelyssä on alettu paremmin ymmärtää vasta viime vuosisadan loppupuolelta lähtien. Viestit me tunnemme kipuna, särkynä, kuumeena, väsymyksenä tai yleisenä pahanolon tuntemuksena. Niillä alitajunta viestittää meille muutoksen tarpeesta ajattelussamme, ravinnossamme, käyttäytymisessämme ja ympäristön olosuhteissa.

Tämän hyvin pintapuolisen kuvauksen piilotajunnan olemuksesta olen kirjoittanut pohjustukseksi seuraavaa blogiani varten. Sen olen nimennyt alaotsikolla ”Piilotajunnan voima”. Siinä pohdin mm. piilotajunnan merkitystä ihmisen persoonallisuuden kehityksessä, oppimisessa, spontaanissa käyttäytymisessä sekä terveyden ylläpidossa.

Hyvää kevään odotusta blogini lukijoille! 

MUSIIKKI JA TERVEYS

Musiikki vaikuttaa koko kehoon

Musiikki on ääniaaltojen värähtelyä, joka korvassa muuntuu kuulohermoa pitkin aivoihin kulkeviksi sähköisiksi hermoimpulsseiksi. Siellä sähköinen aktiivisuus saa aikaan psyykkisen reaktion. (ks. blogi ”Musikaalisuus on osa ihmistä”).

    Vaikutus ei jää kuitenkaan pelkästään aivoihin, vaan välittyy sieltä edelleen eri elinten toimintoihin. Tämä tapahtuu ääreishermoston sekä hormonien ym. viestiaineiden välityksellä saamaan tapaan kuin elämänkokemuksissa yleensäkin.

    Siten musiikin vaikutus ei ilmene pelkästään psyykkisissä reaktioissa mielen tasolla, vaan näkyy myös mm. aineenvaihdunnassa sekä aistien ja rauhasten ym. sisäelinten toiminnassa. Yllättävästi vaikutuksia on todettu myös immunologisissa reaktioissa, jotka ylläpitävät elimistön puolustusta.

Musiikin positiivinen vaikutus ilmenee älyllisissä suorituksissa

Vaikka subjektiivisia kokemuksia musiikin monenlaisista psyykkisistä vaikutuksista oli olemassa jopa vuosisatojen ajoilta, tieteellisiä tuloksia asiasta alettiin saada vasta viime vuosisadan loppupuolella.

    Ensimmäisiä luotettavia tuloksia sai amerikkalainen tutkijaryhmä, joka testasi klassisen musiikin vaikutusta opiskelijoiden menestykseen. Tutkimukset osoittivat, että Mozartin sävellysten kuuntelu tenttitilanteessa paransi opiskelijoiden älyllisten tehtävien suorittamista noin kymmenellä prosentilla. Tätä tuloksen paranemista tutkijat kutsuivat nimellä Mozart-efekti (Mozart effect).

    Myöhemmin vastaavia tutkimuksia on tehty lisää, ja lähes kaikissa niissä on todettu vastaavanlainen musiikin edullinen vaikutus. Mozartin musiikki ei kuitenkaan kaikilla yksilöillä ole osoittautunut tehokkaimmaksi. Paras tulos on saatu, kun musiikki on ollut kuulijoille mahdollisimman mieluisaa, kyseiseen tilanteeseen sopivaa sekä mielialaa kohottavaa. Musiikki ei myöskään saa olla millään tavalla häiritsevää eli se ei saa viedä ajatuksia pois itse älyllisestä suorituksesta.

Musiikin jatkuva harrastaminen parantaa oppimistulosta

Kun on tutkittu koululaisten ja opiskelijoiden menestymistä, on havaittu, että musiikkia harrastavat oppilaat menestyvät opinnoissaan keskimääräistä paremmin. Musiikin harrastaminen tehostaa huomiokykyä, parantaa muistia, kohottaa itsetuntoa ja sosiaalisuutta. Sen vaikutus näkyy ehkä selvimmin kielellisen ilmaisun paranemisena, mikä auttaa myös vieraiden kielten omaksumista.

    Soittaminen parantaa myös käsien näppäryyttä ja kädentaitoa yleisemminkin.

Mielimusiikki vs. mielipahamusiikki

Musiikin aiheuttama elämys voi olla äärimmillään erittäin miellyttävä tai erittäin epämiellyttävä. Vaikutustapa riippuu musiikin laadusta ja voimakkuudesta sekä muista samanaikaisesti vaikuttavista ympäristötekijöistä. Tärkein tekijä on kuitenkin kuulijan musiikkimaku.

    Kaikissa tapauksissa parhaan positiivisen vaikutuksen saa aikaan tilanteeseen sopiva mielimusiikki. Se taas voi muuttua paljonkin esimerkiksi yksilön musiikkiharrastuksen ja iän mukana. Vaikutus riippuu paljon myös mielenvireestä kuuntelutilanteessa.

Musiikkiterapia avuksi monien sairauksien hoidossa

Etenkin viime vuosisadan vaihteessa alkoi ilmestyä lukuisia tutkimuksia musiikin masennusta ja kipua lievittävästä vaikutuksesta. Musiikkiterapian tehoa oli sitä ennen jo kokeiltu, mutta tieteellisen näytön lisääntyessä sen käyttö on laajentunut nopeasti.

    Tähän mennessä musiikkiterapiaa on käytetty hyvin tuloksin mm. masennuksen, kiputilojen, ja unettomuuden hoidossa. Miellyttävä musiikki rauhoitta levottomia, piristää kroonisesti väsyneitä ja auttaa potilaan mielen palautumista käpertyneisyyden tilasta normaaliin elämänmenoon.

    Hoitotoimenpiteissä, joissa ei käytetä anestesiaa tai anestesia on paikallista tai lievää, musiikilla on voitu suurelta osalta korvata rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

    Musiikin kuuntelun on havaittu mm. hillitsevän operaation aikaista verenpaineen nousua ja pulssin kiihtymistä. Lisäksi sen on todettu auttavan sydämen sykkeen ja verenpaineen palautumista normaaliksi hoitotilanteen jälkeen. Musiikin avulla voidaan myös vähentää kipulääkkeiden käyttöä toipumisaikana.

Musiikki on tärkeä lasten henkiselle, sosiaaliselle sekä fyysiselle kehitykselle

Näyttää siltä, että pienillä lapsilla ”rytmi on veressä”. Musiikin elementit ovat tärkeä osa lähes kaikissa lasten leikeissä. Musisoiminen kehittää levottoman lapsen kykyä vuorovaikutukseen ja pa­rantaa keskittymiskykyä. Itsensä ilmaisua kehittävänä ja liikuntaa inspiroivana voimana laulun ja soittamisen merkitys on ainutlaatuinen, ja musiikki onkin elintärkeä osa lasten normaalia kasvuympäristöä.

    Siksi musiikkiterapia on hyvin tuloksin otettu käyttöön lasten ja nuorten tunne-elämän häiriöiden sekä monien fyysisten sairauksien hoi­dossa.

   

Musiikkiterapia avuksi aivoinfarktin hoidossa.

Kliinisissä tutkimuksissa on mm. todettu, että musiikkiterapiaa saaneiden aivoinfarktipotilaiden muisti on palautunut puolta nopeammin kuin muilla. Lisäksi muukin suorituskyky sekä mieliala ja fyysinen kunto ovat selvästi parantuneet.

    Aivotutkimuksissa on havaittu, että musiikkiterapian vaikutus aivoinfarktin saaneilla näkyy myös aivojen hermoverkkojen tihenemisenä erityisesti vaurioituneen aivoalueen ympärillä.

Musiikkiterapia auttaa dementian hoidossa

Mm. Helsingin yliopistossa on dementiaa sairastavilla tehdyssä tutkimuksessa havaittu, että musiikki virkistää muistia ja kohentaa mielialaa etenkin dementian alkuvaiheessa. Erityisesti yhdessä laulaminen parantaa hyvin muistisairaiden älyllisiä suorituksia ja tunnetiloja.   

Musiikkiterapia avuksi autismin hoidossa

Etenkin lapsilla musiikkiterapiaa on ruvettu käyttämään apuna lasten ja nuorten autismin ym. neurobiologisten kehityshäiriöiden hoidossa. Hoidon avulla pystytään parantamaan lasten keskinäistä vuorovaikutusta ja siten edistämään kommunikointia, tarkkavaisuuden suuntaamista ja sosiaalisia taitoja yleisesti. Hoidettavilla lapsilla suurimmat puutteet ilmenevät juuri näissä taidoissa.

    Paras tulos hoidossa saadaan, kun musiikki yhdistetään liikunnallisiin leikkeihin ym. toimintaan.

Musiikkiterapiaa kokeillaan parkinsonismin, MS-taudin yms. neurologisten sairauksien hoidossa

Näihin sairauksiin ei musiikin tehosta ole toistaiseksi juurikaan tutkimuksia, mutta hoitoa on siitä huolimatta alettu kokeilla. Mahdollisuutta parkinsonismin hoitamiseksi musiikkiterapialla tukevat aivokemialliset tutkimuksset.

    On voitu osoittaa, että mielimusiikin kuuntelu ja musiikin aktiivinen harrastaminen lisäävät dopamiinin määrää ja toimintaa aivoissa. Vaikutus on siten sama kuin Parkinsonin taudin hoitoon käytetyllä lääkkeellä, L-dopalla, joka on dopamiinin esiaste.

    Teoreettisesti ajatellen tämä voisikin olla musiikin vaikutustapa Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla.

    Dopamiinilla on aivoissa kuitenkin kaksi melko erillistä tehtävää. Toisaalta dopamiini toimii aivoissa välittäjäaineena lihasliikkeitä säätelevissä tyvitumakkeissa, ja juuri sen toiminnan hiipuminen aiheuttaa Parkinsonin taudissa ilmenevät liikkumishäiriöt. Mutta toisaalta dopamiini on tärkeä toimija myös aivojen niillä alueilla, jotka säätelevät mielialaa. Dopamiinia onkin sanottu endorfiinien ohella ”onnellisuusaineeksi”.

    Näin ollen musiikin vaikutus Parkinsonin tautia sairastavilla voisi syntyä sekä dopamiinin aiheuttaman mielialan kohoamisen myötä että dopamiinin toiminnan lisääntymisestä tyvitumakkeen hermosoluissa.

     Vaikka lisätutkimuksia musiikin vaikutusmekanismien selvittämiseksi tarvitaan, jo tähän mennessä hoidosta saadut hyvät kokemukset kannustavat musiikkiterapian käyttämistä erilaisten neurologisten sairauksien lisähoitona. Etenkin musiikin liittäminen liikkumiseen on eduksi. Hoidon aikana se antaa intoa ja auttaa tehokkaasti rytmittämään vaikeaakin liikehtimistä.

Musiikki on hyvä stressinvaimentaja

Musiikin on todettu aktivoivan aivoissa samoja tunteita sääteleviä alueita kuin esimerkiksi syöminen, seksi tai huumeet.

    Liekö nykyisen elämänmenon hektisyys syynä siihen, että musiikin päivittäinen tarjonta on lisääntynyt voimakkaasti ja sen mukana musiikin kuuntelu. Jos musiikki on sellaista, että se parantaa kuulijan mielialaa, se toimii hyvin stressi­oi­rei­den vaimentajana ja parantajana. Musiikki, etenkin liikuntaan liitettynä, lienee ollut ja on edelleenkin ehkä eni­ten käy­tössä oleva stressinvaimentaja kaikilla kan­soilla.

Musiikki vaikuttaa monella tavalla

Vaikka musiikin vaikutustapaa ei tarkkaan tunnetakaan, voidaan ajatella, että siinä on kuulijaan vaikuttamassa useita element­tejä. Sen erilaiset sävyerot tuovat erilaisia tunnetiloja ja panevat mielikuvituksen liikkeelle. Sen sävelkuviot, rytmit ja laulujen sanat jäävät muistiin ja uudelleen kuultuina palautta­vat alkuperäisen tunnelman mielikuvina.

    Iloiset mielikuvat eläh­dyttävät ja murheelliset auttavat surutyössä. Toisaalta musiikin kuuntelu ja har­ras­taminen, ovat usein sosiaalista toi­mintaa, joka lujit­taa yh­teis­hen­keä ja luo positiivisia ihmissuh­tei­ta, joissa kieli- ja kulttuu­ri­muurit ylittyvät luontevasti.

Musiikki yllykkeenä liikehdinnälle

Musiikki antaa harrastajalle monenlaisia mahdollisuuksia ja ulot­tuvuuk­sia myös liikkumiseen. Näy­ttää siltä, että musiikki yhdistettynä tanssiin ja marssiin luo jopa mystisiä vai­kutuk­sia. Ne ilmenevät selvimmin luonnon­kansojen ritu­aaleissa ja riiteissä sekä sotatoimissa. Tehokkainta täl­lai­sessa musii­kissa on kiihkeä hypnoottinen rytmi, ku­ten voi­makas rummutus, ja aavemai­nen ää­ni. Eri­tyisen te­hok­kaita ovat niin matalat äänet, että ne saa­vat kuu­loelimen vie­ressä olevat ta­sa­painoais­timetkin värähte­le­mään.

Taustamusiikin ongelmat

Musiikin käyttö taustamusiikkina työpaikoilla, kahviloissa, ravintoloissa, kaupoissa ym. yleisissä paikoissa on selvästi ongelmallista, sillä musiikkimieltymykset ovat hyvin yksi­lölli­siä. Sama musiikki voi olla toiselle rentouttavaa, toiselle epä­miellyttävää, jopa aggressioita nostattavaa kakofoniaa. Toisaal­ta jatkuvasti kuultu­na myös miellyttävään mu­siikkiin voi turtua niin, että se me­nettää merkitystään positii­visena elämyksenä. Lisäksi erityises­ti laulettu taustamusiikki voi muodostaa lisäin­formaation lähteen, joka voi häiritä keskitty­mistä ja siten aiheuttaa ristiriitati­lanteen ja lisästressin.

Musiikin hermostovaikutukset

Ne näkyvät aivoissa muutoksina dopamiinin lisäksi mm. noradrenaliinin ja endorfiinien toiminnoissa.

    Aivoista vaikutus välittyy tahdosta riippumattomaan autonomiseen hermostoon. Sen rauhoittava osa, parasympaattinen hermosto, aktivoituu rauhallisesta mielimusiikista ja vastaavasti sen elintoimintoja kiihdyttäävä osa, sympaattinen hermosto, kiihottuu kiihkeärytmisestä tai epämiellyttävästä musiikista. Nämä reaktiot liittyvä mm. stressin hallintaan, ja näkyvät muutoksina myös näissä hermoissa toimivissa välittäjäaineissa, asetyylikoliinissa ja noradrenaliinissa.

Musiikin vaikutukset hormoni ym. viestiaineisiin

Määrityksissä on havaittu, että sekä stressihormonien (adrenaliini ja kortisoli) että tiettyjen elimistön immunologiseen puolustukseen liittyvien yhdisteiden (mm. interleukiinit, immunoglobiinit) tasot veressä muuttuvat musiikin vaikutuksesta. Musiikin laatu ja kuulijan asenne ratkaisee näissäkin tapauksissa sen, minkä suuntaisia nämä muutokset ovat.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että miellyttävänä koettu musiikki parantaa ajatteluamme, muistiamme, luovuuttamme sekä tunne-elämäämme. Se poistaa jännitystä, avaa yhteyden muistoihin ja toimii haitallisten stressireaktioiden vaimentajana. Näin se edistää koko kehon terveyttä. (Katso myös blogi ”Musikaalisuus on osa ihmistä”).

”Ilman musiikkia seuraisi vääjäämättä hulluus.” (Pjotr Tsaikovski).

”Musiikki pesee pois sielusta arkielämän pölyt” (Berthold Auerbach).

MUSIKAALISUUS ON OSA IHMISTÄ

Musiikki soi luonnossa

Musiikki voidaan ajatella erilaisten luonnonäänien jatkumoksi ihmisessä. Sen soinnut juontuvat linnunlaulusta ym. melodisista ja rytmisistä luonnonäänistä. Sen sointukuvioissa ilmenee matemaat­tista säännönmukaisuutta, jota luonto monessa muussakin suhteessa noudattaa, ja sen rytmi heijastuu lapseen äidin sydämen sykkeestä jo raskauden aikana.

    Varmaan jo vuosisatojen ajan ihmisiä on kiinnostanut musiikin vaikutus myös kotieläimiin. Viime vuosisadan puolivälin jälkeen suomalaisissa sanomalehdissä alkoi näkyä kirjoituksia, joiden mukaan karjanhoitajat olivat havainneet, että lehmät heruttivat enemmän maitoa, jos navetassa soitettiin nauhalta klassista musiikkia.

    Monet muutkin nisäkkäät näyttävät reagoivan musiikkiin. Esimerkiksi musiikkiympäristössä elävät koirat saattavat innostua istumaan tarkkaavaisena jopa yksin radion ääressä ”kuuntelemassa” jotain sille tuttua sävellystä. Jotkut koirista ovat oppineet myös ”laulamaan” susien tapaan ulvomalla jonkun laulajan tai laulajien mukana.

    Ihmisapinoista etenkin gibbonit ovat kuuluisa ”laulajia”. Olen eläintarhassa kerran kuullut pienen gibbonilauman ”lauluesityksen”. Se oli melkoista kuorolaulua, jossa yksilöt muuttivat aina välillä sävelkorkeutta. Soinnultaan se muistutti melko tavalla jotain modernia sävellystä. Minulle kuorolaulajana se oli vaikuttava elämys.

   On kuitenkin vaikea sanoa, miten paljon eläinten kiinnostusta osoittava reaktio musiikkiin vastaa ihmisen musikaalisuutta. 

Musikaalisuuden historia on pitkä

Emme voi tietää, missä kehityshistorian vaiheessa ihminen on alkanut ilmentää musikaalisia taipumuksiaan. Joka tapauksessa musiikki on oleellinen osa ihmistä. On todennäköistä, että musikaalisuutta osoittavat elementit, kuten laulu ja hyräily sekä niihin liitetty rytmi, on kuulunut ainakin Homo sapiens -ihmisen ominaisuuksiin jo alusta asti. Mutta on hyvin mahdollista, että musikaalisuus on ilmennyt jossain muodossa jo paljon aikaisemmin nykyihmiseen johtaneessa kehityshistoriassa.

Musikaalisuus tulee kaikille synnyinlahjana

Musikaalisuus on geeneissämme. Merkkejä siitä on näkyvissä lapsessa jopa sikiönkehityksen loppuvaiheessa. Vauvaiässä ihminen reagoi hyvin selvästi musiikillisiin elementteihin, kuten rytmiin, säveliin ja niiden korkeuksiin ja erottaa ne hälyäänistä ja puheesta.

    Musikaalisuutta ilmementävät geenit eivät ole spesifisesti vain musikaalisuutta sääteleviä. Toisin sanoen musikaalisuuteen vaikuttavat ne lukuisat geenit, jotka osallistuvat yleensäkin älyllisten toimintojen ja tunteittemme säätelyyn.

   On vaikea tietää, mitä kaikkea etua musikaalisuudesta on ollut lajin säilymiselle. Ilmeisesti se on ollut eduksi ainakin sosiaalisessa yhteydenpidossa. Siten se on edistänyt yhteisöllisyyttä ja lisännyt myös yksilön henkistä sekä fyysistä terveyttä.

Musiikki aktivoi ohimolohkon tiettyjä alueita

Tomografisin aivotutkimuksin MRI- ja PET-kuvantamisen avulla on pystytty osoittamaan, että ääniärsykkeistä syntyvien sähköimpulssien vastaanotto tapahtuu isoaivojen kuorikerroksessa, sen oikeanpuoleisessa ohimolohkossa. Siellä on musiikille erikoistuneita alueita, joissa on omat hermosoluryhmänsä musiikin eri elementtien vastaanottamiseen ja analysoimiseen. Siten kykenemme erottamaan yksittäisiä säveliä, harmoniaa sekä eri musiikki-instrumenttien sävyjä. Rytmille on aivan oma aivoalueensa.

Otsalohkon alueet välittävät vaikutuksen myös ”tunnneaivoihin”

Musiikin vaikutus ei jää vain ohimolohkon vastaanottoalueelle. Sieltä on yhteys otsalohkoon, jonne musiikin aikaansaama sähköinen ärsytystila leviää. Sen tietyt alueet tulkitsevat musiikkia ja välittävät viestin edelleen niille limbisen järjestelmän hermosoluille, jotka säätelevät tunteitamme. Tämän yhteyden kautta musiikki kykenee tuottamaan ihmisessä erilaisia tunnetiloja, joiden vaikutus heijastuu koko elimistöön.

Musiikin harrastaminen näkyy aivoissa

On havaittu, että musiikin harrastaminen tehostaa, tavallaan virittää, musiikille erikoistuneiden alueiden toimintaa. Hyvin voimakkaana vaikutus ilmenee ammattimuusikoilla. Heillä on todettu edellä mainittujen aivoalueiden tavallista aktiivisempaa toimintaa, mutta vaikutus näkyy myös näiden alueiden suurentuneina rakenteina. Voimakkaimmin musiikin harrastaminen muovaa aivoja lapsuudessa ja nuoruudessa.

Mielimusiikki vs. mielipahamusiikki

Ei ole samantekevää minkälaista musiikkia ihminen kuuntelee. Tietynlainen musiikki saa aikaan hyvänolon tunteen ja jokin toisenlainen aiheuttaa mielipahaa. Jokin musiikkilaji voi tuntua samantekevältä.

    Kokemuksesta tiedämme, että musiikin laatu, voimakkuus ja tuttuus vaikuttavat meihin erilailla. Niinpä säveltäjät ovat tuottaneet meille hyvin monenlaista musiikkia, kuten harrasta kirkkomusiikkia, jykevää marssimusiikkia, liediä, laulelmaa, sinfoniaa, oopperaa, musikaalia, tanssimusiikkia, iskelmää, jatsia, diskojytää, rokkia jne.

     Musiikin vaikutus on riippuvainen sekä kuuntelutilanteesta että kuulijan musiikkimausta. Mieltymykset alkavat kehittyä lapsuuden ja nuoruuden aikana saaduista musiikillisista virikkeistä. Musiikkimaku voi aikuisenakin muuttua iän ja musiikinkuuntelun mukana. Jotkut voivat kehittyä musiikkimaultaan laaja-alaisiksi, jotkut toiset mieltyvät vain tiettyyn musiikkigenreen.

    

Musiikilla monenlaisia psyykkisiä vaikutuksia

Kuulijan tunteiden heräämiseen vaikuttaa paitsi musiikin herättämät muistot, myös musiikin laatu. Esimerkiksi kevyt viihdemusiikki voidaan ottaa vastaan helposti tunteella, johon ei tarvitse liittyä juurikaan älyllistä ajattelua. Sen sijaan esimerkiksi sinfonioiden kuuntelu herättää kuulijassa usein tunteen lisäksi myös pohdintaa ja musiikillista analyysiä.

Psyykkinen reaktion  riippuu monista tekijöistä:

1. Musiikin äänekkyys ja jatkuvuus voivat stressata

 Monelle ympäristöstä kuuluva jatkuva soitto ja laulu voivat muodostua stressaavaksi ”musiikkisaasteeksi”. Tämä tapahtuu sitä nopeammin, mitä epämieluisampaa on musiikin laatu ja miten kovempana se soi.

Juuri kuulon ja mielen puutuminen, ts. kyllästyminen, voi muodostua stressaavaksi tekijä monissa työympäristöissä. Istuinlihasten puutumisen lisäksi kyllästyminen määrittää myös konserttien pituutta ja niiden ohjelman vaihtelevuutta.

    Etenkin iäkkäiden on vaikea ymmärtää, miksi monet, etenkin nuoret, sietävät ja jopa haluavat konserteissa ja diskoissa kuunnella musiikkia mahdollisimman kovalla volyymilla.

     Eräs selitys voisi olla se, että kovalla äänellä yritetään saada mieli pelkistymään ainoastaan musiikkiin, jonka rytmiä lisäksi korostetaan välkkyvin valoin. Näin kaikki häiritsevät ajatukset ja muut haitalliset ärsykkeet menettävät merkityksensä ja ihminen pääsee elämään vain siinä hetkessä. Mikäli kuulo ja hermosto eivät ylikuormitu, kokemus voi olla rentouttava ja elimistön tila jää hyvän stressitason puolelle.

2. Tuttu musiikki herättää muistoja

Muistojen myötä musiikki herättelee helposti tunteita ilman älyllistä pohdintaa.  Jos muistot ja niihin liittyvä musiikki on mieluista, syntyvä tunnetila voi musiikin laadusta riippuen olla rauhoittava tai mieltä ja liikuntaa aktivoivaa, kuten tanssissa tai marssissa. Kummassakin tapauksessa musiikin mukanaolo vaimentaa elimistön stressireaktioita eikä kyllästymistä helposti ilmene.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että mielimusiikin herättämä muisto on kovin mieltä järkyttävä, se synnyttää haitallista stressiä.

3. Musiikki voi häiritä keskittymistä

Myös mielimusiikki voi olla häiriöksi silloin, kun keskittyminen vaatii täydellistä syventymistä johonkin tehtävään.  Etenkin jos kysymyksessä on laulumusiikki, sen sanat saavat ajatukset helposti mukaansa. Tässä ihmiset ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä.

Musiikin vaikutus leviää koko kehoon

Musiikin vaikutuskirjo on laaja. Se voi nostattaa pelkoa ja aggressioita ja siten valmistaa elimistöä ”pakene tai taistele ” –vireeseen. Toisaalta se voi vaikuttaa juuri päinvastoin eli rauhoittaa stressireaktioita koko kehossa.(katso lisää aiheesta pian ilmestyvässä blogissani ”Musiikki ja terveys”).

”Musiikki on välittäjä aistillisen elämän ja henkisen elämän välillä.”

(Ludwig van Beethoven, suom. RT)

”On kaksi tapaa paeta elämän kurjuuksia:

musiikki ja kissat.” (Albert Schweizer, suom. RT)

”Laulu on sydämen puhetta sydämelle.” (Olli Kortekangas)